Lue keskustelun säännöt.
Korona vei syvään masennukseen, miten suojelen lapsia?
05.04.2020 |
Alkuvuoden aikana olen kokenut kovia. Erosin ja Koronan takia on menossa työ, toimeentulo ja ehkä asuntokin. Koronan takia olosuhteet ovat nyt sellaiset, että en juuri näe toista lastani. Pitkä tarina, jota en lähde nyt avaamaan.
5v poika on minulla lähes koko ajan. Miten suojelen häntä omalta masennukseltani ja järjestän normaalin arjen? Alkuun sujui, mutta mitä syvemmälle painun, sitä vähemmän jaksan. Kaikki voimat menevät etätyöhön, jota siis kohta ei kai ole? Työssä on henkisesti kuormittavia tekijöitä ja törkeästi käyttäytyviä asiakkaita. Aikapainetta, stressiä ja pitkiä päiviä. Kaikki voimat menevät siihen, että pidän itseni työpäivän ajan kasassa.
Eilen yritin olla normaali äiti. Ulkoiltiin, laitoin ruokaa. Taas tänään ei voimia muuta kuin maata verhojen takana ja lämmittää lapselle ruoka. Lohdutan tai vastaan kun lapsi ottaa kontaktia, halaan, kerron, että rakastan ja että hän on maailman paras poika. Mutta muuten en jaksa leikkiä tai keksiä virikkeitä.
Lapsi on kovin rakas, ja hän on ainoa, jonka voimin jaksan edes tällä tavoin. Mietin kuitenkin, että pitäisikö hänet vain lähettää isälleen. Ei sielläkään tietysti paljon enemmän virikkeitä ole, mutta veli on ja piha. Exäni ei tosin hänkään pysty töiden takia olemaan kahdelle yh. Siksi lapset on väliaikaisesti jaettu.
Sitten olisin yksin. En tiedä ottaisinko silloin hengen itseltäni. Mutta onhan tämä itsekästä pilata lapsen elämä näinkin. Joskus mietin, että olisiko itsemurha pienempi paha lapselle.
Ja en ole juoppo tai sosiaalitapaus. Vielä vähän aikaa sitten meni hyvin. Olen koulutettu, minulla oli ns hyvä työ, josta maksettiin hyvää palkkaa. Sitten tuli ero ja korona. Koko korttitalo voi keneltä tahansa hajota.
Kommentit (8)
Eikö sinutkin ole hylätty monella tapaa, siitähän nämä ongelmat lähtevät. Haluatko laittaa eteenpäin hylkäämisen (lakata elämästä) vai olla jotain muuta. Kaikki ulkoinen vaikka menisi, jäljelle jää elämä ja rakkaus. Onko materian menettäminen elämän lopettamisen syy? Silloin et näe mitä elämässäsi on arvokasta. Työ, raha, asunto... kaikki materiaa. Elämä, perhe, rakkaus - niitä ei kukaan menetä ellei itse niin toivo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olethan hakenut hoitoa masennukseen? Lapset selviävät vanhemman masennuksesta kyllä hyvin, kunhan suojaavia tekijöitä on. Tässä kohtaa lapselle olisi varmasti hyväksi jatkaa päivähoidossa, ettei rutiinit muutu liikaa. Selviätte kyllä. Hae itsellesi hoitoa: terapiaa, lääkitystä ja sairauslomaa. Et ole yksin! Et ole ainoa! Vaikka et usko, niin nouset vielä - mä uskon suhun.
No ei se 5-vuotias siihen näivety, ettet joka päivä keksi jotain. Tuon ikäinen keksii jo pitkälti itse tekemiset tarvittaessa, kunhan kotona on syliä, huomiota ja ruokaa.
Ota tavoitteeksi keksiä joka toiselle päivälle joku yhteinen puuha? Ei mitään koko päivän ohjelmaa vaan yhdessä piirtäminen, leikki, peli, askartelu, ulkoilu, opetustuokio jne. Ja ihan vaikka puoli tuntia tavoitteeksi. Muutoin sitten tarjoat ruuat ja olet vastaat aina tarvittaessa lapsen tarpeisiin.
Kyllä noita sisällä verhot kiinni päiviä on meillä kaikilla muillakin, ihan ilman masennusta. Ei ne lapset mene niin pienestä rikki.
Ota itseäsi niskasta kiinni ja ryhdistäydy. Muuta neuvoa ei tule.
Vierailija kirjoitti:
Ota itseäsi niskasta kiinni ja ryhdistäydy. Muuta neuvoa ei tule.
Miksi luulet että maailmassa on mielenterveysongelmia jos kyse on vain niskasta kiinni otosta ja näin ollen laiskuudesta? Laiskuus ja viitsimättömyys on eri asia kuin masennus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinutkin ole hylätty monella tapaa, siitähän nämä ongelmat lähtevät. Haluatko laittaa eteenpäin hylkäämisen (lakata elämästä) vai olla jotain muuta. Kaikki ulkoinen vaikka menisi, jäljelle jää elämä ja rakkaus. Onko materian menettäminen elämän lopettamisen syy? Silloin et näe mitä elämässäsi on arvokasta. Työ, raha, asunto... kaikki materiaa. Elämä, perhe, rakkaus - niitä ei kukaan menetä ellei itse niin toivo.
Eihän tässä materian menetystä surra. Vaan sitä, ettei pian ole kotia. Ja että perhe on hajonnut. Suren ikävää, kun en saa luokseni molempia lapsia. Sekin liittyy siihen, että tällä hetkellä en pysty tarjoamaan kotia, johon sopisi kaksi lasta. Ja jos asunto menee alta, en välttämättä saa edes toista lasta luokseni.
Työhön liittyy muutakin kuin toimeentulo. Esimerkiksi tunne, että on hyödyllinen ja sosiaaliset kontaktit.
Rakkauteen olen menettänyt eron myötä toivon. Jos en kelvannut silloin kun asiani olivat hyvin, niin miten nyt sitten kun en ole edes jaloillani. Toki rakkaus lapsiini elää. Ystävät elävät kiireistä elämää perheidensä kanssa, he ehtivät näkemään muutaman kerran vuodessa. Osan ystävistä menetin eron myötä, kun olivat ex-mieheni ystäviä.
Ja tulihan tuolta se klassikko-ohje masennukseen: Ota itseäsi niskasta kiinni. Kuule ottaisin, jos pystyisin. 40 vuotta olen tuolla mantralla mennytkin. Kestänyt koettelemukset hammasta purren. Mutta tänään tuli se hetki kun en enää kykene.
Apua ei nyt masennukseen tai saada kukaan muukaan. Jos yksi soitto tuntuu mahdottomalta. Ja matka apteekkiin. Enkä usko, että lääkkeet pelastavat minua. Eivät ne näitä tosiasioita muuta.
Voisitteko mennä taudin ajaksi takaisin yhteen? Voitte vuorotella.
Tai jos ette kestä toisianne ollenkaan, niin aikuiset vaihtavat majapaikkaa ja lapset ovat tukikohdassa.