Lue keskustelun säännöt.
Onko ystäväni käytös taaperonsa kanssa normaalia?
12.03.2020 |
Itse lapsettomana pohdin tätä ja toivon, että saisin asiallisia mielipiteitä ilman veetuilua.
Ystäväni antaa 1v 6kk ikäisen lapsensa määrätä tahdin ihan täysin. Hän on silminnähden äärettömän uupunut ja väsynyt ja harmittaa hänen puolestaan. Lapsi on erittäin vilkas, ei tykkää istua aloillaan hetkeäkään tai rattaissa vaan pakko päästä juoksemaan joka puolelle.
Jos ollaan ostoskeskuksessa ostamassa pakollisia ostoksia, eikö lasta voisi ns. "pakottaa" istumaan niissä rattaissa? Ihan vaan siksi että hän on lapsi ja aikuinen ns. määrää ja turvallisuuden takia vilkkaassa ostoskeskuksessa on nyt istuttava siinä, että hoidetaan ostokset nopeasti? Lapsi ei siitä kärsi mitenkään tai satu. Vaan lapsi kiljuu ja raivoaa jos joutuu istumaan ja ystäväni nostaa heti lapsen pois. Lapsi sinkoilee ja juoksee samantien pois eikä kuuntele yhtään tai pysähdy/tule luokse kutsuttaessa. Ystäväni ei voi irrottaa katsettaan hetkeksikään pois lapsestaan tai se on kadonnut jonnekin. Ei voi silmäillä tuotteita, keskustella toisen kanssa tai mitään. Jatkuvaa perässä juoksemista ja mennään ihan lapsen tahdon mukaan. Ostosten teosta ei tule mitään kun ystävä ei voi kantaa lasta tai pistää rattaisiin vaan kulkee lapsen perässä pitkin kauppaa, seisoo ja odottaa lapsen vieressä kun lapsi tonkii kaupan tuotteita ja juoksee seuraavaan kohteeseen jne. Uskomatonta perässäjuoksemista ja ei ihme että ystäväni on aivan poikki kun koko ajan oltava skarppina ja juostava perässä. Pysähdyttiin syömään ostosten lomassa ja yhtään liioittelematta joutui ystäväni nousemaan pöydästä koko ajan kun lapsi katosi näköpiiristä. Koko ajan joutui syödessään silmä kovana katsomaan missä lapsi on ja kun meni kulman taakse, nousi taas pöydästä. Sama homma jatkui. Uskomatonta siis kyseessä oli vilkas FOOD COURT alue eikä todellakaan mikään leikkikenttä. Ei suostu syömään kun närppii vähän silloin tällöin ja juoksemaan.
Siis oonko mä tulevaisuuden tuleva kauhuäiti, kun mun tekisi mieli vaan istuttaa lapsi rattaisiin rattaiden vyöllä kiinni ja antaa sitten huutaa jos täytyy, mutta silloin kin syödään niin syödään eikä juosta vaarallisesti pitkin ruokailualuetta siivoojien ym. alla. Onko lapsen itkua ja vastaanpistämistä pakko ns. pelätä? Onko se muka mahdotonta istuttaa se pieni lapsi rattaisiin vaikka huutaisi, kai se siitä rauhottuu kun käskee napakasti ja yrittää lapsen tasoisesti selittää että miksi näin tehdään?
Johtuisko siitä, että lapsi on ystäväni ensimmäinen ja sen takia on niin kiltti ja antaa kaiken periksi ja kärsii itse?
Toi on niin hirveetä katseltavaa kun ystäväni on niin poikki tuosta jatkuvasta skarppina olosta kun ei voi lapsi olla rattaissa hetkeäkään turvassa. Pitää vaan juosta perässä minne ikinä lapsi tahtoo ja sit jää tärkeät ostokset ym. tekemättä lopulta kun aikaa vaan menee ja menee.
Kommentit (32)
Olisit saanut saman sanottua yhdellä virkkeellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen paikka ei ole ostoskeskuksessa ollenkaan! Ne apaattiset rattaissa istuvat lapset ei todellakaan viihdy, ne on vain opetettu siihen, että vasta 5v ikäinen voi kävellä muualla kuin kotona.
Kaverisi toimii tavallaan oikein eli vahtii lastaan. Ja täysin väärin siinä, että "ulkoiluttaa"lasta kauppakeskuksessa.
Puolitoistavuotias ymmärtää jo, sanoi Jo Frost. Nyt äidin pitää opettaa lapsi - k a s v a t t a a. Nimittäin seuraavaksi lapsi alkaa viemään äitiä muissa asioissa 6 - 0.
Aloittaisin parilla minuutilla rauhassa. Tai minuutilla. Huutaisi tai reuhtoisi. Myös luonnossa kävelyä voisi harrastaa?
Vierailija kirjoitti:
Lapsen paikka ei ole ostoskeskuksessa ollenkaan! Ne apaattiset rattaissa istuvat lapset ei todellakaan viihdy, ne on vain opetettu siihen, että vasta 5v ikäinen voi kävellä muualla kuin kotona.
Kaverisi toimii tavallaan oikein eli vahtii lastaan. Ja täysin väärin siinä, että "ulkoiluttaa"lasta kauppakeskuksessa.
Siis ei sinne menty lasta viihdyttämään mihinkään elämysmatkalle, vaan erilaisia välttämättömiä ostoksia tekemään eri kaupoista. Pakkohan se lapsi on mukaan ottaa, yksinkö se kotiin pitäisi jättää. Ei tossa nyt oo mitään kummaa mielestäni, vaan lähinnä toi lapsen mielivaltainen vapaana sinkoilu, kun rattaat on keksitty.
En nyt ymmärrä sun kommenttiasi?
Voihan se lapsi vapaana kävellä tyhjällä käytävällä jos haluaa eikä pakoteta väkisin rattaisiin, mutta ei todellakaan vilkkaassa kaupassa kun vaarana karata ja eksyä kun äiti on kassalla maksaessa esim, tai vilkkaassa ruokailualueessa?
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika perus varsinkin esikoiden kanssa. Kyllä se ylenpalttinen periksianto ja kiltteys kaikkoaa sisarusten myötä.
Mun lapseni eivät ole viihtyneet vaunuissa tai rattaissa. Olen sitten järjestänyt sellaisen arjen, missä lapset ovat saaneet kävellä ja juostakin. Hyvänä puolena on se, että lapset ovat olleet motorisesti todella taitavia ja kovakuntoisia. Ei voi mitään, mutta mulla pistää surullisella tavalla silmään nämä rattaissa pötköttelijät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika perus varsinkin esikoiden kanssa. Kyllä se ylenpalttinen periksianto ja kiltteys kaikkoaa sisarusten myötä.
Ai jaa. Mulla esikoinen viihtyi rattaissa, kaksi nuorempaa ovat vihanneet rattaissa istumista. Hupaisinta oli, kun keskimmäinen työnsi esikoista rattaissa (pieni ikäero).
Kiintymysvanhemmuus, kaveruus, traumojen ja frustraatioiden pelko. Joku kukkahattutäti tai -setä on joskus neuvonut, että lapsen mieltä ei saa pahoittaa kieltämällä. Mutta hei, neuvoiko se myös, ettei saa kasvattaa. Ei, sitä se ei tehnyt, mutta tahdottomat mammat tulkitsivat neuvon väärin. Niin pä niitä kiljuvia kakroita juoksentelle kauppojen käytävillä, pahimmassa tapauksessa pienten ostoskärryjen kanssa, jotka ne tyntävät aikuisten nilkkoihin. Ja se sattuu, vähintään yhtä paljon kuin jos mamma kieltäisi mukulaansa riehumasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saakohan lapsi tarpeeksi leikki-/peuhuaikaa muualla kuin kotona sisällä? Jos lapsi on paljon kotona, ja on tuollainen aktiivinen, niin tottakai kiinnostaa ja jaksaa reuhata sitten kaupassa. Itse kokeilisin enemmän puistoaikaa lasta aktivoimaan ja viemään liiallista touhuenergiaa.
Joo kauhukakaroita noin kasvatetaan. Itse olisin laittanut vöillä kiinni jos ei muuten usko. Kyllä se lapsi siihen tottuu, kun ei anneta periksi. Tosiaan harjoittelua ensin lyhyen aikaa, pikkuhiljaa aikaa pidentäen. Tai sanoo, että nyt lähdetään pois kun et suostu istumaan rattaissa, ja toteuttaa uhkauksensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika perus varsinkin esikoiden kanssa. Kyllä se ylenpalttinen periksianto ja kiltteys kaikkoaa sisarusten myötä.
Meillä meni lapsuudenkodissa toisin päin. Esikoisen kanssa vanhempani noudattivat kaikkia (sen ajan) kasvatusohjeita, pitivät kuria ja huolehtivat että karkkia ei mässytetty jne. Sitten muiden lasten kohdalla eivät enää jaksaneet niin pingottaa. Ihan fiksuja aikuisia meistä kaikista neljästä kuitenkin tuli.
Olen kolmen jo aikuisen lapsen äiti ja olen ap:n kanssa ihan samaa mieltä! Kyllä lapsella kuuluu olla rajat ja opettaa mikä on sallittua. Tämä taitaa olla lähinnä nuorten äitien juttu, ettei lasta saa enää komentaa lainkaan. Säälin kyllä tulevia tulevia päikyn tätejä ja opettajia, kun nämä lapsukaiset menevät hoitoon/kouluun... 🙄 Luulevat, että sama touhu saa jatkua sielläkin. Maalaisjärkeä SAA käyttää myös lasten kasvatuksessa!
Jos sinä, ap, joskus tulet äidiksi, niin onnekkaita ovat lapsesi, kun nyt jo osaat ajatella näin. Muista aina, että rajat tuovat lapselle turvaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo kauhukakaroita noin kasvatetaan. Itse olisin laittanut vöillä kiinni jos ei muuten usko. Kyllä se lapsi siihen tottuu, kun ei anneta periksi. Tosiaan harjoittelua ensin lyhyen aikaa, pikkuhiljaa aikaa pidentäen. Tai sanoo, että nyt lähdetään pois kun et suostu istumaan rattaissa, ja toteuttaa uhkauksensa.
Vaatii kyllä tiettyä pokeria tuollainen huutamaan ”harjoittelu” julkisella paikalla. Tai uhkaus että lähtee pois tilanteesta, josta lapsi haluaa pois niin kovasti että huutaa kurkku suorana, hmm...
Vierailija kirjoitti:
Olen kolmen jo aikuisen lapsen äiti ja olen ap:n kanssa ihan samaa mieltä! Kyllä lapsella kuuluu olla rajat ja opettaa mikä on sallittua. Tämä taitaa olla lähinnä nuorten äitien juttu, ettei lasta saa enää komentaa lainkaan. Säälin kyllä tulevia tulevia päikyn tätejä ja opettajia, kun nämä lapsukaiset menevät hoitoon/kouluun... 🙄 Luulevat, että sama touhu saa jatkua sielläkin. Maalaisjärkeä SAA käyttää myös lasten kasvatuksessa!
Jos sinä, ap, joskus tulet äidiksi, niin onnekkaita ovat lapsesi, kun nyt jo osaat ajatella näin. Muista aina, että rajat tuovat lapselle turvaa!
Munkin lapseni ovat jo sen verran isoja etteivät rattaita käytä. Rajoja on vedetty ja vedetään edelleen. Monessa suhteessa olen tiukka mutsi. Olen kuitenkin oppinut valitsemaan taisteluni. Lapsiani ei ole koskaan esimerkiksi väkisin köytetty rattaisiin.
1,5-vuotiaat kyllä hyvin usein on tuollaisia sinkoilijoita loppumattomalla energialla. Ihan normaalia käytöstä, ja valitettavasti se loppuu todella pitkän viiveen jälkeen vasta, vaikka siihen reagoisi oikein.
Olet toki oikeassa siinä, että jos heittelee tavaroita toistuvasti lattialle, niin silloin napataan kiinni ja lähdetään kaupasta. Mutta silloin myös teidän yhteinen kauppareissu loppuisi siihen. Voihan olla, että ystäväsi normaalisti tekee niin, mutta ei viitsi kun on luvannu käydä sinun kanssasi ostoksilla. Eihän taaperon voi ostoksilla tai ravintolassa antaa rattaissa huutaakaan vain, se häiritsee muita asiakkaita.
Jep, kuullostaa tutulta. Siis tuo puolitoista vuotias rasavilli, meilläkin on sellainen. Pidemmät kauppareissut, siis useamman kaupan sisältävät reissut ovat melko mahdottomia. Ei silloin "silmäillä", vaan määrätietoisesti haetaan mitä etukäteen päättänyt ja ulos! Mieluiten puoliravia. Ei tuon ikäisen paikka välttämättä ole ostoskeskus ja siellä kiertely, jos on vähänkään villin vikaa. Toki säännöt pitää olla ja niitä noudattaa, mutta kaikki lapset eivät sääntöihin mukaudu yhtä helposti. Sanoisin että ap:llä joku haju asiasta, mutta kannattaa ottaa myös se näkökulma että taapero muuttaa elämää. Voitko neuvoa ystävääsi asiassa? Vain jos hän kysyy, hän ei välttämättä näe asiassa ongelmaa.
Lähinnä ihmettelen, miksi pitää lähteä vilkkaan taaperon kanssa yleensä ollenkaan kauppakeskukseen viettämään aikaa tai johonkon foodcourt-keskittymään syömään. Kannattaisi vaan tehdä ne ostokset ripeästi, jos lasta ei voi jättää kotiin niin tosiaan sinne rattaisiin istumaan ja vyöt kiinni. Sitten voisi syödä/kahvitella jossain pienessä lapsiystävällisessä kahvilassa, jossa lapsi ei pääse häipymään omille teilleen.
Kuljeskelun ja vapaan juoksentelun voi sitten hoitaa puistossa, pihalla, kotona, sisäleikkipaikassa jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen paikka ei ole ostoskeskuksessa ollenkaan! Ne apaattiset rattaissa istuvat lapset ei todellakaan viihdy, ne on vain opetettu siihen, että vasta 5v ikäinen voi kävellä muualla kuin kotona.
Kaverisi toimii tavallaan oikein eli vahtii lastaan. Ja täysin väärin siinä, että "ulkoiluttaa"lasta kauppakeskuksessa.Siis ei sinne menty lasta viihdyttämään mihinkään elämysmatkalle, vaan erilaisia välttämättömiä ostoksia tekemään eri kaupoista. Pakkohan se lapsi on mukaan ottaa, yksinkö se kotiin pitäisi jättää. Ei tossa nyt oo mitään kummaa mielestäni, vaan lähinnä toi lapsen mielivaltainen vapaana sinkoilu, kun rattaat on keksitty.
En nyt ymmärrä sun kommenttiasi?
Voihan se lapsi vapaana kävellä tyhjällä käytävällä jos haluaa eikä pakoteta väkisin rattaisiin, mutta ei todellakaan vilkkaassa kaupassa kun vaarana karata ja eksyä kun äiti on kassalla maksaessa esim, tai vilkkaassa ruokailualueessa?
T. Ap
Mikä ostos on niin tärkeä, että tarvitaan yli 2 tunnin reissu kauppakeskukseen?
Lapsi ei sinkoile mielivaltaisesti, hän elää elämäänsä. Valitettavasti hänen äitinsä ystävä ei ymmärrä, että lapsen paikka on jossain ihan muualla kuin siellä ruokailualueella!
JATKUU
Mulla ei hermot vaan kestäisi tota ja kaappaisin varmaan lapsen syliini sitten tai jotain mutta en kävelisi taaperon perässä pitkin kauppaa kärsivällisesti lapsen penkoessa ja tiputtaessa tavaroita lattialle ja kiltisti nouki niitä peräjälkeen takaisin. Eikö lapselle voi napakasti mutta toki lapsen tasolla ilman raivoa sanoa että nyt loppuun, noin ei tehdä eikä käyttäydytä ihmisten ilmoilla/kaupassa? Miten voi mennä noin radikaalisti lasten ehdoilla, entä sitten kun jos lapsia on enemmän?
Olen ollut muiden ystävieni kanssa paljon liikkeellä heidän lastensa kanssa ja usein ne lapset istuu rattaissa lähes tulkoon koko reissun ajan. Välillä nukkuu, välillä vaan katselee ja syövät istuen rattaissa myös. Toki joskus saavat kävellä itse kun on turvallinen ja sopiva paikka, mutta ei todellakaan anneta juosta mielivaltaisesti oman mielen mukaan vilkkaassa food court paikalla missä mennään tarjottimet kädessä ja siivoojat kärryineen ym kaikki. Tää on ensimmäinen kerta kun oon nähnyt tällaista menoa.
Onko ystäväni vaan kiltti ja periksiantava äiti joka ei tohdi komentaa lastaan vai mitä? Mielipiteitä?
(Pahoittelut erittäin epäselvästä tekstistä. Tämä on kirjoitettu puhelimella sen kummempia tarkistamatta ja oikolukematta.)
T. Ap