Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uskoon kääntyminen - ero?
08.04.2020 |
Nyt tässä korona aikana, kun olen joutunut olemaan kotona paljon ja seurannut uutisia, niin alkanut tuntua, että haluaisin rukoilla. Rukoilla, uskoa johonkin suurempaan. Puhuin miehelleni tästä, niin mies sanoi, että jos alan uskovaiseksi ja liityn kirkkoon, niin se on ero sitten.
Ollaan oltu tähän asti ateisteja eikä kuuluta kirkkoon, enkä koskaan kuvitellut tälläistä tunnetta...
Mutta oikeasti voiko olla eron paikka, jos nyt haluaisin toteuttaa omaa tuntemusta uskoa johonkin suurempaan?
Kommentit (29)
Käänny musli_miksi, a-laah pelastaa ja saat paljon uusia (miespuolisia) ystäviä.
Mujahed bin Risto Faisal, Helsinki
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä uskoon kääntyminen on tosi iso asia ja minusta se muuttaa ihmisen toiseksi eli vallan hyvinkin olisi eron syy. Mutta samalla tavalla olisi uskomisen lopettaminenkin.
Sehän on sitten puolisosi päätös. Jumala pitää Sinusta kyllä huolen. Vaan saattaapa olla että puolisosi seuraa mukanasi!
Usko on sinun yksityisasiasi. Jos mies haluaa sen takia erota, hän on törppö. Koska sinä voit uskoa itse ilman, että sinun tarvitsee häntä käännyttää väkisin -Jumala pitää kyllä siitä puolesta huolen (kutsumisesta) jos se on Hänen tahtonsa.
Olen naimisissa ateistin kanssa eikä minulla ole tarvetta käännyttää. Kunnioitamme toisiamme ja asia ei ole tapetilla. Käyn harvakseltaan kirkossa tai "kotijärjestöni" tilaisuuksissa. Luen Raamattua, rukoilen yksityisesti. Miehen ei tarvitse osallistua mitenkään. Vastaan, jos hän kysyy, en muutoin. Kerran alkoi tulla pientä kettuilua aiheesta, mutta lopetin sen hyvin tiukasti sanomalla, että on minun asiani mihin uskon, ei koske sinua, ei ole pakko uskoa samaan mutta turpansa voi pitää kiinni.
Hänellä on eräs lähisukulainen joka on hyvin harras herätysliikeuskovainen. Tällä sukulaisella on henkilökohtainen ahdistus ja huoli siitä, ettei läheiset usko ja hän yrittää kaikessa ja jokakeinoin tuputtaa. Se ärsyttää myös minua, vaikka jaamme saman uskon (totaalisen erti tavoilla kuitenkin). Jumalalle pitää antaa tilaa eikä itse omaa ahdistustaan suunnata noin.
No mieshän tekee omat päätöksensä.
Kuitenkin, jos koet, että Jumala kutsuu niin kannattaa vastata siihen kutsuun. Elämästä ei koskaan tiedä joten tärkeää olisi että asiat Jumalan kanssa olisi kunnossa.
Nykypäivänä kirkko on ajautunut aika kauas Jeesuksesta, ja kirkon opit saattavat eksyttää ihmistä, joka ei tiedä uskonasioista paljoakaan. Olen kuullut sanonnan, että uskonto kahlitsee, mutta Jeesus vapauttaa.
Voit rukoilla kotona Jeesusta. Itse tulin aikoinaan uskon kun rukoilin, että jos Jeesus on olemassa, tahtoisin tuntea hänet.
Raamatussa sanotaan: lähestykää minua niin minä lähestyn teitä. Jumala kyllä johdattaa asiassa eteenpäin ja ilmaisee itsensä niille, jotka häntä etsivät.
Tässä tarina pariskunnan uskoontulosta
Voit myös ja sinun kannattaakin rukoilla myös miehesi puolesta. Jumala voi tehdä työtä myös miehesi sydämessä.
Rukoilen, että molemmat löytäisitte rauhan ja ilon Jeesuksessa! Elämä on ihanaa silloin kun oppii tuntemaan Jumalan eikä tarvitse tätä elämää suorittaa yksin. Hän on luvannut pitää omistaan huolen ja pitääkin! Siunausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai, jos puolison maailmankatsomus muuttuu aivan kuin tyhjästä ja ennen realistisesti ajatellut puoliso alkaakin perustamaan elämänsä vaikkapa vuosituhansia vanhoille palestiinalaisten primitiivipaimentolaisten kansantaruihin. Onhan se aika iso muutos parisuhteeseen.
Ala rukoilla vaan. Kysy Jumalalta miten toimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottakai, jos puolison maailmankatsomus muuttuu aivan kuin tyhjästä ja ennen realistisesti ajatellut puoliso alkaakin perustamaan elämänsä vaikkapa vuosituhansia vanhoille palestiinalaisten primitiivipaimentolaisten kansantaruihin. Onhan se aika iso muutos parisuhteeseen.
Tui tui. Tämä on niin älyttömän väsynyt ja tyhmä argumentti kuin voi olla. Kertoo vaan sinun tavasta ja kyvystä nähdä ja kokea maailma.
Kaiken se kestää? Eikö siis uskoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Usko on sinun yksityisasiasi. Jos mies haluaa sen takia erota, hän on törppö. Koska sinä voit uskoa itse ilman, että sinun tarvitsee häntä käännyttää väkisin -Jumala pitää kyllä siitä puolesta huolen (kutsumisesta) jos se on Hänen tahtonsa.
Olen naimisissa ateistin kanssa eikä minulla ole tarvetta käännyttää. Kunnioitamme toisiamme ja asia ei ole tapetilla. Käyn harvakseltaan kirkossa tai "kotijärjestöni" tilaisuuksissa. Luen Raamattua, rukoilen yksityisesti. Miehen ei tarvitse osallistua mitenkään. Vastaan, jos hän kysyy, en muutoin. Kerran alkoi tulla pientä kettuilua aiheesta, mutta lopetin sen hyvin tiukasti sanomalla, että on minun asiani mihin uskon, ei koske sinua, ei ole pakko uskoa samaan mutta turpansa voi pitää kiinni.
Hänellä on eräs lähisukulainen joka on hyvin harras herätysliikeuskovainen. Tällä sukulaisella on henkilökohtainen ahdistus ja huoli siitä, ettei läheiset usko ja hän yrittää kaikessa ja jokakeinoin tuputtaa. Se ärsyttää myös minua, vaikka jaamme saman uskon (totaalisen erti tavoilla kuitenkin). Jumalalle pitää antaa tilaa eikä itse omaa ahdistustaan suunnata noin.
Olen samaa mieltä. Itse tulin uskoon kymmenisen vuotta sitten ja minulla on perheenjäseniä, jotka eivät usko.
Suru ja huoli näistä ihmisistä on ollut suuri. Jossain vaiheessa tajusin, että sen sijaan että itse yritän "pelastaa" näitä ihmisiä, minun tulee jättää heidät Jumalan käsiin. Uskon, että tähän Jumala haluaa meitä myös kutsua, että emme murehtisi asioista. Hän kyllä tietää mitä tekee.
En usko, että yksikään ihminen tulee uskoon jos väittelemme ja argumentoimme heidän kanssaan uskonasioista. Se on aina Jumalan teko ja armoa, että ihminen hänen luokseen tulee.
Jumala kyllä kutsuu jokaista jossain elämänvaiheessa, mutta se on ihmisen vapaassa päätöksessä valita vastaako hän tuohon kutsuun vai ei. Me emme voi määrittää tuota aikaa tai hetkeä vaan se on aina Jumalan ajoituksen mukainen. Meitä on kutsuttu kulkemaan lähimmäistemme rinnalla ja onneksi saamme viedä heitä rukouksin Jumalan eteen.
Muista sitten uskossa olla kuuliainen puolisollesi, joka on perheenne pää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottakai, jos puolison maailmankatsomus muuttuu aivan kuin tyhjästä ja ennen realistisesti ajatellut puoliso alkaakin perustamaan elämänsä vaikkapa vuosituhansia vanhoille palestiinalaisten primitiivipaimentolaisten kansantaruihin. Onhan se aika iso muutos parisuhteeseen.
Minä kun aloin lukea Raamattua ja löysin sieltä ensiksi sananlaskut. Ajattelin, että en tiedä ovatko nämä paimentolaisten juttuja vai jotain muuta, mutta totta nämä ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai, jos puolison maailmankatsomus muuttuu aivan kuin tyhjästä ja ennen realistisesti ajatellut puoliso alkaakin perustamaan elämänsä vaikkapa vuosituhansia vanhoille palestiinalaisten primitiivipaimentolaisten kansantaruihin. Onhan se aika iso muutos parisuhteeseen.
Tui tui. Tämä on niin älyttömän väsynyt ja tyhmä argumentti kuin voi olla. Kertoo vaan sinun tavasta ja kyvystä nähdä ja kokea maailma.
No, kerro toki minkä takia suomalaisen on realistista perustaa maailmankuvansa luku- ja kirjoitustaidottomien palestiinalaisten paimentolaisten Egyptistä kopioimiin kansantaruihin? Voi olla "väsynyt argumentti", mutta ei minun mielestäni mene täysin metsään. Kerro myös, miksi valitsit aikoinaan (tai "etsivä löysi") juuri sen uskontosi maailman neljästätuhannesta uskonnosta? Sattui olemaan kätevästi oman maan valtauskonto?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muista sitten uskossa olla kuuliainen puolisollesi, joka on perheenne pää.
Äläkä petä tai tee töitä pyhinä, ellet ole valmis kivitystuomioon :)
Vierailija kirjoitti:
Tottakai, jos puolison maailmankatsomus muuttuu aivan kuin tyhjästä ja ennen realistisesti ajatellut puoliso alkaakin perustamaan elämänsä vaikkapa vuosituhansia vanhoille palestiinalaisten primitiivipaimentolaisten kansantaruihin. Onhan se aika iso muutos parisuhteeseen.
Eihän sen minään ulkonaisena käytöksen muutoksena tarvitse näkyä. Tai jos näkyy niin puolisostahan voi tulla entistä huomaavaisempi ja anteeksiantavampi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai, jos puolison maailmankatsomus muuttuu aivan kuin tyhjästä ja ennen realistisesti ajatellut puoliso alkaakin perustamaan elämänsä vaikkapa vuosituhansia vanhoille palestiinalaisten primitiivipaimentolaisten kansantaruihin. Onhan se aika iso muutos parisuhteeseen.
Minä kun aloin lukea Raamattua ja löysin sieltä ensiksi sananlaskut. Ajattelin, että en tiedä ovatko nämä paimentolaisten juttuja vai jotain muuta, mutta totta nämä ovat.
Tyhmyys on nainen, levoton ja yksinkertainen, eikä hän mistään mitään tiedä.
Sananlaskut 9:13
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai, jos puolison maailmankatsomus muuttuu aivan kuin tyhjästä ja ennen realistisesti ajatellut puoliso alkaakin perustamaan elämänsä vaikkapa vuosituhansia vanhoille palestiinalaisten primitiivipaimentolaisten kansantaruihin. Onhan se aika iso muutos parisuhteeseen.
Tui tui. Tämä on niin älyttömän väsynyt ja tyhmä argumentti kuin voi olla. Kertoo vaan sinun tavasta ja kyvystä nähdä ja kokea maailma.
No, kerro toki minkä takia suomalaisen on realistista perustaa maailmankuvansa luku- ja kirjoitustaidottomien palestiinalaisten paimentolaisten Egyptistä kopioimiin kansantaruihin? Voi olla "väsynyt argumentti", mutta ei minun mielestäni mene täysin metsään. Kerro myös, miksi valitsit aikoinaan (tai "etsivä löysi") juuri sen uskontosi maailman neljästätuhannesta uskonnosta? Sattui olemaan kätevästi oman maan valtauskonto?
Ei niitten tarujen kaikkia yksityiskohtia uskoa tarvitsekaan. Mutta voi uskoa, että niiden taustalla on jokin perustavasti oikea oivallus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai, jos puolison maailmankatsomus muuttuu aivan kuin tyhjästä ja ennen realistisesti ajatellut puoliso alkaakin perustamaan elämänsä vaikkapa vuosituhansia vanhoille palestiinalaisten primitiivipaimentolaisten kansantaruihin. Onhan se aika iso muutos parisuhteeseen.
Tui tui. Tämä on niin älyttömän väsynyt ja tyhmä argumentti kuin voi olla. Kertoo vaan sinun tavasta ja kyvystä nähdä ja kokea maailma.
No, kerro toki minkä takia suomalaisen on realistista perustaa maailmankuvansa luku- ja kirjoitustaidottomien palestiinalaisten paimentolaisten Egyptistä kopioimiin kansantaruihin? Voi olla "väsynyt argumentti", mutta ei minun mielestäni mene täysin metsään. Kerro myös, miksi valitsit aikoinaan (tai "etsivä löysi") juuri sen uskontosi maailman neljästätuhannesta uskonnosta? Sattui olemaan kätevästi oman maan valtauskonto?
Uskossa ei ole kyse realismista vaan uskosta. Totta kai kaikki on järjellä ajateltuna täyttä huuhaata. En minä tyhmä ole. Kyse on uskosta näkymättömään, iankaikkiseen, johonkin mikä on järjen ulottumattomissa ja minkä löytää vain sydämessään. Uskomalla, vaikkei näe.
Usko on uskoa, tämä maailma ja sen lainalaisuudet (ja se miten me täällä toimimme) on ihan eri asia. Ei näitä edes tarvitse verrata toisiinsa.
^ja vielä, minä en VALINNUT uskoa.
Alue: Aihe vapaa
Totta kai voi olla. On myös miehiä, jotka kitkuttelevat siinä mukana ja valittelevat sitten kylillä, että eipä meillä saa kotona tehdä mitään, kun se rouva on uskovainen. Näitä oli ennen paljon.