Tuntuuko muista siltä kuin tämä pandemia olisi vain elokuvaa?
Olen itse huomannut useampana päivänä, että välillä tulee tunne kuin katselisi elokuvaa.
Joskus se tunne tulee uutisia katsoessa ja joskus kun katsoo jotain koronainfoa.
Eilen näin mainoksen uudesta koronainfosta, jossa lupaavat käsitellä ihmisten huolia ja antaa vastauksia enkä ollut varma onko kyseessä mainos sketsiohjelmasta vai oikeasta infosta.
Torstai-iltana kun kävin kaupassa tuli tunne kuin katsoisi katastrofielokuvaa.
Se oli hassu tunne. Aivan kuin itse olisi tapahtumien ulkopuolella eivätkä ne koskettaisi minua millään tavalla vaan menevät pois ja tavallinen arki jatkuu kun elokuva päättyy.
Kommentit (25)
Ihan normaalia. Sitä paitsi aika elokuvamaiste reagointia kansalta. Miksei voitaisi vaan hyväksyä sitä että ihmiset kuolevat? Kuolema kuuluu elämään.
Ihmiset ovat todellakin imeneet vuosien aikana elokuvien vaikutuksia itseensä. Miten muuten selittää se älytön käytös ja pelko? Tästä tulee varmasti sosiologien, psykologien ja vastavien ihmisten käytöstä tutkivien herkullinen ja monipuolinen tutkimusalusta vielä vuosiksi eteenpäin.
KOen samalla tavoin kauppareissun kuin katastrofielokuvasta. IHmisistä näkee, että on monet mässyt syöty ja tukka pystyssä toljotettu viihdemaailman tarjontaa.
Tuntuu varmaan vielä 5 -jopa 6-ulotteiselta jos omaan kroppaan iskee.
Todella todentuntuinen elokuva.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat todellakin imeneet vuosien aikana elokuvien vaikutuksia itseensä. Miten muuten selittää se älytön käytös ja pelko? Tästä tulee varmasti sosiologien, psykologien ja vastavien ihmisten käytöstä tutkivien herkullinen ja monipuolinen tutkimusalusta vielä vuosiksi eteenpäin.
KOen samalla tavoin kauppareissun kuin katastrofielokuvasta. IHmisistä näkee, että on monet mässyt syöty ja tukka pystyssä toljotettu viihdemaailman tarjontaa.
Minusta tuntuu kuin itse olisin katsonut liikaa elokuvia kun tämä todellisuus nyt tuntuu elokuvalta ja siltä kuin se ei olisi totta.
Muiden ihmisten elokuvien katselua en ole arvaillut. Enkä usko paniikin tai hamstraamisen johtuvan mistään elokuvista vaan siitä että virus ja sen seuraukset pelottavat.
En edes pidä muiden käytöstä outona. Enemmänkin ihmetyttää se että itse koen tämän tilanteen epätodellisena.
Maailmanlopun tunne. Ihmiset yrittävät selviytyä vessapaperin voimin.
Yhtä lailla myös Estonian laivalla osa ei uskonut näkemäänsä vaan lamaantui.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu varmaan vielä 5 -jopa 6-ulotteiselta jos omaan kroppaan iskee.
Todella todentuntuinen elokuva.
Oikeastaan toivon, että pystyisin sittenkin jos sairastun seuraamaan tätä kuin elokuvaa. Ehkä sairastuminen ei silloin tuntuisi niin pahalta.
Tällaista tilannetta on ennakoitu joten siitä on jo tehty elokuvia, yhden nimi oli muistaakseni "28".
tehtiin:
Varusmiehet ovat Nykysuomelle tulleiden tietojen mukaan olleet hämmentyneitä viimeaikaisista ruumispussitoimituksista.
Pitkin kevättä ja kesää liikkui huhuja, että sekä varuskuntiin että keskussairaaloihin pitkin Suomea olisi toimitettu erityisen suuria määriä ruumispusseja. Esimerkiksi Hämeen aluesairaalaan ruumispusseja olisi toimitettu jopa 12 000 kappaletta.
Nyt ruumispussien toimituksesta on kuvallista todistetta. Tervolassa, johon oheisessa kuvassa näkyvä kuljetus on ollut matkalla, sijaitsee nimenomaan puolustusvoimien varikko.
Ruumispusseja valmistaa kuvamateriaalin mukaan Espooseen kirjattu yhtiö nimeltä Minlix Oy, jonka toimiala Yritys- ja yhteisötietojärjestelmän mukaan on ”muu kotitaloustavaroiden tukkukauppa”. Kyseisen yrityksen tuloskehitys onkin ollut muutaman viime vuoden ajan varsin nousujohteinen. 2018
Ihan sama tunne itselläni. Aamulla kun heräsin oli jotenkin epätodellinen tunne, ensimmäisenä ajatuksena se onko uusia uutisia aiheesta jne.. Normaali elämä tuntuu jotenkin pysähtyneen.
On sellainen tunne samoin. En pelkää, en hamstraa. Liikun kylillä samoin kuin ennenkin. Toki elokuvaroolini mukaan vältän isoja taoahtumia ja pesen käteni hyvin mutta kuitenkin jotenkin kuin roolohahmona. En osaa selittää.
Joo. Aika surrealistinen fiilis on.
Ei, mutta tulee tunne, että tähän olen koko elämäni valmistautunut, jonkilaiseen länsimaiden suistumiseen tuhon partaalle, tulipa se tuho sitten viruksen tai zombien tai viruksen ja zombien toimesta.
Tosiasioiden kieltäminen taitaa olla ihmiselle luontainen puolustusmekanismi, osa porukasta ei vieläkään halua uskoa, että tässä on tosi kyseessä ja puhutaan vakavasta ja helposti leviävästä sairaudesta. Valitettavasti näitä kieltäjiä on myös johtavilla paikoilla ja kieltämisellä voi olla kauheat seuraukset. Italia on tästa varoittava esimerkki. Ja pelkään, että Suomessa käy samit. :(
marttaliiton edustaja hesarin haastattelussa: ”Kotivaraston on hyvä perustua siihen, mitä taloudessa yleensä syödään. Ei kannata lähteä varmuuden vuoksi ostamaan jotain sellaisia elintarvikkeita, joita ei muutenkaan käytetä. Tuskin niitä sitten erikoistilanteessakaan käyttää.”
Ihmettelin tosiaan kaupassa kun näin, että normaalisti hyvin täynnä olevat papuhyllyt olivat ihan tyhjinä. Itse kasvissyöjänä ostan joka viikko papusäilykkeitä, paitsi nyt siis kun jotkut muut olivat ehtineet hyllyt tyhjentää. Mietin, että toivottavasti sitten edes syövät ne, eivätkä heitä kahden vuoden kuluttua pois vanhentuneina.
Tulee mieleen joku katastrofielokuva tai Kuolema Venetsiassa. Aavemainen fiilis.
Vierailija kirjoitti:
Yhtä lailla myös Estonian laivalla osa ei uskonut näkemäänsä vaan lamaantui.
Uskon kyllä pandemian todeksi enkä ole lamaantunut. Jostain syystä vain tuntuu kuin katsoisin elokuvaa tai olisin elokuvassa mukana.
En koe olevani paniikissa enkä lamaantunut.
Pystyn toimimaan ihan normaalisti. Ja elokuva pyörii siinä ympärillä.
AP
On jotenkin outo tunnelma. Kuin pyrstötähti olisi iskemässä maahan, emme tiedä mitä seurauksia, selviämmekö vähällä vai emme.
Jos ei nettiä olisi niin olisi vielä oudompaa. Nyt tuntee että on ihmisiin yhteydessä edelleen vaikka paikat autioituvat.
Katsokaa elokuva 'Tartunta'. Kymmenisen vuotta vanha elokuva, jonka tapahtumat tismalleen meidän nykytodellisuudesta.
Ps. Ei herkille...
Joo erittäin surrealistinen fiilis. Tajuaa ja ei tajua. Me länsimaiset kermape*seet emme ole kohdanneet mitään tällaista, joka jossain päin maailmaa on tavanomaista (afrikan ebolat sun muut).
Luin just aamulla olikohan Hesarin artikkelin, että Suomi oli suunnilleen 10. parhaiten valmistautunut maa tähän, mutta kuulemma kaikki maat parhaimmillaankin olivat joka tapauksessa valmistautuneet surkeasti, joten... emme siis oikeasti olleet.
Voi elämä. Omituista ajatella, että kuolema onkin ihan mahdollinen nyt eikä joskus sitten vuosikymmenten päästä vanhuuteen.
Onko tämä ihan normaali stressireaktio, vai olenko sekoamassa?
AP