Miten pääset yli ajatuksista
kun tulee mieleen että joku vihaa sua? Tai muuten vaan ei pidä susta?
Kommentit (7)
En itsekään pidä kaikista, en vaadi muita pitämään itsestäni. :D
Minua ei todellakaan kiinnosta. Ei minusta ole pakko pitää, en itsekään pidä useimmista ihmisistä.
Sen ”yli” ei tarvitse ”päästä” kun huomaa että se on ajatus jonka ulkopuolella on toinen ajatus jonka ulkopuolella on lisää ajatuksia. Ajatuksia, kaikki vain. Ajatteleminen miten päästä ajatuksesta yli on myös ajatus. Tarvitsee siis vain heittää ajatukset pois. Mutta niitä ei saa heitettyä pois heittämällä, pitää pysähtyä. Meditaatio, hengitysharjoitukset, mindfulness. Hauska variaatio on metta-harjoitukset. Vedä visio plörinäksi: halaa mielessäsi pahaa tyyppiä. Tämä on aluksi vaikeaa, itselleni se oli suorastaan pyhäinhäväistys, mutta sekin on vain ajatus. Mutta kun kerran ajatukset ovat vain tyhjiä ajatuksia, voisi sanoa että tyhjästä loihdittu hyvä tahto on kuitenkin järkivaihtoehto tyhjästä loihditulle negatiiviselle tunteelle.
Mieti sitä, että kyseinen henkilö, on joskus istunut vessassa ja kärsinyt väkivaltaisesta ripulista.
Annan vaan niiden ajatusten pyöriä päässä. Jos raivo ottaa pahasti vallan niin rullaan parisängyn päällinpatjan rullalle ja sidon nahkavyöllä kiinni. Sitten laitan sen nurkkaan ja hákkaan ja potkin sitä patjaa.
Viime yönä näin painajaisia pitkästä aikaan. Olo oli jotenkin nuutunut ja shaken koko aamun. Vanhat vainot puski päälle. Ei yhtään normaalia koska olen päässyt niistä jo yli. Koiran kanssa lenkillä väistin pyöräilijää koska on kehoitettu pitämään turvaväliä koronan takia ja mulla myös oli hengityssuojain kasvoilla. Tää pyöräilijä kun näki että väistin häntä niin rupesi jotain huutelemaan ja pilkkaamaan. Melkein päässä napsahti noiden yöllisten painajaisten takia. Teki mieli kaataa se pyöräilijä maahan ja piestä se, ottaa kunnioitusta väkisin. Hillitsin itseni onneksi. Parempi käydä kohta nukkumaan. Huomenna varmasti parempi päivä.
No ei kaikkien ole pakko musta pitää.
En minäkään pidä kaikista. Esim inhoan agressiivisia ja negatiivisia ja katkeria, ilkeitä ihmisiä.
Mun iloisuus ja tietty huolettomuus ärsyttää sellaisia hyvin pragmaattisia ja pessimistisiä ihmisiä.
Olen oma itseni, pyrin kunnioittamaan kaikkia ihmisiä, ja olla provosoimatta ikinä ketään vihaan. Tosiasia on, että kaikkia ei vaan voi miellyttää.
Aina ystävällisyys ja iloisuus ei auta. Itseasiassa hyvin negatiivista ihmistä sellainen vain ärsyttää.
Olen ajatellut, että ei ole minun ongelma. Niin kauan kuin kohtelen muita kunnioittavasti, ystävällisesti ja huomaavaisesti, se riittää. Jos senkään jälkeen minusta ei pidetä, se ei enää ole mun ongelma.
Sillä että vedän rajan hänen tunteisiin ja omiini. Se on hänen tunne, ei sinun tai kenenkään muun. Eli toisin sanoen vihan tunne on hänen ongelmansa.