Lue keskustelun säännöt.
Sairaus pilasi opiskeluni, ehkä koko elämän
01.04.2020 |
Sairastuin heti ensimmäisenä loppusyksynä opiskelujani. Nyt neljä vuotta myöhemmin olen parantunut, mutta opinnot eivät edenneet muutamaa kuukautta ja kurssia pidemmälle. Kauhulla odotan nyt myönnetäänkö minulle lisäaikaa opintoihin - vakavan sairauden luulisi olevan peruste, mutta se on vain puoltava tekijä. Jos joudun uuteen hakuun ensikertalaisuuteni käyttäneenä, en tiedä mitä teen... elämän ei pitänyt mennä näin.
Kommentit (45)
Opinto-oikeus on käytännössä ikuinen (ellei sitten rikostuomion takia peruta). Lisäajan hakeminen on lähinnä muotoseikka. Ei siis kannata murehtia. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäajan hakeminen EI enää ole vain muotoseikka, meillä on ainakin jätetty monta myöntämättä. Myöntöperusteena meillä pidetään vaatimusta siitä, että
a) on joku peruste olettaa, että opinnot nyt alkavat edetä (toisin sanoen, se ei ole peruste lisäajalle, että on sairastunut, mutta se voi olla, että on nyt toipunut sairaudesta, joka viivästyken aiheutti. Tämä on sikäli järkevää, että jos olet edelleen sairas niin tuskin sinä opiskelet vastedeskään sen kummemmin kuin tähänkään asti.) ja
b) on mahdollista järkevästi saada se tutkinto loppuun sinä aikana kuin lisäaikaa myönnetään ja myöntö on kerralla maksimissaan vuodeksi.
OLISI TÄRKEÄÄ, ETTÄ SAIRASTUESSAAN OPISKELIJAT OTTAISIVAT SAIRASLOMAA JA KESKEYTTÄISIVÄT OPINTONSA (ilmoittautuisivat poissaoleviksi) SAIRAUDEN AJAKSI.
Vierailija kirjoitti:
Etkö koko uona sairasteluaikanasi ilmoittautunut poissa olevaksi? - Ja muuten mitä opiskele? -- Tsemppiä!
Neljäntenä vuotena, nyt, kyllä. Toisena ja kolmantena yritin pyristellä opiskelemaan mutta siitä ei tullut mitään.
Vierailija kirjoitti:
Lisäajan hakeminen EI enää ole vain muotoseikka, meillä on ainakin jätetty monta myöntämättä. Myöntöperusteena meillä pidetään vaatimusta siitä, että
a) on joku peruste olettaa, että opinnot nyt alkavat edetä (toisin sanoen, se ei ole peruste lisäajalle, että on sairastunut, mutta se voi olla, että on nyt toipunut sairaudesta, joka viivästyken aiheutti. Tämä on sikäli järkevää, että jos olet edelleen sairas niin tuskin sinä opiskelet vastedeskään sen kummemmin kuin tähänkään asti.) ja
b) on mahdollista järkevästi saada se tutkinto loppuun sinä aikana kuin lisäaikaa myönnetään ja myöntö on kerralla maksimissaan vuodeksi.
OLISI TÄRKEÄÄ, ETTÄ SAIRASTUESSAAN OPISKELIJAT OTTAISIVAT SAIRASLOMAA JA KESKEYTTÄISIVÄT OPINTONSA (ilmoittautuisivat poissaoleviksi) SAIRAUDEN AJAKSI.
YTHS:llä ramppasin yhtenään ja diagnoosit tuli, lomaa ei ennen kuin kolmantena vuonnani. Sairauslomaa ei muutenkaan oteta vaan lääkäri määrää sitä.
Kai ilmoittauduit poissaolevaksi sairauden ajaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäajan hakeminen EI enää ole vain muotoseikka, meillä on ainakin jätetty monta myöntämättä. Myöntöperusteena meillä pidetään vaatimusta siitä, että
a) on joku peruste olettaa, että opinnot nyt alkavat edetä (toisin sanoen, se ei ole peruste lisäajalle, että on sairastunut, mutta se voi olla, että on nyt toipunut sairaudesta, joka viivästyken aiheutti. Tämä on sikäli järkevää, että jos olet edelleen sairas niin tuskin sinä opiskelet vastedeskään sen kummemmin kuin tähänkään asti.) ja
b) on mahdollista järkevästi saada se tutkinto loppuun sinä aikana kuin lisäaikaa myönnetään ja myöntö on kerralla maksimissaan vuodeksi.
OLISI TÄRKEÄÄ, ETTÄ SAIRASTUESSAAN OPISKELIJAT OTTAISIVAT SAIRASLOMAA JA KESKEYTTÄISIVÄT OPINTONSA (ilmoittautuisivat poissaoleviksi) SAIRAUDEN AJAKSI.
YTHS:llä ramppasin yhtenään ja diagnoosit tuli, lomaa ei ennen kuin kolmantena vuonnani. Sairauslomaa ei muutenkaan oteta vaan lääkäri määrää sitä.
Voithan sinä ilmoittautua poissaolevaksi vaikket olisi diagnoosia saanutkaan. Jotkut lähtevät reissaamaan ja ovat poissaolevia sen aikaa.
Jos olit sairauslomalla, se ei kai kuluta opintoaikaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opinto-oikeus on käytännössä ikuinen (ellei sitten rikostuomion takia peruta). Lisäajan hakeminen on lähinnä muotoseikka. Ei siis kannata murehtia. Tsemppiä!
Lainaamasi uutinen on vuodelta 2012.
Asiat muuttuvat, yliopistoissakin, tuota nopeammin.
Sä kuitenkin paranit. Joillain meistä on loppuelämä yhtä ja samaa helvetti kipujen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sä kuitenkin paranit. Joillain meistä on loppuelämä yhtä ja samaa helvetti kipujen kanssa.
Paranin mihin? Lainkaan tuollaisia tapauksia vähättelemättä, töihin en ole tältä pohjalta pääsemässä ja toimeentulotuella eläminen ainoa vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä kuitenkin paranit. Joillain meistä on loppuelämä yhtä ja samaa helvetti kipujen kanssa.
Paranin mihin? Lainkaan tuollaisia tapauksia vähättelemättä, töihin en ole tältä pohjalta pääsemässä ja toimeentulotuella eläminen ainoa vaihtoehto.
Mutta mitä sinä oikein olet yrittänyt opiskella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä kuitenkin paranit. Joillain meistä on loppuelämä yhtä ja samaa helvetti kipujen kanssa.
Paranin mihin? Lainkaan tuollaisia tapauksia vähättelemättä, töihin en ole tältä pohjalta pääsemässä ja toimeentulotuella eläminen ainoa vaihtoehto.
Mutta mitä sinä oikein olet yrittänyt opiskella?
Sosiaalityötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mihin sairastuit?
Masennukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä kuitenkin paranit. Joillain meistä on loppuelämä yhtä ja samaa helvetti kipujen kanssa.
Paranin mihin? Lainkaan tuollaisia tapauksia vähättelemättä, töihin en ole tältä pohjalta pääsemässä ja toimeentulotuella eläminen ainoa vaihtoehto.
Mutta mitä sinä oikein olet yrittänyt opiskella?
Sosiaalityötä.
Hyvä. - Pystytkö kuvittelemaan, että joskus vielä tekisit "sossun" töitä? - Luulisi, en tedä mutta luulsin, että sinulla on mahdollisuuksia -jos vain itse kykenet ja mahd. pystyt jakamaan opintojasi. Sosaalityö on kuitenkin ala, jossa on luultavasti töitä myös tulevaisuudessa mutta myös ala, joka ei ole niin järkyttävästi muutunut, ettetkö voisi päästä siihen vielä sisään.
Tsemppiä nyt vielä uudelleen.
Ongelma tuossa on selvästi se, ettet ole ilmoittanut kouluun sairastumisestasi ja siitä on jo mennyt pitkään aikaa. Kun opettajien ja koulun pitää käydä läpi historiaasi ja miettiä, onko sinun ja koulun kannalta hyvä yrittää voi se olla aika negatiivisessa valossa, että et ole kyennyt vuosiin opiskelemaan ja että olet päässyt eteenpäin vasta nyt ja hyvin vähän. Oletan, että olet neljä vuotta periaatteessa kuin käynyt "ensimmäistä vuotta"?
Myös jos kyseessä on sosiaalityö, voi heillä olla olettamus että ehkä tämä sairaus (oletan, että mielenterveyden ongelmia) voi tulla myös työn eteen.
Tälläiset ovat tosi surullisia juttuja, mutta pitää myös ajatella koulua. Viet kuitenkin joltain muulta paikan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä kuitenkin paranit. Joillain meistä on loppuelämä yhtä ja samaa helvetti kipujen kanssa.
Paranin mihin? Lainkaan tuollaisia tapauksia vähättelemättä, töihin en ole tältä pohjalta pääsemässä ja toimeentulotuella eläminen ainoa vaihtoehto.
No jos on terveys kunnossa niin pystyy tekemään melkein mitä vaan töitä tai opiskelemaan mitä vaan. Paranit jonkinlaiseen tulevaisuuteen. Mä esimerkiksi menisin varmaan varastoon töihin jos pystyisin. Joo ymmärrän ongelmasi että sulla meni 4 vuotta hukkaan sairastaessa mutta ei toi nyt mikään maailman pahin kohtalo ole. Onkohan jäänyt masennusta lieveilmiönä pitkästä sairaudesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin sairastuit?
Masennukseen.
Just. Kuka sut on todennut parantuneeksi? Kohtuuton valittaminen, mustavalkoinen ajattelu ja taipumus olla näkemättä tulevaisuutta positiivisena kertoo siitä, että matkaa vielä olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin sairastuit?
Masennukseen.
Olitko masennuksen takia esim. sairaalahoidossa ja onko sulla papereita noista sairaalakausista?
Jos masennus ei ollut ns. vakavassa muodossa, niin koulu ei todennäköisesti näe masennusta "vakavana sairautena" ja välttämättä jatka enää opiskeluasi.
Yleisemmin monet tajuttuaan, että nyt menee opiskelupaikka alta "ryhdistäytyvät" juuri viimesillä kuukausilla, mutta harvoin se enää auttaa.
En halua masentaa sinua, mutta on parempi jo aloittaa Suunnitelma B:n luominen, koska noin pitkällä välillä on vähän niin ja näin.
Etkö koko uona sairasteluaikanasi ilmoittautunut poissa olevaksi? - Ja muuten mitä opiskele? -- Tsemppiä!