Kuulutko riskiryhmään - pelottaako?

Ei pelota. Ja jos kuolen, sitten kuolen. Joku päivä se on edessä kuitenkin. En jaksa sellaisista murhetta kantaa.

Kuulun. Keskitasoisesti pelottaa. Ei niin että olisin hysteerinen, mutta ymmärrän että voin kuolla.

Kuulun - rankasti. Ei pelota pätkääkään. Aamulla kävin apteekissa.

Noudatan annettuja ohjeita ja toivon parasta.

Kuulun riskiryhmään (munuaisten vajaatoiminta) ja olen nuori aikuinen. Ei pelota, mutta huolestuttaa. En lähtisi mielelläni mihinkään massatapahtumiin. Työterveydestä neuvottiin huolehtimaan hygieniasta, olemaan paljon kotona ja välttelemään suuria ihmisjoukkoja, mutta eihän tuo oikein onnistu töissä. Tosin tässä voi olla vielä lomautukset edessä, joten sitten katsotaan uudestaan. En ole pelon vallassa ja ihan rauhallisella mielellä ollaan. Ahdistaa enemmän yt:t kuin itse korona. En kyllä aio mennä töihin pienessäkään flunssan tunteessa.

Tsemppiä muillekin sairaille. Kyllä tästä selvitään. Korona tulee, pelkäsi tai ei, jos on tullakseen. Siihen ei voi vaikuttaa. Yritän ajatella, että turha siis pelätä.

Ei kiinnosta, kun se on matrixin kirjoittajan vastuulla se.

Zinc

20 vuotta sitten kuulin ensi kerran "coronasta", seuraavaksi 10 vuotta sitten. Viimeisen kerran vuosi pari sitten kysyi kaupan täti, että hamstraatko coronan takia.

Kuulun, ei pelota. 50 vuotta täällä heilunut ja kaikki on tehty mitä piti, onneksi. Nyt vain tapetaan aikaa kunnes aika tappaa minut.

Ihme kyllä, ei hirveästi pelota.

Diabetes, astma ja korkea verenpaine.

Minua syyllistetään kautta rantain, vähän oma vika jos kuolet kun et ole laihduttanut.

Kuulun, olen 70+ ja suututtaa niin hemmetisti, kun pitää pysyä kotona. Aion tosin rikkoa "lakia" ja käydä parin päivän sisällä kaupassa, kun leipä loppuu, en tosin ryysiksen aikaan. Minulla nousi kieltämättä niskakarvat pystyyn, kun kuuntelin Marinin kategorista paasausta ikäihmisistä. Ihan kuin me olisimme joku ihme yhtenäinen rikollisjoukkio, joka on vangittava kotiinsa saastuttamasta nuorten yhteiskuntaa. Pitäisi tuon tyttöhallituksen käsittää, että jos meitä on vajaa miljoonaa, niin emme varmasti ole heterogeeninen porukka. Jo ikähaarukka on 70:stä sataan. Myös terveystilanne vaihtelee. Suurin osa seitsemänkymppisistä on vielä terveitä ja reippaita, mutta joukossa on jonkin verran vakavasti sairaita. Ikärajan olisi voinut asettaa ainakin viisi vuotta ylemmäs. 

Ja sitten vielä neljän viikon karanteeni. Monilla meistä on varmasti kotivaraa pariksi viikoksi, niin kuin suositeltiinkin aikaisemmin, mutta nyt sitten pitäisi olla ainakin tuplasti se määrä ja luultavasti aikaa vielä pidennetään. Ja sitten liverretään, miten kaikilla on lähipiirissään nuorempia sukulaisia tai tuttavia, jotka voivat hoitaa kauppa- ja apteekkisiat. Ei ole. Kuulemma esim. kunnan sosiaalipalvelusta voipyytää apua. Miten ne ehtisivät mummojen kauppa-asioita yhtäkkiä hoitamaan, kun kiire on koko ajan mahdoton vakiasiakkaidenkin kanssa. 

Kuulun sydän-ja keuhkosairaana riskiryhmään. Ja pelottaa ja ahdistaa tosi paljon. Lisäksi olen olen täysin yksin ja aivan viranomaisten varassa jos sairastun.

Minusta tuntuu, että terveitä pelottaa enemmän!

Mutta ketjun kysymykseen: pientä pelkoa on lähesteni ja lemmikkieni puolesta, sillä en halua niiden kärsivän poismenostani. Muuten, aivan sama.

-Diabeetikko 1

Pelottaa, sillä minulla on vakava keuhkosairaus. Kauppaan on silti pakko mennä hakemaan 80-vuotiaalle äidilleni ruokatarpeet. Mies voi hoitaa osan meidän kauppareissuista vaikka hänellekin sairastuminen olisi iso riski.

Kuulun, mutta ei pelota. Jos saan koronaviruksen kotiovelleni tilaamistani tavaroista, sille ei sitten voi mitään. Muuta riskiä mulla ei viruksen saamiseen ole. 

Vierailija kirjoitti:

Pelottaa, sillä minulla on vakava keuhkosairaus. Kauppaan on silti pakko mennä hakemaan 80-vuotiaalle äidilleni ruokatarpeet. Mies voi hoitaa osan meidän kauppareissuista vaikka hänellekin sairastuminen olisi iso riski.

Herra antaa, Herra ottaa

Zinc

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että terveitä pelottaa enemmän!

Mutta ketjun kysymykseen: pientä pelkoa on lähesteni ja lemmikkieni puolesta, sillä en halua niiden kärsivän poismenostani. Muuten, aivan sama.

-Diabeetikko 1

Hyvin samat ajatukset, tosin diagnoosi eri.

Kuulun riskiryhmään, sillä olen syöpähoidoissa. Pelottaa, pieni lapsi jää ilman äitiä (yh), jos sairastun. Sairastuminen on muutenkin tässä tilanteessa aika usein sairaalareissu. Ikää vasta vähän yli 30v, joten olisihan se mukava huolehtia lapsi aikuiseksi.

En kuulu, mutta toki jonkun verran pelottaa. Toisaalta ajattelen aika fatalistisesti, että jos lähtö tulee tämän vuoksi, niin sitten se tulee. Enemmän pelkään pitkittyneen tilanteen aiheuttamaa tasapainon järkkymistä ja yleensä tietämättömyys tulevasta. Väkivaltaa, vallankaappauksia, sodat ym. mitä tästä voi seurata.

Elämä on.