Miksi 1-vuotias kitisee ihan KOKO AJAN?????

menee ohi aikanaan...

Esikoinen oli juuri tuollainen " vaativa" , koko ajan piti olla mukana, ei osannut olla itsekseen ollenkaan. Nyt vielä 9-vuotiaanakin pitää olla katsomassa/lähellä, kun hän tekee jotain. Todella huomionkipeä. Kuopus on ihan toista maata, leikkii itsekseen ja tyytyy vähempään. Luonnollisestikin...

Mitään muuta ei saisi tehdä kuin leikkiä ja viihdyttää, tai ikkunoita helisyttävä kirkuminen alkaa. Kai ne jossain vaiheessa oppivat leikkimään itsekseenkin?



Tsemppiä teillekin! :) Kyllä tämä tästä.

Meilläkin tuo lapsi on kauheasti vaatinut huomiota _aina_, mutta luulin sen olevan ihan normaalia. Voi ei, jos tämä ei ikinä lopukaan...



-- nro 4

Leikkikää yhdessä jne.



Lapsi osoittaa erilaisia tarpeitaan ja tunteitaan juuri noin, kun ei osaa vielä puhua.



Olette vaiheessa, jossa rakennetaan vanhemman ja lapsen välistä turvallista kiintymyssuhdetta. Jos et kykene vastaamaan lapsen tarpeisiin, välillenne kehittyy ristiriitainen kiintymyssuhde.



Voisit illalla lapsen nukkuessa opiskella vaikka netistä kiintymyssuhdeteoriaa enemmänkin. Opit tällöin myös, mitä seurauksia ristiriitaisesti vanhempaan kiintymisellä on.



Terv. psykologian opiskelija, lapsia itselläkin ja tiedän että aina ei tahdo jaksaa vastata lapsen tarpeisiin mutta muista: vanhemman tehtävä on sun velvollisuus ja lapsella on oikeus saada hoitoa, joten liiat tekosyyt ei sulta ole hyväksyttyjä.

Kyllä ne iän myötä oppii irrottautumaan äideistään.

Ja jos lapsi koulupäivänkin jälkeen vaatii hirveästi huomiota, kyse on siitä, että lapsi TARVII sitä. Koulussa opettaja ei välttämättä ehdi huomioimaan jokaista riittävästi.



Toki lasta pitää myös sopivasti karaistaa. Mutta mikä on sopivasti, en tiedä...



Tsemppiä!

kun lapsen kanssa leikitään Erittäin PALJON, mutta kun se ei riitä. Välillä olisi vaan ihan kiva tehdä vaikka ruokaa.



Ja on luettu kasvatusoppaat kannesta kanteen.



--4

En vaan voi istua jäpittää lattialla koko sitä aikaa, kun lapsi on hereillä (=paljon, nukkuu tunnin päiväunet). En vaan voi. Muutkin lapset ja työt on hoidettava, syyllistit minua sitten miten paljon hyvänsä.



ap

Siinä tapauksessa, jos ja kun sitä ruokaa pitää tehdä, sanot lapselle jotain että kuules nyt, sun pitää odottaa kun äiti tekee ruokaa. Ja voit ottaa lapsen mukaan katsomaan ja iän mukaan lapsi voi ehkä jopa " auttaa" , näin ollen hän saa olla äitinsä lähellä.

Vierailija:

kun lapsen kanssa leikitään Erittäin PALJON, mutta kun se ei riitä. Välillä olisi vaan ihan kiva tehdä vaikka ruokaa.

Ja on luettu kasvatusoppaat kannesta kanteen.

--4

Ja ota niitä lapsia mukaan kotitöihin.

Vierailija:

En vaan voi istua jäpittää lattialla koko sitä aikaa, kun lapsi on hereillä (=paljon, nukkuu tunnin päiväunet). En vaan voi. Muutkin lapset ja työt on hoidettava, syyllistit minua sitten miten paljon hyvänsä.

ap

Muutama vuosi sitten tulitte silmille jos ko. sanankin teille mainitsi.

jos laitan lapsen odottamaan lattialle ruuanteon ajaksi? Vai miten se menikään?



Siis tietenkin lapsi on mukana keittiössä kun teen ruokaa. Siinä istuu keittiön lattialla kitisemässa ja roikkuu lahkeessa.



-- nro 4, joka nyt poistuu leikkimään.

Pian voit tehdä hommiakin kun olet näköpiirissä ja juttelet!

annetaan sekottaa jotain vai??

Kuitenkin kaikki vähän kasvettuaan ovat erittäin hyvin leikkineet leikkejään ja viihtyneet.

Juuri koskaan ei sanottu, mitä tekisin tai ei oo mitään tekemistä.

Kuopuskin, melkein kuin ainokainen on aina viihtynyt omissa puuhissaan.

Mutta onhan ne 1-vuotiaat hankalassa iässä, kun osaavat kunnolla liikkua, kiukutella jne mutta eivät osaa puhua eivätkä jaksa vielä keskittyä.

Ristiriita syntyy siitä, että lapsi ei tunne olevansa hyväksytty/ rakastettu sen kautta,kun hänen tunteisiinsa ei vastata. Mutta sinähän vastaat, jos otat sen vaikka syliin siinä ruokaa tehdessäsi.

Vierailija:

jos laitan lapsen odottamaan lattialle ruuanteon ajaksi? Vai miten se menikään?

Siis tietenkin lapsi on mukana keittiössä kun teen ruokaa. Siinä istuu keittiön lattialla kitisemässa ja roikkuu lahkeessa.

-- nro 4, joka nyt poistuu leikkimään.

Meillä tämä toimii: hän puristelee niitä käsissään, joskus annan jonkun työkalunkin, vaikka pienen kaulimen tai piirakkapulikan. Aikaa kuluu, tyttö ilakoi ja minä " ihastelen" siinä ruokaa laittaessani hänen sotkujaan. Lapsi oppii luovuutta...



Oikeastaan noista maissinaksuista tuli lapselle hyvää viihdettä sen kautta, että ostin niitä hänelle välipalaksi. Hän ei kuitenkaan tykkää syödä niitä joten menisivät roskiin jos niillä ei leikittäisi. SIkäli huono juttu olis, jos lapsi söisi ne naksut siinä leikkiessään. Sit ei enää äidin tekemä ruokakaan maistuisi.



Eli JOO, valitse sellainen leikki, jota lapsi ei syö ;)



Niin ja vielä: RUOALLA EI SAA LEIKKIÄ.



On se vaikeeta, hih.

sen sille lapsukaiselle, kun upeimman lahjan ihastelujen kanssa, ja vaihdat niitä kamoja välillä, ja niillä saa leikkiä silloin kun tehdään ruokaa, ja sitten taas pannaan pois, eli niillä ei leikitä muuten. Lapsi voi sekoittaa sun sylissä ruokia, pikkuhetkisen, jonka jälkeen kehutaan ja kiitetään avusta,ja se voi istua syöttötuolissa ja syödä pikku maistiaisia, tai imeskellä korppuja, ja sille voi antaa uusia ruoka-aineita käteen ja sanoa niiden nimiä, otat sen mukaan hommiin. Ja todella kannattaa lukea läpi ajatuksella se kaikkein paras klassikko eli Wahlgrenin Lapsikirja, sieltä löytyy kaikkea mahdollista 15 ikävuoteen asti, se on painonsa arvoinen kultaa. Terv. 6 lapsen äiti.

Eikö ole hyvä, että tämäkin keskustelu käynnistyi! Tästä oppii varmasti moni.



Jos ei rohkene kysyä, miten lapsi otetaan mukaan ruoanlaittoon, kaikille vastaus ei ole itsestään selvää.



Ollaan toistemme tukena, niinhän! Kukaan meistä ei ole täydellinen.



Halaus ja kannustus kaikille äideille täältä!

eli kommentoin aikasempaan viestiin jossa neuvottiin tekemään ruokaa yhdessä lasten kanssa. mun mielestä se ei oikein vielä 1 vuotiaan kans onnistu.. isompien lasten kans kyllä onnistuu. meiltä löytyy 1 vuotiaat kaksoset ja sllä välin kun äiti tekee ruokaa niin lapset repii päivän mainokset (siis lukee)