Miten toimisit tilanteessani?

Jos olet se, joka käärittiin peittoon niin juokse!

?

Eikö kukaan voisi pohtia asiaa kanssani? Olen hukassa itseni kanssa...

Minulla vähän sama vika. Mutta en halua rikkoa perhettä seksin vuoksi. Joten odotan josko tilanne muuttuisi ajan myötä. Ja kun toinen haluaa, suoritan aviolliset velvollisuuteni mahdollisimman hyvin. Minulle tämä ei ole ainakaan toistaiseksi ollut minkäänlainen kriisi. Nyt ei vain jostain syystä haluta, ei siinä sen kummempaa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla vähän sama vika. Mutta en halua rikkoa perhettä seksin vuoksi. Joten odotan josko tilanne muuttuisi ajan myötä. Ja kun toinen haluaa, suoritan aviolliset velvollisuuteni mahdollisimman hyvin. Minulle tämä ei ole ainakaan toistaiseksi ollut minkäänlainen kriisi. Nyt ei vain jostain syystä haluta, ei siinä sen kummempaa.

Kyllä mä muita haluan, en vain omaa puolisoa. Ja olisikin vain halutonta, niin sen jaksaisi, mutta inhottaa koko homma... Kauanko omien tunteiden palautumista pitää odottaa?

-

Voisit ainakin harkita, että kävisit juttelemassa seksuaaliterapeutin kanssa. EI siitä varmasti haittaa olisi.

Nainen joutuu parisuhteessa aina "väkisinmaatuksi" koska naisen ja miehen biologia, ja siten myös seksuaaliset tarpeet, ovat erilaisia. Naisella on kiima-aika, miehellä ei ole - mies on periaatteessa "aina valmis".

"Väkisinmakuu" laimentaa naisen kiiman, niin että tarve hajaantuu, mutta se on siitä huolimatta monesti vastoin naisen luonnollista tarvetta. Sitä varten tarvitaan jopa esileikki, kun muuten ei riittävästi kiinnostaisi.

Hyvässä parisuhteessa nainen tyydyttää miehensä riippumatta siitä, onko hän kiimassa vai ei: hän saa tyydytyksensä eri asioista. Naisen seksuaalisuus kun on huomattavasti vivahteikkaampi kuin miehen!

Se että olet kokenut vastenmielisyyttä tarkoittaa, että olet joutunut sallimaan "väkisinmakuun". Minusta se ei johda mihinkään hyvään. Pidä tauko seksissä ja kerro, että tarvitset sen. Jos hän tivaa syytä, mutta et osaa kertoa sitä, älä keksi syitä.

Ehkä haluat yrittää tehdä kaikkesi parisuhteen eteen ja katsoa, mitä tapahtuu. Ja toisaalta kokea, ettei miehesi pidä sinua itsestään selvänä. Muista että miehille riittää hyvin vähän, he eivät vaadi naiselta läheskään niin paljon, kuin naiset miehiltä - riittämättömyyden tunne on usein vain naisen omassa päässä. 

Vaikka tuntuisi että parisuhteessa alkaa mennä paremmin, älä kiiruhda käyttämään seksiä "maksuvälineenä". Sen jälkeen olisit vain entistä ärtyneempi. Yritä löytää parisuhteesta muita palkitsevuuden muotoja, kuin yhdyntä.

Erosin vastaavasta syystä.

Mies tuntui vain ystävältä ja kosketuskin alkoi tuntua jotenkin väärältä. En edelleenkään, yli 10 vuotta erosta, kadu asiaa tippaakaan. Hän on lasteni isä ja hyvä ihminen, mutta en koskisi pitkällä tikullakaan.

Voisitteko pohtia avointa suhdetta? Noin vain käy pitkässä suhteessa usein naiselle.. Miehesi saisi tarpeeksi seksiä ja sinullakin ihan varmasti olisi kipinää sopivan rakastajan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Voisit ainakin harkita, että kävisit juttelemassa seksuaaliterapeutin kanssa. EI siitä varmasti haittaa olisi.

Olen sama, joka kirjoitti tähän ketjuun että erosi vastaavasta syystä. Tämä terapeuttineuvo on kyllä täysin turha. Seuraavassa suhteessani pantiin kuin kanit 8 vuotta, kunnes ero tuli ihan muista syistä. Mitä ihmettä olisin tehnyt seksuaaliterapeutilla, kun kyse oli vain siitä että en enää halunnut ihmistä seksuaalisessa mielessä?

Vierailija kirjoitti:

Voisitteko pohtia avointa suhdetta? Noin vain käy pitkässä suhteessa usein naiselle.. Miehesi saisi tarpeeksi seksiä ja sinullakin ihan varmasti olisi kipinää sopivan rakastajan kanssa.

Olenkin siitä varovasti keskustellut, puoliso ei vaan kykene ajatukseen, että minulla olisi joku muu. Itselleni ajatuksen tasolla ainakin asia olisi hyväksyttävää, jopa suotavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisit ainakin harkita, että kävisit juttelemassa seksuaaliterapeutin kanssa. EI siitä varmasti haittaa olisi.

Olen sama, joka kirjoitti tähän ketjuun että erosi vastaavasta syystä. Tämä terapeuttineuvo on kyllä täysin turha. Seuraavassa suhteessani pantiin kuin kanit 8 vuotta, kunnes ero tuli ihan muista syistä. Mitä ihmettä olisin tehnyt seksuaaliterapeutilla, kun kyse oli vain siitä että en enää halunnut ihmistä seksuaalisessa mielessä?

Onko sinulla lapsia? Olivatko lapset toisen suhteen aikana osittain isällään? Jos näin, en yhtään ihmettele, että pan*tte kuin lanit. Parisuhteen dynamiikka on ihan erilainen, jos puolisoilla on mahdollista olla kahdestaan säännöllisesti ja ottaa sitä parisuhdeaikaa ja yksinoloaikaa.

Ap - millaista ajatelet elämäsi olevan eron jälkeen? Onko siinä elämässä sellaisia elementtejä, joita voisit tuoda omaan elämääsi jo nyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisit ainakin harkita, että kävisit juttelemassa seksuaaliterapeutin kanssa. EI siitä varmasti haittaa olisi.

Olen sama, joka kirjoitti tähän ketjuun että erosi vastaavasta syystä. Tämä terapeuttineuvo on kyllä täysin turha. Seuraavassa suhteessani pantiin kuin kanit 8 vuotta, kunnes ero tuli ihan muista syistä. Mitä ihmettä olisin tehnyt seksuaaliterapeutilla, kun kyse oli vain siitä että en enää halunnut ihmistä seksuaalisessa mielessä?

Onko sinulla lapsia? Olivatko lapset toisen suhteen aikana osittain isällään? Jos näin, en yhtään ihmettele, että pan*tte kuin lanit. Parisuhteen dynamiikka on ihan erilainen, jos puolisoilla on mahdollista olla kahdestaan säännöllisesti ja ottaa sitä parisuhdeaikaa ja yksinoloaikaa.

Ap - millaista ajatelet elämäsi olevan eron jälkeen? Onko siinä elämässä sellaisia elementtejä, joita voisit tuoda omaan elämääsi jo nyt?

Typo. Kuin kanit...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisit ainakin harkita, että kävisit juttelemassa seksuaaliterapeutin kanssa. EI siitä varmasti haittaa olisi.

Olen sama, joka kirjoitti tähän ketjuun että erosi vastaavasta syystä. Tämä terapeuttineuvo on kyllä täysin turha. Seuraavassa suhteessani pantiin kuin kanit 8 vuotta, kunnes ero tuli ihan muista syistä. Mitä ihmettä olisin tehnyt seksuaaliterapeutilla, kun kyse oli vain siitä että en enää halunnut ihmistä seksuaalisessa mielessä?

Onko sinulla lapsia? Olivatko lapset toisen suhteen aikana osittain isällään? Jos näin, en yhtään ihmettele, että pan*tte kuin lanit. Parisuhteen dynamiikka on ihan erilainen, jos puolisoilla on mahdollista olla kahdestaan säännöllisesti ja ottaa sitä parisuhdeaikaa ja yksinoloaikaa.

Ap - millaista ajatelet elämäsi olevan eron jälkeen? Onko siinä elämässä sellaisia elementtejä, joita voisit tuoda omaan elämääsi jo nyt?

Ajattelisin pääseväni nauttimaan petipuuhista. Saisin joskus olla yksin (kun lapset isällään). Saisin tehdä juuri niin kuin itse haluan, ilman mitään parisuhdesitoumuksia. Olen aiemmin aina ollut hyvinkin seksuaalinen, nyt vaan ne tunteet hukassa puolisoa kohtaan. Paljon on kriisejä pitkän suhteen aikana ollut ja niistä selvitty, nyt vain tuntuu niin erilaiselta. Ts. En tiedä haluanko edes selvittää asiaa...

Kuulostaa siltä että tiedät kyllä itsekin mikä lienee väistämätöntä, mutta kaipaat vielä hieman komppausta merkittävän päätöksen tueksi.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä että tiedät kyllä itsekin mikä lienee väistämätöntä, mutta kaipaat vielä hieman komppausta merkittävän päätöksen tueksi.

Varmaan kylläkin näin. Toisessa vaakakupissa on vaan niiiiin painavana lapset ja perhe ja sen rikkominen. Tämä tuntuu vaan niin itsekkäälle, mutta toisaalta tässä on vaan yksi elämä. Olisikin kristallipallo, joka kertoisi mikä ratkaisu on oikea. Voiko ne tunteet vielä herätä näin pitkän ajan jälkeen?

-

Kurinpalautuksen sinä tarvitset prkele. Vaimon VELVOLLISUUS on tyydyttää miehensä tarpeet mutta siitä nauttiminen EI OLE VELVOLLISUUS. Nyt kammariin sassiin ja lerssi suuhun!

Erotaan kaikki. Oma käsi tulee halvemmaksikin.