Millaista on olla kaunis lapsi/nuori?
Varmaan elämä on silloin helpompaa kuin vaikka minulla, joka olin ruma kuin per*ele? Onko silloin paljon kavereita ja ihailijoita ja opettajatkin suhtautuu positiivisesti?
Kommentit (7)
No kaikki kävi lirkuttamassa jo pienestä mutta myös setämiehet talleilla ja töissä. Et kadehtisi jos tietäisit sen puolen helvetistä. Se on helvettiä oikeasti. Ja oelt ihan viaton ja osaamaton nuorena. Myös toiset naiset kostavat hyvän ulkonäön. Aikuisenakin.
Voisin kuvitella, että pidemmän päälle ei ole hyvä asia. Ei ole kyllä kokemusta. Järki sanoo, että lapsen on hyvä olla tavallinen lapsi tavallisten lasten joukossa.
Olin nuorena kaunis, mutta itsetunto oli huono enkä kokenut itseäni millään tavalla viehättäväksi. Kavereita oli kyllä paljon, muttei mitään pissiksiä vaan enemmän nörtimpää porukkaa. Aloin vasta tajuta miltä näytän muiden silmissä, kun ihailijoita oli pyörinyt ympärillä pari vuotta. Hidas sytytys vissiin :D Opettajien kanssa tulin aina toimeen, mutten ulkonäön takia vaan siksi että olin hikke.
Yksi opettaja kehui poikaani yläkoulussa.
Lapseni kulkee ylväänä ja kerran kun kuljettiin yhdessä, eräs tyttö katsoi poikaani pitkään.
Kun olin nuori, sain aina katseita( ei enää..).
Minulla olisi ollut kauniit hiukset, mutta äitini leikkasi hiukset lyhyeksi poikatukaksi. Minut puettiin vaaleansiniseen, poikien väriin. Muutenkin kannustettiin olemaan poikamainen, leikkimään metsässä ja kiipeilemään puihin.
Tavallaan tuo on hyvä asia. Lapsen pitäisi olla sukupuolineutraali. Jos liian varhain asetetaan sukupuolirooliin, lapsi ei ehkä löydä itseään.
Niistä tulee suosittuja jännä-tyttöjä ja -poikia :(