Uskoon kääntyminen - ero?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai, jos puolison maailmankatsomus muuttuu aivan kuin tyhjästä ja ennen realistisesti ajatellut puoliso alkaakin perustamaan elämänsä vaikkapa vuosituhansia vanhoille palestiinalaisten primitiivipaimentolaisten kansantaruihin. Onhan se aika iso muutos parisuhteeseen.

Tui tui. Tämä on niin älyttömän väsynyt ja tyhmä argumentti kuin voi olla. Kertoo vaan sinun tavasta ja kyvystä nähdä ja kokea maailma.

No, kerro toki minkä takia suomalaisen on realistista perustaa maailmankuvansa luku- ja kirjoitustaidottomien palestiinalaisten paimentolaisten Egyptistä kopioimiin kansantaruihin? Voi olla "väsynyt argumentti", mutta ei minun mielestäni mene täysin metsään. Kerro myös, miksi valitsit aikoinaan (tai "etsivä löysi") juuri sen uskontosi maailman neljästätuhannesta uskonnosta? Sattui olemaan kätevästi oman maan valtauskonto?

Ei niitten tarujen kaikkia yksityiskohtia uskoa tarvitsekaan. Mutta voi uskoa, että niiden taustalla on jokin perustavasti oikea oivallus.

Raamattu ei kylläkään jätä tosiuskovaisille mitään tulkinnanvaraa. Et sinä voi valita sieltä vain niitä juttuja, jodien kanssa olet samaa mieltä. Raamatussa mainitaan, että se on kirjaimellisesti "jumalan sanaa". Vääräuskoisten surmaaminen, pettäjien kivittäminen, naisten alistaminen, puhuvat pensaat, yksisarviset, vedenpaisumus ja sitä rataa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai, jos puolison maailmankatsomus muuttuu aivan kuin tyhjästä ja ennen realistisesti ajatellut puoliso alkaakin perustamaan elämänsä vaikkapa vuosituhansia vanhoille palestiinalaisten primitiivipaimentolaisten kansantaruihin. Onhan se aika iso muutos parisuhteeseen.

Minä kun aloin lukea Raamattua ja löysin sieltä ensiksi sananlaskut. Ajattelin, että en tiedä ovatko nämä paimentolaisten juttuja vai jotain muuta, mutta totta nämä ovat.

Tyhmyys on nainen, levoton ja yksinkertainen, eikä hän mistään mitään tiedä.

Sananlaskut 9:13

No, itse olen saanut sananlaskuista paljon.

Vierailija kirjoitti:

^ja vielä, minä en VALINNUT uskoa. 

Eikä toski siihen uskontoosi vaikuttanut mitenkään se, että mahdollisesti synnyit maahan, jossa kristinusko dominoi. Mutta joo, uskon että olet samalla tutustunut niihin 4000+ muihin uskontoihin ennen kuin ymmärsit, että kirsitinusko sopii sulle...Olisihan se aivan seinähullua vaikkapa väittää, että "Raamatussa lukee X", joten kristinusko on se ainoa ja oikea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

^ja vielä, minä en VALINNUT uskoa. 

Eikä toski siihen uskontoosi vaikuttanut mitenkään se, että mahdollisesti synnyit maahan, jossa kristinusko dominoi. Mutta joo, uskon että olet samalla tutustunut niihin 4000+ muihin uskontoihin ennen kuin ymmärsit, että kirsitinusko sopii sulle...Olisihan se aivan seinähullua vaikkapa väittää, että "Raamatussa lukee X", joten kristinusko on se ainoa ja oikea.

Uskooni, ei uskontooni. Sinun käsityskykysi ei yletä ymmärtämään tätä.

Koska emme edes puhu samalla tasolla, niin lopetaan tämä tähän. Sinulla on oikeus olla uskomatta ja minulla on oikeus uskoa. Maailma matkaa radallaan kuitenkin ihan meistä kummastakaan riippumatta. 

Vierailija kirjoitti:

^ja vielä, minä en VALINNUT uskoa. 

Mulla samanlainen kokemus.

Ero tuli sittemmin muista syistä. Mielestäni terveessä, hyvässä parisuhteessa molemmat kunnioittavat henkisyyden aluetta toisissaan. Jos se ei onnistu, niin kunnoituksen puute on ongelma, ei toisen hengellisyys tai sen puute.

Jeesus saves, but Gretzky get's rebound and scores!

Jos mieheni alkaisi uskovaiseksi niin, että se näkyisi arjessa, niin varmasti tulisi ero. Mieheni on kasvatettu uskovaiseksi ja hän on joutunut lapsena lukemaan kotona raamattua, mutta käsittääkseni ei ole kovin uskovainen sitten kumminkaan eikä kuulu esim. kirkkoon. Myönsi kyllä joskus rukoilevansa ja sanoi rukoilevansa välillä jotakin minulle, mutta ahdistuin siitä ja ehkä vähän turhan tiukasti pyysin, että ei rukoilisi minulle tai ainakaan ei sanoisi sitä minulle. Sen jälkeen ei olla rukoilemisesta puhuttu.

Vierailija kirjoitti:

Jos mieheni alkaisi uskovaiseksi niin, että se näkyisi arjessa, niin varmasti tulisi ero. Mieheni on kasvatettu uskovaiseksi ja hän on joutunut lapsena lukemaan kotona raamattua, mutta käsittääkseni ei ole kovin uskovainen sitten kumminkaan eikä kuulu esim. kirkkoon. Myönsi kyllä joskus rukoilevansa ja sanoi rukoilevansa välillä jotakin minulle, mutta ahdistuin siitä ja ehkä vähän turhan tiukasti pyysin, että ei rukoilisi minulle tai ainakaan ei sanoisi sitä minulle. Sen jälkeen ei olla rukoilemisesta puhuttu.

Ahdistut siitä mihin et usko? Ja siitä, että toinen tahtoo sinulle hyvää? Okei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

^ja vielä, minä en VALINNUT uskoa. 

Eikä toski siihen uskontoosi vaikuttanut mitenkään se, että mahdollisesti synnyit maahan, jossa kristinusko dominoi. Mutta joo, uskon että olet samalla tutustunut niihin 4000+ muihin uskontoihin ennen kuin ymmärsit, että kirsitinusko sopii sulle...Olisihan se aivan seinähullua vaikkapa väittää, että "Raamatussa lukee X", joten kristinusko on se ainoa ja oikea.

Uskooni, ei uskontooni. Sinun käsityskykysi ei yletä ymmärtämään tätä.

Koska emme edes puhu samalla tasolla, niin lopetaan tämä tähän. Sinulla on oikeus olla uskomatta ja minulla on oikeus uskoa. Maailma matkaa radallaan kuitenkin ihan meistä kummastakaan riippumatta. 

Sinun käsityskykysi ei ilmeisesti riitä ymmärtämään lainkaan pointtiani. Et edelleenkään pysty vastaamaan siihen, että miksi kristinusko on se ainoa vaihtoehto? Todennäköisesti et pysty sitä itsellesi perustelemaan. Se "vaan tuntuu siltä".