Onko muita, joiden aivot ei jotenkin tajua, että tämä koronatouhu on todellisuutta eikä joku pitkälle viety vitsi...

Olisiko shokin aikaansaamaa dissosiaatiota eli mielesi puolustuskeino.

Minulla on sama, kuin eläisi elokuvassa. Voihan tämä olla defenssikin. Toisaalta ajattelen ja tunnen niin, että koska tähän uhkaan ja sen seurauksiin (sairastuuko ja kuinka pahasti ja tuleeko pysyviä vaurioita) ei voi itse loppupeleissä täysin vaikuttaa varautumisesta huolimatta, niin se jotenkin paradoksaalisesti keventää huolta. Vaikka en uskonnollinen olekaan, niin ajattelen, että herran haltuun ja elämä kannattelee.

Mulla ihan sama. Mikään ei ole vielä arjaessa muuttunut, lapset oli perjantaina koulussa, kävin kaupassa, siivosin, viikonloppua on vietetty normaalisti eli kotona ja kotipihassa touhuillen. Välillä sitten havahdun todellisuuteen, ja tulee epäuskoinen olo, voiko tämä olla totta? Ihan kuin alkaisi nähdä pahaa unta, ja sitten tajuaa, että ei se olekaan unta vaan tapahtuu oikeasti!

Olen välillä miettinyt, kun maailman tilanne on ollut kovin räjähdysherkkä, että miltähän se tuntuisi, jos yhtäkkiä tulisi tieto, että nyt ollaan sodassa. Olen kuvitellut sen tunteen juuri tällaiseksi kuin miltä nyt tuntuu.

Monikaan ei tajua tätä. Kaupassa kellään ei ollut hanskoja eikä maskeja.

Vierailija kirjoitti:

Monikaan ei tajua tätä. Kaupassa kellään ei ollut hanskoja eikä maskeja.

Mitä se maski suojaa kun se virus säilyy ilmassa, kun kaupassa joku hönkäisee edessäsi niin se virus voi silmiesi kautta pesiytyä sinuun? Kysynpähän vaa?

Ihmiset kaupassa oli jotenkin kummitusmaisia. Hiljaisia ja väistää toisiaan.

En minäkään ymmärrä. Herään joku aamu ja katson noita kuolleiden tilastoja. Ei tunnu todelliselta.

Miten sitä muka voisi tajuta :O

Noudata ohjeita, jotka on varmasti kuultu ja luettu moneen kertaan parhaasi mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monikaan ei tajua tätä. Kaupassa kellään ei ollut hanskoja eikä maskeja.

Mitä se maski suojaa kun se virus säilyy ilmassa, kun kaupassa joku hönkäisee edessäsi niin se virus voi silmiesi kautta pesiytyä sinuun? Kysynpähän vaa?

Kyllä se maski vähentää vaikka niitä minun ympärilleni hönkäisemiäni bakteereja. Ei tartuntoja voi estää, mutta leviämistä on tarkoitus minimoida varotoimin.

Toi on normaali reaktio, kieltäminen. Mäkin torjun asian ainakin osittain, koska en vaan jaksaisi mitään ylimääräistä stressiä ja pelkoa, kun sitä on muutenkin riittämiin.

Koko ihmiskunnan historia on jatkuvaa "shit hits the fan" osastoa. Se vain vaihtelee, että missä ja miten. Tällä kertaa roiskui vähän laajemmalle.

Parilla japskilla näytti kaupassa olevan maski turvan peittona. Suomalaisilla en ole vielä niitä nähnyt.

Musta taas tuntuu, että olen jotenkin enemmän elossa kuin koskaan. (Toistaiseksi, kun en sairastunut kerran ole.)

On ollut ehkä vuosikymmeniä sellainen tunne, kuin odottaisin unessa jotain kriisin aikaa, jolloin pääsen olemaan vahva muidenkin puolesta. Nyt tuntuu, että sen aika on tässä.

Vierailija kirjoitti:

Monikaan ei tajua tätä. Kaupassa kellään ei ollut hanskoja eikä maskeja.

Ei ne nyt vielä ole tartuntariskit niin korkeita. 2 viikon kuluttua maskit ovat varmasti arkea.

Hehheh.. Kuule kus.päitä ne kaikki on, joten ihan täysi vitsi se on kuten näiden muutkin asiat.

SE vaan on huono vitsi.

Zinc

Kokeileppa. Tee näille kus.päille sama mitä ne tekee muille. Niiden huumorintaju ei enää ymmärräkään niiden hauskoja omia vitsejä.

Siis Trump, Kommari-hallitus, Corona .. 

Kaikki saman vitsin jatkumoa.

Ettekö te jo tajua ?

Zinc

Mitä hyötyä on naurettavasta hysteriasta, maailmanlopun odottelusta ja kaupan liha-ja vessapaperihyllyjen tyhjentämisestä?

Siis "vitsin". 

Zinc

Sossut tietenkin luulee, että vaikka kansasta on 70% normaaleja töissä käyviä ihmisiä, että meillä OIKEASSA demokratiassa voisi olla tämä kommunistinen hallitus ?

Zinc

No ei tasan voisi. 

It´s RIGGED. Ääliöt.

Vierailija kirjoitti:

Musta taas tuntuu, että olen jotenkin enemmän elossa kuin koskaan. (Toistaiseksi, kun en sairastunut kerran ole.)

On ollut ehkä vuosikymmeniä sellainen tunne, kuin odottaisin unessa jotain kriisin aikaa, jolloin pääsen olemaan vahva muidenkin puolesta. Nyt tuntuu, että sen aika on tässä.

Ehkä se on sitä, että olet nyt enemmän läsnä tässä hetkessä (eikä mieli askartele niin paljon menneen tai tulevan parissa)? Tilanne on niin epävarma, että sen todella tuntee miten meillä on vain tämä hetki. Niinhän se on ollut ennenkin, mutta nyt siitä on todella tietoinen. Ja minusta se tuntuu jotenkin hyvällekin kaikessa epävarmuudessaankin.