Lue keskustelun säännöt.
Onko ystäväni käytös taaperonsa kanssa normaalia?
12.03.2020 |
Itse lapsettomana pohdin tätä ja toivon, että saisin asiallisia mielipiteitä ilman veetuilua.
Ystäväni antaa 1v 6kk ikäisen lapsensa määrätä tahdin ihan täysin. Hän on silminnähden äärettömän uupunut ja väsynyt ja harmittaa hänen puolestaan. Lapsi on erittäin vilkas, ei tykkää istua aloillaan hetkeäkään tai rattaissa vaan pakko päästä juoksemaan joka puolelle.
Jos ollaan ostoskeskuksessa ostamassa pakollisia ostoksia, eikö lasta voisi ns. "pakottaa" istumaan niissä rattaissa? Ihan vaan siksi että hän on lapsi ja aikuinen ns. määrää ja turvallisuuden takia vilkkaassa ostoskeskuksessa on nyt istuttava siinä, että hoidetaan ostokset nopeasti? Lapsi ei siitä kärsi mitenkään tai satu. Vaan lapsi kiljuu ja raivoaa jos joutuu istumaan ja ystäväni nostaa heti lapsen pois. Lapsi sinkoilee ja juoksee samantien pois eikä kuuntele yhtään tai pysähdy/tule luokse kutsuttaessa. Ystäväni ei voi irrottaa katsettaan hetkeksikään pois lapsestaan tai se on kadonnut jonnekin. Ei voi silmäillä tuotteita, keskustella toisen kanssa tai mitään. Jatkuvaa perässä juoksemista ja mennään ihan lapsen tahdon mukaan. Ostosten teosta ei tule mitään kun ystävä ei voi kantaa lasta tai pistää rattaisiin vaan kulkee lapsen perässä pitkin kauppaa, seisoo ja odottaa lapsen vieressä kun lapsi tonkii kaupan tuotteita ja juoksee seuraavaan kohteeseen jne. Uskomatonta perässäjuoksemista ja ei ihme että ystäväni on aivan poikki kun koko ajan oltava skarppina ja juostava perässä. Pysähdyttiin syömään ostosten lomassa ja yhtään liioittelematta joutui ystäväni nousemaan pöydästä koko ajan kun lapsi katosi näköpiiristä. Koko ajan joutui syödessään silmä kovana katsomaan missä lapsi on ja kun meni kulman taakse, nousi taas pöydästä. Sama homma jatkui. Uskomatonta siis kyseessä oli vilkas FOOD COURT alue eikä todellakaan mikään leikkikenttä. Ei suostu syömään kun närppii vähän silloin tällöin ja juoksemaan.
Siis oonko mä tulevaisuuden tuleva kauhuäiti, kun mun tekisi mieli vaan istuttaa lapsi rattaisiin rattaiden vyöllä kiinni ja antaa sitten huutaa jos täytyy, mutta silloin kin syödään niin syödään eikä juosta vaarallisesti pitkin ruokailualuetta siivoojien ym. alla. Onko lapsen itkua ja vastaanpistämistä pakko ns. pelätä? Onko se muka mahdotonta istuttaa se pieni lapsi rattaisiin vaikka huutaisi, kai se siitä rauhottuu kun käskee napakasti ja yrittää lapsen tasoisesti selittää että miksi näin tehdään?
Johtuisko siitä, että lapsi on ystäväni ensimmäinen ja sen takia on niin kiltti ja antaa kaiken periksi ja kärsii itse?
Toi on niin hirveetä katseltavaa kun ystäväni on niin poikki tuosta jatkuvasta skarppina olosta kun ei voi lapsi olla rattaissa hetkeäkään turvassa. Pitää vaan juosta perässä minne ikinä lapsi tahtoo ja sit jää tärkeät ostokset ym. tekemättä lopulta kun aikaa vaan menee ja menee.
Kommentit (32)
Tulee varmaan pahaa puhetta nyt, mutta lapseni ollessa taapero kyllä sidoin hänet kiinni rattaisiin! En useasti, mutta esimerkiksi Korkeasaaren reissulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä ihmettelen, miksi pitää lähteä vilkkaan taaperon kanssa yleensä ollenkaan kauppakeskukseen viettämään aikaa tai johonkon foodcourt-keskittymään syömään. Kannattaisi vaan tehdä ne ostokset ripeästi, jos lasta ei voi jättää kotiin niin tosiaan sinne rattaisiin istumaan ja vyöt kiinni. Sitten voisi syödä/kahvitella jossain pienessä lapsiystävällisessä kahvilassa, jossa lapsi ei pääse häipymään omille teilleen.
Kuljeskelun ja vapaan juoksentelun voi sitten hoitaa puistossa, pihalla, kotona, sisäleikkipaikassa jne.
Tämä. Olen itsekin äiti ja kyllä ne pakolliset kauppareissut ja ostoskeskushengaamiset hoidetaan ilman taaperoita. Ihan aikuisten kesken menen sitten ystävien kanssa kahville. Perheen kesken toki syömään jne, mutta tuollainen ostoskeskushengailu toteutetaan lapsen kanssa vasta sitten kun hän on tarpeeksi vanha siihen. Ap kuvasi ihan tavallista taaperoa, juuri noinhan ne aina käyttäytyvät. Ja taaperoita viedään puistoihin, lasten leikkipaikkoihin tai museoihin ja muihin lapsiystävällisiin paikkoihin juoksentelemaan.
Meillä oli vajaa 2v, joka ei viihtynyt yhtään rattaissa tai ostoskärryissä. Yritti kiivetä pois, ja oli jatkuvasti vaarassa tipahtaa. Yleensä jompi kumpi aikuisista kävi yksin kaupassa, mutta kun puolisoni lähti viikon työmatkalle, minun oli pakko käydä lapsen kanssa ruokapaupassa. Laitoin kaupassa lapsen kantoreppuun selkääni. Hän viihtyi siellä, tai sitten ei, mutta ainakin hän pysyi siellä tukevasti ja turvallisesti, eikä ollut vaaraa, että hän tipahtaisi ja satuttaisi itseään.
Ihmiset nykyään paheksuu sitä, että lapsi huutaa, joten ei sitä voi ihmisten ilmoilla kasvattaakaan. Meidän 2-vuotias ei todellakaan istu nätisti missään kärryissä, vaan joko 1) karjuu kärryissä, jolloin saamme vihaisia katseita, 2) on minun sylissäni, mikä aiheuttaa minulle selkävaivoja tai 3) kävelee itse, kunnes kerjää syliin, emme anna hänen käpälöidä kaupan tuotteita ja pakotamme istumaan kärryihin jos touhu menee juoksemiseksi (jolloin ollaan taas skenaariossa 1).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksei taapero jäänyt kauppareissun ajaksi isänsä hoitoon?
Vierailija kirjoitti:
Olen kolmen jo aikuisen lapsen äiti ja olen ap:n kanssa ihan samaa mieltä! Kyllä lapsella kuuluu olla rajat ja opettaa mikä on sallittua. Tämä taitaa olla lähinnä nuorten äitien juttu, ettei lasta saa enää komentaa lainkaan. Säälin kyllä tulevia tulevia päikyn tätejä ja opettajia, kun nämä lapsukaiset menevät hoitoon/kouluun... 🙄 Luulevat, että sama touhu saa jatkua sielläkin. Maalaisjärkeä SAA käyttää myös lasten kasvatuksessa!
Jos sinä, ap, joskus tulet äidiksi, niin onnekkaita ovat lapsesi, kun nyt jo osaat ajatella näin. Muista aina, että rajat tuovat lapselle turvaa!
Kiitos kauniista sanoista!
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksei taapero jäänyt kauppareissun ajaksi isänsä hoitoon?
No sitä en tiedä kyllä, joten valitettavasti tähän en osaa vastata.
T. Ap
Mun lapsi oli yliaktiivinen tuon ikäisen. Se oli hirveää. Yleensä arkena ei hengailtu juuri tuosta syystä missään ostoskeskuksissa vaan metsässä ja puistossa. Ne pakolliset välttämättömän reissut tehtiin niin, että ensin lapsi väsytettiin ulkona tms. ja sitten vasta mentiin. Ja silloinkin jouduin yleensä turvautumaan YouTubeen, että lapsi ei karjunut koko reissua. Olisin muuten tehnyt tällaiset päiväuniaikaan, mutta vähäuninen lapsi ei enää tuon ikäisenä nukkunut päiväunia.
Onneksi nyt on isompi ja rauhoittunut. Tuollaisen lapsen vanhempana olo on väsyttävää, sillä lasta ei voi vain pistää pois päältä, vaikka välillä sitä toivoisi. Eikä siihen aina auta edes jämäkkyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun nuorempi lapsi oli ehtiväinen taapero, enkä huomannut, että esim. huuto olisi koskaan loppunut "napakasti komentamalla". Mä luulen, että ne, joiden lapset on hitaampia ja rauhallisempia, eivät vain tajua. Munkin lapsi kirmrteli niistä vöistä pois ja kerran kaatoi rattaat. Oli kyllä raskasta aikaa, ei ihme, että aloittajan kaveri on väsynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kolmen jo aikuisen lapsen äiti ja olen ap:n kanssa ihan samaa mieltä! Kyllä lapsella kuuluu olla rajat ja opettaa mikä on sallittua. Tämä taitaa olla lähinnä nuorten äitien juttu, ettei lasta saa enää komentaa lainkaan. Säälin kyllä tulevia tulevia päikyn tätejä ja opettajia, kun nämä lapsukaiset menevät hoitoon/kouluun... 🙄 Luulevat, että sama touhu saa jatkua sielläkin. Maalaisjärkeä SAA käyttää myös lasten kasvatuksessa!
Jos sinä, ap, joskus tulet äidiksi, niin onnekkaita ovat lapsesi, kun nyt jo osaat ajatella näin. Muista aina, että rajat tuovat lapselle turvaa!Kiitos kauniista sanoista!
T. Ap
Mä tarjoan sulle sellaisia kauniita sanoja, että se vanhemmuus on usein kuitenkin sellaista, että monen asian edessä joutuu nöyrtymään.
Rajat on rakkautta. Kaverisi voisi lukea ”Uskalla olla aikuinen lapsellesi” -kirjan. Jos lapselle ei aseteta rajoja, lapsi kärsii siitä.