Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tämä eristysaika on introvertin unelmaa (ja osin tavallista arkitodellisuutta)!
20.03.2020 |
Olen vain perheen kesken kotona. Kolme lasta ja mies ja lapsetkin jo sen verran isoja teinejä, etteivät mangu kavereiden perään, vaan osaavat hoitaa sosiaaliset kontaktit videopuheluilla ja muilla.
Nyt ei tarvitse mennä kenellekään kylään, eikä tarvitse vastavuoroisesti pyytää meille ketään. Töihin ei tarvitse mennä ja kaikki sosiaalinen kanssakäyminen on vedetty minimiin. Ihanaa. Tällaista kun elämä olisi aina!
Kommentit (13)
On ihan ok, mikään ei ole muuttunut normaaliarkeeni verrattuna. Lähinnä huvittaa, että toisetkin joutuvat nyt elämään kuin me.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi kamalaa, jos näin aikuisena pitäisi mennä jonkun luo kylään. Tai pitäisi kutsua kylään.
Itse tapaan kavereitani normitilanteessa siksi, että haluan tavata heitä. Menemme kahville tai leffaan tai syömään. Kotiin en heitä kutsu kuin kerran vuodessa.
Samoin puolisoni tapaa useimmiten ystäviään muualla kuin kotona tai kutsuu heitä kotiin silloin, kun minä olen työmatkalla. Pitävät miesten saunailtoja tai vierailee sisaruksillaan.
Ehkä sinunkin kannattaisi ottaa vastuu omasta elämästäsi ja ilmoittaa puolisollesi tai keneltä nyt siihen lupaa tarvitsetkin, että et enää tämän jälkeenkään halua kutsua vieraita etkä lähteä kyläilemään.
Olen kanssa introvertti, mutta kyllä tämä silti vOimille ottaa. Vasta viikko kotona miehen kanssa etätöissä/-opinnoissa, ja jo tuntuu että pää hajoaa. Omassa arjessani oli muutenkin jo paljon itsenäistä työskentelyä kotoa käsin, ja viikoittaiset uimahallireissut ja muutamat luennot ja menot olivat kyllä henkireikä. Ekat masisitkut itketty jo. En todellakaan tiedä, miten tulen kestämään.
Kotona olo on ihanaa, jos se ei ole pakotettua.
Introvertti on eri asia kuin erakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi kamalaa, jos näin aikuisena pitäisi mennä jonkun luo kylään. Tai pitäisi kutsua kylään.
Itse tapaan kavereitani normitilanteessa siksi, että haluan tavata heitä. Menemme kahville tai leffaan tai syömään. Kotiin en heitä kutsu kuin kerran vuodessa.
Samoin puolisoni tapaa useimmiten ystäviään muualla kuin kotona tai kutsuu heitä kotiin silloin, kun minä olen työmatkalla. Pitävät miesten saunailtoja tai vierailee sisaruksillaan.
Ehkä sinunkin kannattaisi ottaa vastuu omasta elämästäsi ja ilmoittaa puolisollesi tai keneltä nyt siihen lupaa tarvitsetkin, että et enää tämän jälkeenkään halua kutsua vieraita etkä lähteä kyläilemään.
Puolisoni on todella ulospäinsuuntautunut ekstrovertti, joka saa energiaa muista ihmisistä. Olemme tässä suhteessa toistemme vastakohta. Hän tulee hulluksi, jos meillä ei käy koskaan kukaan tai me emme käy missään. Minä taas tulen hulluksi, jos joka viikko on väkeä lappaamassa meille syömään tai vaikka vaan kahville. Tai puolen suvun kesken lähdetään vaikka Ruotsin risteilylle tai Korkeasaareen. Ollaan tehty kompromisseja kumpikin. Nyt on minun aikani!
ap
Mä niin nautin! Ei kälättäviä työkavereita jotka selittää avokonttorissa jokaisen paskan koostumuksenkin. Ei rasittavia palavereja joissa jaaritellaan täysin aiheen ulkopuolelta. Ei jahkailuja minne tänään lounaalle kun yksi on nirso, toinen allerginen ja kolmas muuten vaan hankala.
Jo toista viikkoa yksin kotona, ei muita ihmisiä. Voi kun jatkuisi ikuisesti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Introvertti on eri asia kuin erakko.
No enhän minä olekaan erakko. Meitä on kotona viisi. Kolme lasta ja mies. En ahdistu heistä. Olisin erakko, jos en heitäkään kestäisi.
ap
Vierailija kirjoitti:
Mä niin nautin! Ei kälättäviä työkavereita jotka selittää avokonttorissa jokaisen paskan koostumuksenkin. Ei rasittavia palavereja joissa jaaritellaan täysin aiheen ulkopuolelta. Ei jahkailuja minne tänään lounaalle kun yksi on nirso, toinen allerginen ja kolmas muuten vaan hankala.
Jo toista viikkoa yksin kotona, ei muita ihmisiä. Voi kun jatkuisi ikuisesti
Ihan samat mietteet, tuntuu että energiaakin ois paljon enemmän vaikka pitempiä työpäiviä näin etänä teen.
Ainakin illalla jaksaa omia projekteja paremmin sekä aamulla virkeänä kun ei tartte kun kone laittaa päälle ja hommiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on just parasta, kun ei tarvitse kutsua ketään kylään, eikä mennä itse sukulaisiin. Mies on päinvastainen tyyppi.
Ei tää oo kyllä muuttanut mitenkään mun elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä huomasin itsestäni, että normaalioloissa viihdyin erinomaisen hyvin itsekseni kotona, kun kaikki mahdollisuudet muihin ajanvietteisiin ja kanssakäymiseen olivat kuitenkin teoriassa avoinna. On psyykkisesti vaikeampaa käsitellä tilannetta, joka ei enää perustukaan omaan vapaaehtoiseen valintaan, vaan ulkoa asetettuun pakkoon. Ei sillä, ettäkö välttämättä olisin ilman koronaa ollut mikään ahkera kyläilijä tänäkään keväänä, mutta nyt kun se ei ole omassa vallassa huomaan ikävöiväni jopa anoppia.
Alue: Aihe vapaa
meidän porukka ei ole pariin vuoteen käynyt missään, kun ei ole varaa. ja ollaan kotihiiriä muutenkin joten harrastetaan vain pakollista kyläilyä, ja nyt ei tietysti sitäkään. oikeastaan mikään ei ole muuttunut miksikään, eikä tarvitse stressata että joku piipahtaa yhtäkkiä kylään.