Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Erot kunnianhimoisuudessa ja tavoitteellisuudessa parisuhteessa
04.04.2020 |
Täältä poistui vähän aikaa sitten mielenkiintoisesti alkanut keskustelu, joka oli muotoiltu provosoivasti tyyliin "miten te miehet kestätte naisia". Aloituksessa kommentoitiin sitä, miten naisilla ei ole mitään kiinnostavia kiinnostuksen kohteita tms. ja että naiset ovat persoonattomia, ja keskustelussa lähdettiin kommentoimaan sitä, miten suurin osa miehistä on myös melko tylsiä ja persoonattomia.
Minua jäi kiinnostamaan keskustelussa se, miten itsensä kehittämisestä tavalla tai toisella kiinnostuneet, kunnianhimoisetkin ihmiset päätyvät parisuhteisiin intohimottomien, massan mukana menevien ihmisten kanssa ja miten nämä parisuhteet saadaan toimimaan. Olen huomannut itse päätyneeni tällaiseen suhteeseen tai oikeastaan alusta asti ollut epäileväinen suhteen toimimisesta tämän asian takia. Kumppanini ei ole elämässään kunnianhimoinen vaan enemmänkin "go with the flow" -tyyppiä, eikä esimerkiksi harrasta mitään itsensä kehittämistä vaativaa, kun taas itselleni uralla ja harrastuksissa eteneminen ovat tärkeitä ja antavat tunteen siitä, että pääsee elämässä eteenpäin. Toki itsekin kulutan aikaa myös ihan täyteen hömppään välillä, mutta jotain kehittävääkin täytyy säännöllisesti päästä tekemään. Onko tällainen parisuhde tuhoon tuomittu?
Kommentit (17)
Usein kunnian himoiset ovat niitä jotka eivät ole tyytyväisiä mihinkään. Se harvoin on hyvä perusta parisuhteelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nautin elämästä ei ole tarvetta mennä mihinkään suuntaan.
No minä vastaisin lopun kysymykseesi että kyllä on tuhoon tuomittu. Mutta puhun vain omasta puolestani. Eiköhän ihmisissä ole eroja sen suhteen, kuinka tärkeänä pitää tavoitteellisuutta tai eteenpäin pyrkivää elämänasennetta.
Minulle kehittymishalu ihmisenä on kumppanissa ehkä jopa tärkein yksittäinen ominaisuus. Pidän sitä niin tärkeänä että en ole ikinä päätynyt vakavaan suhteeseen muunlaisten kanssa, eikä minulle voi herätä tunteita ihmistä kohtaan, jolla tätä ominaisuutta ei ole.
Joku joka päätyy suhteeseen henkilön kanssa, joka tältä osin eroaa itsestä, varmasti arvostaa ja painottaa muita ominaisuuksia enemmän. Jos nyt oletetaan, että ihmiset yleisesti ottaen osaavat valita itselleen sopivan kumppanin.
Vierailija kirjoitti:
Usein kunnian himoiset ovat niitä jotka eivät ole tyytyväisiä mihinkään. Se harvoin on hyvä perusta parisuhteelle.
Alkuosa on kyllä totta, mutta kai nyt kunnianhimoisetkin ihmiset voivat onnistua parisuhteissaan?
Ap
Ei ole tuhoon tuomittu, jos molemmat hyväksytte toistenne elämäntavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein kunnian himoiset ovat niitä jotka eivät ole tyytyväisiä mihinkään. Se harvoin on hyvä perusta parisuhteelle.
Alkuosa on kyllä totta, mutta kai nyt kunnianhimoisetkin ihmiset voivat onnistua parisuhteissaan?
Ap
Jos ovat tyytyväisiä sekä itseensä että kumppaniin, niin joo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein kunnian himoiset ovat niitä jotka eivät ole tyytyväisiä mihinkään. Se harvoin on hyvä perusta parisuhteelle.
Alkuosa on kyllä totta, mutta kai nyt kunnianhimoisetkin ihmiset voivat onnistua parisuhteissaan?
Ap
Kunnianhimo on itsetuhoinen vietti. Moni ei tajua, koska sitä ihannoidaan, mutta se on. Monenlaisista ongelmista kärsivien parisuhteet voivat onnistua, mutta vain jos ongelmainen hallitsee ongelmansa eikä tee siitä suhteen ja puolison ongelmaa. Ristiriitaa voi vähentää ottamalla puolison joka on yhtä kunnianhimoinen kuin itse olet, mutta siinä on riski että sitten mikään ei pidä jalkoja maassa ja sinua kiinni elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No minä vastaisin lopun kysymykseesi että kyllä on tuhoon tuomittu. Mutta puhun vain omasta puolestani. Eiköhän ihmisissä ole eroja sen suhteen, kuinka tärkeänä pitää tavoitteellisuutta tai eteenpäin pyrkivää elämänasennetta.
Minulle kehittymishalu ihmisenä on kumppanissa ehkä jopa tärkein yksittäinen ominaisuus. Pidän sitä niin tärkeänä että en ole ikinä päätynyt vakavaan suhteeseen muunlaisten kanssa, eikä minulle voi herätä tunteita ihmistä kohtaan, jolla tätä ominaisuutta ei ole.
Joku joka päätyy suhteeseen henkilön kanssa, joka tältä osin eroaa itsestä, varmasti arvostaa ja painottaa muita ominaisuuksia enemmän. Jos nyt oletetaan, että ihmiset yleisesti ottaen osaavat valita itselleen sopivan kumppanin.
Itsekin ajattelin tuon olevan tärkeimpiä kritteerejäni kumppanin valinnassa, mutta todellisuudessa esim. hyväsydämisyys ja älykkyys menivät sen ohi. Jotenkin ehkä ajattelin myös välttyväni konflikteilta, jotka syntyisivät tavoitteidemme viedessä meitä eri suuntiin. Tämä oli toiveajattelua, sillä nyt konfliktit syntyvät kumppanini mukavuudenhaluisuuden ja minun intressieni törmäyksessä.
Ap
Haluaisin kuulla nyt tarkemmin ihan oikeita esimerkkejä siitä mitä nämä kunnianhimoiset ja kehittävät harrasteet ovat. Tuossa toisessa ketjussa kun sisustus tai mikään muukaan yhtään naisvetoinen harraste (ylläri) ei kelvannut, vaikka se olisikin se intohimo. Silti on tylsä ja persoonaton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse haluaisin kumppaniksi mieluummin älyllisen pohdiskelijan kuin jonkun kilpailuhenkisen suorittajan. Se, että henkilö pitää itsensä kehittämistä ja uralla etenemistä jonain itseisarvona kuulostaa omaan korvaan aika suorituskeskeiseltä eikä annan kuvaa kovin syvällisestä ihmisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä vastaisin lopun kysymykseesi että kyllä on tuhoon tuomittu. Mutta puhun vain omasta puolestani. Eiköhän ihmisissä ole eroja sen suhteen, kuinka tärkeänä pitää tavoitteellisuutta tai eteenpäin pyrkivää elämänasennetta.
Minulle kehittymishalu ihmisenä on kumppanissa ehkä jopa tärkein yksittäinen ominaisuus. Pidän sitä niin tärkeänä että en ole ikinä päätynyt vakavaan suhteeseen muunlaisten kanssa, eikä minulle voi herätä tunteita ihmistä kohtaan, jolla tätä ominaisuutta ei ole.
Joku joka päätyy suhteeseen henkilön kanssa, joka tältä osin eroaa itsestä, varmasti arvostaa ja painottaa muita ominaisuuksia enemmän. Jos nyt oletetaan, että ihmiset yleisesti ottaen osaavat valita itselleen sopivan kumppanin.
Itsekin ajattelin tuon olevan tärkeimpiä kritteerejäni kumppanin valinnassa, mutta todellisuudessa esim. hyväsydämisyys ja älykkyys menivät sen ohi. Jotenkin ehkä ajattelin myös välttyväni konflikteilta, jotka syntyisivät tavoitteidemme viedessä meitä eri suuntiin. Tämä oli toiveajattelua, sillä nyt konfliktit syntyvät kumppanini mukavuudenhaluisuuden ja minun intressieni törmäyksessä.
Ap
Valtaosa konflikteista ratkeaa sillä että on tyytyväinen ja armollinen itselleen. Silloin puolisolta ei odota sitä että hänen pitäisi täyttää ne minun vajavuudet. Loput koflikteista ratkeaa kun on tyytyväinen puolisoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä(kään) usko, että toisilleen eritavoin vastakkaiset muodostaisivat optimaalisimman parisuhteen. Mutta olen kyllä laittanut merkille, että esimerkiksi osa näistä hyvin kunnianhimoisista vaikkapa nyt esiintyvistä taiteilijoista tai ammattipolitiikoista, ikäänkuin tarvitsevat itselleen enempi oman yksiyisen ja lahjomattoman yleisön eli vierelleen sen, joka jaksaa aina kannustaa ja tsempaa toista, silloinkin kun toinen on siviilissä "oma itsensä."
- Tunnettuahan on, ettteivät kaikki ihallut ja sädehtivät tähdet ole (ns.) siviilissä, niin loistavia ja kuplivia, vaan syttyvät enempi suuren yleisön edessä tai näytämön lavalla ja tai silloin kun pääsevät esittämään, jotain toista. Sinänsä inhimillisä mutta läheisille, ainakin toisinaan myös hyvin raskasta.
Sinkkumies
Parisuhteessa ihanteellinen kumppani olisi sellainen, joka olisi valmis yhdessä kehittämään suhdetta. Osaisi suhtautua siihen kuin kahden hengen yritykseen, jonka menestyminen riippuu molempien panoksesta. En ole sellaista miestä onnistunut löytämään. Olen omassa elämässäni aika tavoitteellinen ja eteenpäin menevä. En kuitenkaan muuten pidä sitä ominaisuutta kovinkaan tärkeänä, kunhan mies on valmis minut tällaisena hyväksymään ja ymmärtää sen merkityksen minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein kunnian himoiset ovat niitä jotka eivät ole tyytyväisiä mihinkään. Se harvoin on hyvä perusta parisuhteelle.
Alkuosa on kyllä totta, mutta kai nyt kunnianhimoisetkin ihmiset voivat onnistua parisuhteissaan?
Ap
Totta kai voivat ja monet onnistuvatkin. - Riippuu paljossa siitä, että -nyt yksinkertaistan- osataanko puolin ja toisin tulla toista vastaan eli kohdata ja tukea ja "ymmärtää" toista. - Tai antaa, isäni sanoin arvo toisen kotkotuksille ja toimille, silloinkin kun ei niistä itse ymmärrä tai tajua mitään. Mutta sallii ne enemmän kuin mielellään toiselle kun tajuaa miten tai kuinka tärkeitä ne (tai se, mikä milloinkin) toiselle on. Ei hyvässä(kään) parisuhteessa kaiken tarvitse olla aina yhteistä ja jaettua.
Mieleeni putkahti nyt myös aikanaan suurta huomiota kohdannut liitto, jonka muodostivat yksi Suomen tunnetuimnista iskelmätähdistä laulaja Katri Helena ja kirjailija-professori Panu Rajala.
Molemmat ovat uskoakseni olleet vuosikymmeniä kunnianhimoisia ja hyvinkin tavoitteellisia. Mutta vaikka pari ennätti käsittääkseni seurustellakin muutaman vuoden ajan ennen alttarille kävelemistä, niin suhde -nyt olen ehkä ilkeä kun sanon näin -saattoi lopulta kaatua siihen, että Rajala ei ikinä oppinut hahmottamaan ja oikeasti tajuamaan, miten paljon työtä ja valmistautumisa vaati Katri-Helenalta valmistautuminen konsertteihin, puhumattakaan kuinka paljon Katri-Helenalta otti aikaa kiertue -elämä Vastaavasti Katri-Helenä ei tainnut oikein koskaan pästä sisälle siihen miten tärkää Rajalalle oli istua ja lukea, jotain usein vanhojakin kirjoja ja kirjoittaa sitten vielä itse. - Ja vielä kun tuo (Rajala) olisi kaivannu toisinaan keskustella ja kuulla hänenkin mielipidetä jostain kirjasta. - Ei Katri-Helenalla ilm. ollut sellaista; ei ainakaan yhtään sen useammin kuin Rajalalla, jonkun iskelmän sävelkulusta
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kuulla nyt tarkemmin ihan oikeita esimerkkejä siitä mitä nämä kunnianhimoiset ja kehittävät harrasteet ovat. Tuossa toisessa ketjussa kun sisustus tai mikään muukaan yhtään naisvetoinen harraste (ylläri) ei kelvannut, vaikka se olisikin se intohimo. Silti on tylsä ja persoonaton.
Tämä nyt tietysti on pelkkää klassista misogyniaa. Itse en tarkoita aloituksellani, että jotut harrasteet olivat toisia kunnianhimoisempia tai kehittävämpiä itsessään, kyse on suhtautumisesta tekemiseen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Itse haluaisin kumppaniksi mieluummin älyllisen pohdiskelijan kuin jonkun kilpailuhenkisen suorittajan. Se, että henkilö pitää itsensä kehittämistä ja uralla etenemistä jonain itseisarvona kuulostaa omaan korvaan aika suorituskeskeiseltä eikä annan kuvaa kovin syvällisestä ihmisestä.
Tämä on mielenkiintoinen kommentti. Osa saattaisi ajatella asian juuri toisin perin: älykkyys ja kunnianhimo kuuluvat yhteen. Itse en näkisi näiden välillä suurtakaan korrelaatiota. Älykäs ihminen voi olla pohdiskelija, jonka pohdiskelut eivät sinällään konkretisoidu elämässä, tai sitten luova ideoija, jonka elämässä ajattelun sujuvuus näkyy. Samoin tavoitteellinen ihminen voi olla ajatukseton suorituskeskeinen touhottaja ja kunnianhimoton ihminen ihan vain passiivinen kaljanlipittäjä.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Hoh hoijaa