Lue keskustelun säännöt.
No niin, kertokaas mikä meidän perheessä vialla, kun lapsi haluaa
11.03.2008 |
kutsua vanhempiaan etunimellä. Ikää lapsella vasta 3 v. ja emme todellakaan ole toivoneet, että kutsuisi etunimellä! Mutta emme myöskään viitsi tehdä kauhean iso numeroa asiasta, ts. yrittää pakottaa lasta käyttämään sanoja isä ja äiti.
Tää on varmaan vaan joku ohimenevä vaihe (toivottavasti), mutta sitä on kyllä kestänyt jo melkein puoli vuotta. Joskus harvoin lapsi käytää sanoja äiti tai isä ja se tuntuu aina ihan mahtavalta! Puhumaan opittaessa käytti äitiä ja isää ihan normaalisti, tämä muutos tuli vasta myöhemmin. Onko kellään muulla ollut samanlaista, vai kieliikö tämä nyt jostain ongelmasta perheemme sisällä? ;)
Kommentit (14)
Ihmiset vähän ihmettelevät mutta en ole itse kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoi siitä, kun lapsi kerran kutsui minua etunimellä ja ilmeisesti huomasi saavansa paremmin ja nopeammin huomiota kuin huutelemalla äitiä tai isää.
keskustelette toistenne kanssa paljon ja se " nimittely" sitten tarttuu?
Minä olen huomaamattani nuorinta lastani korjaillut, jos on yrittänyt minua etunimellä kutsua. Siis ihan lempeästi vaan olen todennut, että sinä pikkuinen voit sanoa äiti vaan... Mutta hän ei ole kun muutaman kerran sanonut nimellä.
Isäänsä sanoo edelleen isäksi. Jotkut ulkopuoliset luulevat varmaan, että en ole lapsen äiti vaan esim isän uusi puoliso :D
Olihan se ahdistavaa, mutta meni ajallaan ohi.
Älä kiinnitä asiaan huomiota, äläkä ainakaan kiellä, silloin se lapsi siitä innostuukin. Kutsu itseäsi lapselle puhuessa äidiksi ja isää isäksi, tyyliin tulepa äidille, viepä tuo isälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äiti voi olla myös Kati ja mummi voi olla Maija
saas nähdä muuttuuko tilanne, kun pikkusisarus syntyy elokuussa! Kyllä itsekin joskus lempeästi korjaan lasta, mutta ei sillä ole mitään vaikutusta. Eikä tämä siis mikään maailman suurin ongelma ole, mutta välillä ihmetyttää ja varsinkin tulee mieleen, että mitähän muut ajattelee...? Että eikö lapsi koe meitä vanhemmikseen, vai mikä sillä on vialla...
Varmaan sekin vaikuttaa, että puhuttelemme puolisoni kanssa toisiamme etunimillä. Mutta vielä järkympää olisi, jos käyttäisimme toisistamme sanoja isä ja äiti, kuten olen joissakin perheissä nähnyt tehtävän!
t. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä nimittäin oli vanhimmalla lapsella tuo kausi. me tietysti puhuimme toisistamme nimillä mieheni kanssa. muilla lapsilla ei tuota vaihetta ole ollut. ajattelen, että muilla on ollut vanhin lapsi mallina puhumassa nimillä äiti ja isä. vanhimmalla tätä mallia ei vielä ollut. vanhimmallakin aikanaan meni ohi. minäkin hienovaraisesti korjasin asiaa. " äiti auttaa, tule äidin syliin..."
kutsutte itse toisianne etunimillä. Mihin niitä tarvitaan. Ja lapselle kun puhutaan voi hyvin sanoa että kysyppä isältä tai mene isän luokse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja se jatkuu edelleen (tyttö nyt 6v) NYYH! Joskus kun tyttö on oikein hädissään hän huutaa äitiä (Esim kun oksensi yöllä sänkyyn). Iskä on edelleen iskä.
Jostain olen kuullut että kun lapsi pettyy vanhempaansa hän lakkaa kutsumasta tätä äidiksi/isäksi. Tiedä sitten tuon paikkansapitävyyttä.
Mutta voihan olla ettei suutarin lapsella ole kenkiä
T: ammattikasvattaja
En ymmärrä miksi pitää " lempeästi" korjata lapsen puhetta, mitä haittaa siitä on jos äitiä kutsuu nimeltä?
Omillani on ollut vastaava vaihe, ei olla siihen mitään huomiota kiinnitetty ja nykyisin kutsuvat useammin äidiksi, mutta välillä myös etunimellä. Minusta se on ihan ok, en ole alkanut skitsoilemaan asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin kutsuin isääni etunimellä lapsena, äitiä sanoin äidiksi. Ei ollut mitään erityisen syvällistä siinä taustalla, jostain vain oli sellainen tapa tullut. En ollut siis pettynyt isääni. :)
Lapsesi on varmaan vaan innoissaan, kun on tajunnut, että teillä on ns. oikeatkin nimet.
Ja kyllä meillä kotona ainakin vanhemmat välillä käyttävät toistensa nimiä, etenkin jos ollaan eri huoneissa. " Pekka!" " Mitä?" " Onko Liisa siellä sun kanssa?"
Ei kai siitä nyt mitään sen kummempia psykologisia päätelmiä tartte tehdä, lapsi on vain tajunnut, että teillä on myös etunimet!