En voi sietää miesystävän lasta.
Totean heti, että suhteesta tuskin tulee mitään. Syynä miesystävän erittäin hankala lapsi. 7v tyttö, on jatkuvasti huomion kipeä. Aivan siis kokoajan. Kato mua, kato mua, kato mua, jatkuvasti pyrkii syliin, kulkee perässä ja sitte raivoaa kun ei tätä huomiota saa aina. Hän on myös väkivaltainen pettymysten tullen. Pidän lapsista ja hänenkin ihastuin aluksi, en vain kertakaikkiaan pysty sietämään tämän lapsen jatkuvaa huomion tarvetta, ottaen huomioon hänen ikänsä. Vaikea sietää miten helkutin itsekäs tämä lapsi on ja miten raivostuttavaa hänen käytöksensä on. Joltain alle 4vuotiaalta ymmärtäisin vielä tuollaisen käytöksen, mutta en enää 7v. Mitään ei voi leikkiä yksin myöskään. En osaa suhtautua lapseen enää positiivisesti, kun hän aina raivistuessaan lyö, huutaa,on kuin riivattu. Uhmaa eikä osaa noudattaa ohjeita. En jaksa tälläistä. Joten onnea miehelle, tyttärensä takia meidän suhde ei voi jatkua.
Kommentit (10)
Älä valita. Se on joko tai. Itsepä päätät.
Siksi en deittaile äiti-ihmisiä. Haluan poikimattoman hiehon, en lehmää.
M32
Itsellä nuorena vähän samantapainen tilanne. Taustalla vielä äiti joka ei ihan jaksanut lapsestaan huolehtia, eli koskaan ei voinut suunnitella miehen kanssa mitään menoja kun lapsi saattoi yllättäen ollakin tulossa isälleen ja vaati täyden huomion. Jos oli äidillään soitti kuitenkin jatkuvasti isälleen. Lapsi ei myöskään hyväksynyt mua, saattoi kysyä "koska ***** lähtee kotiin" jos olin miehen luona. Harmi sinänsä koska oisin siitä miehestä tykännyt tosi paljon, tiesin tietysti ettei siitä mitään pitemmän päälle tule koska en halua lapsia elämääni, en vieraita enkä omia.
Vierailija kirjoitti:
... tiesin tietysti ettei siitä mitään pitemmän päälle tule koska en halua lapsia elämääni, en vieraita enkä omia.
Mutta oli ihan pakko kuitenkin mennä hieman sotkemaan kuvioita? Ei kyllä toisaalta yllätä ihmisten itsekkyys nykyään enää lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
... tiesin tietysti ettei siitä mitään pitemmän päälle tule koska en halua lapsia elämääni, en vieraita enkä omia.
Mutta oli ihan pakko kuitenkin mennä hieman sotkemaan kuvioita? Ei kyllä toisaalta yllätä ihmisten itsekkyys nykyään enää lainkaan.
Sotkemaan kuviota? Satuin nyt vaan rakastumaan "väärään" mieheen, halusin viettää aikaa hänen kanssaan vaikka tiesin ettei esim. yhteenmuutto tulis ikinä onnistumaan.
Piiskaa! Tai ainakin sillä pelottelua. Oppii olemaan. Tai sitten kutsut sinne pari vuotta vanhemman kovempiluontoisen lapsen kylään vaikkapa ystävältäsi ja annat sen käyttäytyä rumasti 7-vuotiasta kakaraa kohtaan. Sitten kun 7-vuotias kiukuttelee tai tekee pahojaan seuraavan kerran, niin toteat "pitääkö pyytää taas "Samppa" kylään jos et ole kunnolla".
Niin no, vanhempienhan vika tuo on jos eivät ole kasvattaneet lastaan. Tämmöinen meininki tuntuu olevan aika monessa perheessä nykyään.
No onneksi olet ymmärtänyt asian. Ei muuta kuin uutta matoa koukkuun.