Sanokaas kyökkipsykologit että

päivä hikiset 30 minuuttia, kerran viikossa tunnin. Ja syön mielestäni kohtalaisen terveellisesti.



Ja kai se voi olla masislääkeen toimimattomuuttakin, mutta nimenomaan ihmettelen tätä masisPIIKKIÄ sen jälkeen kun olen saanut jotain positiivista ja asioita eteenpäin vievää aikaan. Että mikä ihme sen psykologinen mekanismi on.

Ei kai sinulla kuitenkaan ole niin että heräät iloisena ja pirteänä aamulla jos et ole edellisenä päivänä tehnyt mitään, joten se ei varmaan siihen liity että masentuisit kun saat jotain aikaan.

kauanko olet syönyt masennuslääkkeitä? muutama kuukausi nimittäin menee ennen kuin vaikuttavat kunnolla tai sitten täytyy joko nostaa annostusta tai vaihtaa lääkkeitä.

vuosien takaa. Lääkitys Sertralin 50 mg.



Ja kun ongelma nimenomaan _on_ se, että masennun siitä että saan jotain aikaan. Uskokaa tai älkää.

sulla voi aamuisin olla alhainen verensokeri, minkä takia kaikki tuntuu väsyttävältä. Jos mieliala päivän mittaan nousee, niin ei kannata jumittaa siihen ajatukseen, että mikä on päivässä huonosti.



Musta toi kuulostaa ihan tavalliselta. Ei kukaan ole koko päivää vaan hip hei megailoisella tuulella. Parasta yleensä vain tarttua toimeen, kyllä se onnistumisen ilo siitä syntyy. Harvemmin se odottamalla tulee.

nimittäin mullekin on. En ottanut.

Mulla kesti 3kk ennenku lääkitys alko selkeesti vaikuttaa, ja sillonki vasta kun nostettiin annostusta (puolella). Kävin myös koko tuon ajan (ja edelleenkin) terapiassa kerran viikossa.



Nyt olen yleisesti hyvällä tuulella ja on hyvä olla, mut usein aamut takkuaa edelleen. Nousen suht pirteenä, en halua jäädä sänkyyn, mut kestää tunteja ennenku saan itseni tekemään jotain oikeasti hyödyllistä.



Jos oot ollu jo kauan lääkityksellä, ois ehkä aika kokeilla jotain toista lääkettä.

Oletko lokeroinut itsesi tai kasvatus lokeroinut sinut jotenkin luuserin rooliin joka ei saa saada aikaan mitään positiivista?



Osaatko palkita itseäsi siitä, että saat asioita tapahtumaan? Saatko tehdessäsi tyydytystä? Kuka tai mikä sinua rankaisee siitä jos menestyt?

kiukkuinen ja väsynyt aamulla?

Et selvästikään ole vielä parantunut masennuksesta. Ehkä tekeminen masentaa siksi, että se vie sulta sun vähäisiä voimavaroja. Tai koet painetta heti aamusta, että tämänkin päivän tulisi mennä yhtä hienosti kuin eilisen. Anna armoa. Olet vasta parantumassa. Eilen sait aikaan jotain, hieno juttu, tänään voit luvan kanssa laiskotella. Jos et saa itseäsi sängystä ylös, nuku pitempään.

Kyllä mä tiedän että aamulla on masentuneempi, se pätee minuunkin. Mutta kun ongelma on se, että onnistumisen jälkeen löydän itseni tyypillisesti paljon normaalia masentuneempana. Tämä on siis toistunut niin säännöllisesti, että se on selkeä kaava.

Mietin vaan että osaisko joku sanoa että juu, toi on juuri tyypillistä jos... Ja miten tämän ongelman voisi ratkaista. Eiköhän kasvatus lokeroinut mut enemmän menestymiseen.. Tai sitä multa ehkä odotettiin kun toikkarit oli aina tosi hyvät jne.

Vierailija:

Oletko lokeroinut itsesi tai kasvatus lokeroinut sinut jotenkin luuserin rooliin joka ei saa saada aikaan mitään positiivista?

Osaatko palkita itseäsi siitä, että saat asioita tapahtumaan? Saatko tehdessäsi tyydytystä? Kuka tai mikä sinua rankaisee siitä jos menestyt?

miten siihen reagoitiin? Miltä sinusta tuntui?

Mitkä ajatukset ja tunteet päässäsi pyörii? Saisiko niitä katkaistua jotenkin?



Ei tuo nyt kovin tyypillistä ole, että onnistumiset masentaa, mutta saattaa liittyä sellaiseen että on orjapiiskuri itselleen. Kun nyt tämän ja tuon asian tein eilen niin tänään tarttis tehdä tuplasti enemmän. Rima nousee, ja sen saavuttaminen onkin taas vaikeampaa kuin eilen. Haittaako se jos joskus väsyttääkin enemmän etkä nouse niin aikaisin? Mitä tapahtuu jos annat itsellesi luvan " vapaapäivään" tai vapaa-aamuun sen jälkeen kun olet väsyttänyt itsesi jossain vaativassa jutussa edellisenä päivänä?

ja joiden jälkeen masennut, onko ne asioita joita oikeasti HALUAT tehdä, vai asioita, joita teet koska niiden tekemistä ODOTETAAN sinulta? Eli teetkö, koska nautit siitä vai velvollisuudentunnosta?

Mulla ainakin on näin laihdutuksen suhteen, olen ollut niin kauan ylipainoinen että kun onnistun laihtumaan, sabotoin sen aina koska muutos pelottaa. En voisikaan enää piiloutua läskien taakse ja syyttää niitä. Ehkä sua pelottaa tervehtyminen koska sitten et voi enää pistää epäonnistumisia yms. masennuksen piikkiin?

Söi jo kirjoittamani vastauksen. Mutta siis kiitos hyvistä ajatuksista, paljon hyvää mietittävää. Ehkä sitten tosiaan on lupa ottaa vähän rennommin jos olen ponnistellut edellisenä päivänä.



Menestymiseen reagointia kotipuolessa voisi miettiä ehkä vähän tarkemmin. Ei mulla ole siitä mitään muistikuvia. Mutta kun olen seurannut esim. isääni lastenlasten kanssa, niin jostain hienosta suorituksesta ei kehuja tipu. Reaktio näyttäisi olevan sellainen, että ahaa, osaat tuon, mutta et varmaan osa tuota toista (lähes mahdottoman vaikeaa) asiaa.



Ja mitä tulee siihen teenkö asioita joita haluan, niin kukapa meistä tekisi, oikeasti. Ihminen nyt ei vaan voi mennä peiton alle ja lukea loppuikäänsä. Pakko on saada aikaan jotain edes etäisesti tuottavaa.



ap

Siis toi että osasin tän mutta kato, tota toista hirveetä asiaa en varmaan sit osaakaan.