Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhteeni on tehnyt minusta persoonattoman ja pelokkaan. Saanhan itseni takaisin kun lähden.
29.03.2020 |
Erokin pelottaa, juuri sen vuoksi, että henkiset voimavarani ovat lopussa.
Minusta tuntuu, että olen kelvoton ja pelkään sitä kun joudun taas parsimaan itseni kasaan, kestänkö sen yksin.
Toisaalta myös odotan, että saan happea taas.
Mies on antanut minulle niin ristiriitaisia viestejä minun suhteeni.
Voin olla parhain mahdollinen nainen ja toisessa hetkessä täydellinen surkimus, joka ei osaa mitään.
Tämän vuoksi olen vain yrittänyt pikkuhiljaa olla enemmän ja enemmän mieliksi ja tehdä asiat oikein mutta en osaa, en pärjää tämän ihmisen kanssa.
Kommunikointi on vaikeaa, miehen sana on ensimmäinen ja viimeinen.
Minun sanoilla, tunteilla ei ole juurikaan merkitystä koska minä olen jotenkin erityisen typerä.
Tätä hän tahtoo viestittää.
Sitten toisena hetkenä, hän ei tarkoittanut haukkumisellaan mitään tai vetoaa omaan väsymykseensä.
En tiedä miten olen ajautunut tilanteeseen tai miksi olen antanut miehen kohdella minua pitkään niin, että omat ajatukseni ovat vääristyneet miehen ja todellisuuden suhteen.
Hän ei ole se, joksi näyttäytyi alkuun tai silloin jaksoi ainakin vielä näyttää katumustaan ja antaa toivoa paremmasta.
Tällä hetkellä elämässäni olen suurimmaksi osaksi turhautunut, väsynyt, masentunut ja toivoton.
Olen menettänyt jollain tavoin itseni ja antanut toisen muokata minusta hänelle mieleisen, eikä sekään edes onnistunut.
Kaikki hyvä mitä me olemme yhdessä kokeneet tuntuu vain kaukaiselta ja epätodelliselta unelta, kaikki on muuttunut niin, etten edes pysty sisäistämään miten ja miksi.
Tuntuu, että olen täysin arvoton ja niin tyhmä, ettei minusta ole mihinkään.
Pelkään edes enää keskustella miehen kanssa, jos sanon jotain väärää tai typerää, puheeni on epävarmaa ja jotenkin kiusallista.
Olen epävarma eikä spontaani keskusteleminen onnistu, en kehtaa keskustella koska kaikki mitä suustani tulee, on jotenkin typerän kuuloista.
Oloni on pääosin nykyään vain jännittynyt kun mies on seurassani.
En jaksa enää yrittää olla jotain mitä en ole, en jaksa miellyttää mutta silti koen, että vika on minussa.
En osaa tätä juttua, en osaa rakastaa oikealla tavalla.
Olen huomannut myös toisissa pelon tai arkuuden miehen seurassa.
Myöskin lemmikit pelkäävät ja alistuvat hänen ollessaan läsnä.
Hänessä on vain jotain todella pimeää, jota en osaa selittää, kuin olisi kaksi eri persoonaa.
Hyvän ja pahan vaihtelua.
On raastavaa elää jatkuvan epävarman sekä arvaamattoman olotilan kanssa, koskaan en tiedä onko asiat hyvin vain huonosti tänään.
On pelottavaa olla tilanteessa, jossa ei ole lupaa olla oma itsensä vaan sitä on vain hyvin yksinäinen ja avuton eikä mistään tilanteista saa otetta, tuntuu, etten edes eläisi.
Enää tarvitsisi vain lähteä kävelemään ja luottaa, että elämä kantaa kuitenkin.
Kommentit (19)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lupaan että löydät itsesi. Minäkin löysin vaikka aikaa meni, minun onnekseni mies sattui löytämään 'paremman' kuin minä.
Joko miehelläsi on joku persoonallisuushäiriö (epävakaa?narsistinen?) kannattaa vain erota jos ei tilanne yhtään parane.
En jaksa lukea, mutta häivy heti suhteista ja ihmisistä jotka vetävät alas, vaikka jäisit yksin.
Kyllä saat.
Mikä miehen muutti, jos aluksi oli kuitenkin normaali?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa tyypilliseltä narsistin hyväksikäytöltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee mieleen että mies on jotenkin demoninen, hyi. Ala heti järjestellä muuttoa. Salassa.
Jos et nyt lähde menetät jokatapauksessa itsestäsi kokoaika lisää ja lisää. Saat voimia kun teet sen päätöksen ja jätät miehen, usko pois! Kokemusta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä miehen muutti, jos aluksi oli kuitenkin normaali?
Näin jälkikäteen ajateltuna olen sitä mieltä, että onko mikään oikeastaan ollut "normaalia" missään vaiheessa.
Tuskin koskaan tulen saamaan samanlaista alkua kun miehen kanssa.
Hän oli hyvin sitoutunut alkuun kun aloimme tapailemaan, hän suorastaan palvoi minua.
Oli aina paikalla ja käytti kaiken vapaa-aikansa minun kanssani olemiseen vaikka emme olisi olleet samassa kaupungissa niin hän kyllä tuli tai vähintäänkin järjesti ja maksoi myöskin kulut, jotta tapaamisemme onnistuisi. Kaikki oli jotenkin epätodellista mutta silti kiinnostavaa sekä koukuttavaa.
Meidän arki oli juhlaa.
No sitten hiljalleen...
En tiedä oikein missä vaiheessa tuli ongelmia, intuitio varoitteli, ristiriitaista käytöstä ja sitten taas omaa syyllistämistä siitä, että kuvittelen vain.
Tämä on ollut hyvin suureellista hyvässä ja pahassa, vaikea selittää miksi olen jäänyt tai miksi en ole kuunnellut kun omatkin vaistot ovat kyllä kertoneet, ettei tämä kaikki ole ehkä ihan normaalia.
Kai sitä on yrittänyt laskea päässään ja antaa painoa enemmän positiivisille asioille.
On ollut helppoa unohtaa ikävät asiat sekä selittää miehen käytöstä esimerkiksi työstressillä.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä miehen muutti, jos aluksi oli kuitenkin normaali?
Näin jälkikäteen ajateltuna olen sitä mieltä, että onko mikään oikeastaan ollut "normaalia" missään vaiheessa.
Tuskin koskaan tulen saamaan samanlaista alkua kun miehen kanssa.
Hän oli hyvin sitoutunut alkuun kun aloimme tapailemaan, hän suorastaan palvoi minua.
Oli aina paikalla ja käytti kaiken vapaa-aikansa minun kanssani olemiseen vaikka emme olisi olleet samassa kaupungissa niin hän kyllä tuli tai vähintäänkin järjesti ja maksoi myöskin kulut, jotta tapaamisemme onnistuisi. Kaikki oli jotenkin epätodellista mutta silti kiinnostavaa sekä koukuttavaa.
Meidän arki oli juhlaa.
No sitten hiljalleen...
En tiedä oikein missä vaiheessa tuli ongelmia, intuitio varoitteli, ristiriitaista käytöstä ja sitten taas omaa syyllistämistä siitä, että kuvittelen vain.
Tämä on ollut hyvin suureellista hyvässä ja pahassa, vaikea selittää miksi olen jäänyt tai miksi en ole kuunnellut kun omatkin vaistot ovat kyllä kertoneet, ettei tämä kaikki ole ehkä ihan normaalia.
Kai sitä on yrittänyt laskea päässään ja antaa painoa enemmän positiivisille asioille.
On ollut helppoa unohtaa ikävät asiat sekä selittää miehen käytöstä esimerkiksi työstressillä.
AP
Narsistinen sykli. Ensin ihailee, sitten väheksyy. Ja sama uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen että mies on jotenkin demoninen, hyi. Ala heti järjestellä muuttoa. Salassa.
Kommenttisi nauratti kaikessa surkeudessaan ja totuudellisuudessaan. :D
Minustakin tuntuu välillä, ettei tuo ole ihminen tai siis..
Hän osaa hämmentää.
Joskus jään miettimään, että mitä tuolla pään sisällä tapahtuu kun se koko huoneen valtaava kylmyys iskeytyy miehen olemukseen. Hän osaa ottaa koko tilan haltuun itselleen tahtoessaan.
Oli se sitten se hurmaava ja lempeä tyyppi tai sitten se joka muuttuu aggressiivisen oloiseksi komentelijaksi, luulee todella olevansa maailmanvaltias sillä hetkellä. Häntä täytyy totella mutta se myöskin valitettavasti toimii. Hän tarkoituksellisesti kouluttaa ympärillään olevia enkä edes vitsaile.
Ei kukaan viitsi yrittää olla vastaan jos on muutaman kerran aikaisemmin yrittänytkin kokeilla.
Ei ole kuitenkaan väkivaltainen, siis fyysisesti.
AP
Tänä aamuna päivä lähti taas erikoisesti käyntiin.
Tosin viime aikoina on etenkin ollut todella vaikeaa, tuntuu etten tunne miestä lainkaan ja oloni sen kun pahenee. Nyt on kyllä stressiä todella paljon mutta en jaksa enää selittää silläkään asioita.
Tuli ihan uusi juttu, koskaan ennen mies ei ole kuitenkaan haukkunut minua rumaksi.
Tai sanoi , että ainakaan kuulemma naamastani ei saa hyvää vaikka miten yrittäisi. Varsinkaan hänen naamaansa verrattuna.
Tämäkin siitä, kun sanoin, että pyyhkii naamansa koska siinä oli likaa.
Tiedän, ettei mies oikeasti voinut tarkoittaa tuota koska ei ole totta tai no..ehkä en ole enää kauniskaan hänen mielestään toisin kuin ennen.
Se silti satutti.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen ollut tuollaisessa suhteessa. Kesti pari vuotta toipua, mutta nykyään menee niin hyvin, ettei se olisi ikinä ollut mahdollista miehen kanssa.
Oikeastaan juuri samat narsistiset temput kuin yllä kuvailit. Ja paljon pahempiakin.
Mies ei ole fyysisesti väkivaltainen. Mitä siis pelkäät? Ole oma itsesi, älä pelkää että sinut jätetään tai sinusta ei pidetä. Sano asiasi. Jos siitä alkaa riitä, tiedät että sinun on lähdettävä!
Vierailija kirjoitti:
Mikä miehen muutti, jos aluksi oli kuitenkin normaali?
Narsisti Esittää ensin "normaalia" ja hyvää ihmistä. Kunnes ei enää jaksa ja pysty esittämään, vaan se todellinen luonne ja hänelle tavallinen käytös tulee esiin ja vallitsevaksi. Sitten alkaa alistus, väheksyminen, henkinen väkivalta jne. Vuorotellen ylitsepursuavilla rakkauden tunnustuksilla, jotka ovat teeskentelyvaihetta, jonka tarkoituksena on sitoa toinen tiukemmin.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tyypilliseltä narsistin hyväksikäytöltä.
Alue: Aihe vapaa
Minkä ikäinen olet? Entä poikaystäväsi?