Lopettaisitko deittailun ko.miehen kanssa?

Minulla ns. samanlainen tilanne, mutta mies vaan jankuttanu/lupaillut/valehdellut lopettavansa lääkkeiden käytön ja mitään ei ikinä silti tapahdu. Tämä mies olisi kanssa lopettanu lääkkeet jo jos olisi halunnut, mutta jäänyt näköjään koukkuun. Lääkekoukku on verrattavissa huumekoukkuun, mutta laillinen. Antaisin miehelle silti vielä mahollisuuden ja kertoisin omat tuntemukseni. Suosittelen puhumaan enemmän asioista ja hänen lääkityksestään. Nimimerkillä: lääkkeet pilasi meidän suhteen

Tuollainen suhde ei ole ollenkaan sitä mitä haluan, joten en jatkaisi.

Jos mies on unelma lääkityksellä, niin millainen se on ilman lääkitystä? Tuskin sama persoona. Pitäisi opetella tuntemaan uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ns. samanlainen tilanne, mutta mies vaan jankuttanu/lupaillut/valehdellut lopettavansa lääkkeiden käytön ja mitään ei ikinä silti tapahdu. Tämä mies olisi kanssa lopettanu lääkkeet jo jos olisi halunnut, mutta jäänyt näköjään koukkuun. Lääkekoukku on verrattavissa huumekoukkuun, mutta laillinen. Antaisin miehelle silti vielä mahollisuuden ja kertoisin omat tuntemukseni. Suosittelen puhumaan enemmän asioista ja hänen lääkityksestään. Nimimerkillä: lääkkeet pilasi meidän suhteen

Tapailemani mies oli jo kertaalleen koittanut niitä lopettaa (nykyinen määrä on aika pieni), mutta tuntemukset oli olleet sen verran voimakkaat, että pitää kuulemma ajoittaa kesälomalle ja varata aikaa ainakin pari viikkoa. Vähän kuitenkin pelkään, että paniikkikohtaukset ym palaavat ja lääkekoukku on valmis. Työssään kuitenkin on sen verran tarkat säännölliset psykologiset testit, että töitä ei ainakaan kovin epävakaana voi tehdä.

Mutta jotenkin tuntuu, että aikaa pitäisi vielä vähän antaa ja jatsoa mihin suuntaan tilanne menee. Jos aiheuttaa itselleni koko ajan enemmän pahaa oloa, niin sitten tarvitsee laittaa hommalle stoppi. Harmi juttu vaan kun tämä on sinkkuaikanani ollut ainut mies josta olen oikeasti kiinnostunut.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos mies on unelma lääkityksellä, niin millainen se on ilman lääkitystä? Tuskin sama persoona. Pitäisi opetella tuntemaan uudelleen.

Näin ap. Eli olet ihastunut lääkeitä popsivaan tyyppiin, ehkä jopa lääkeriippuvaiseen tyyppiin.

Nykyinen kylmyys ei siis johdu todellakaan lääkkeistä, sillä niitähän hön on vedellyt jo pitemmän aikaa, vaan varmaan ihan kyllästymisestä ja siitä, että sinä olet todella itsestäänselvyys hänelle, jopa riesa. Juttelu miehen kanssa asioista olisi tullut mieleen useammalle, mutta sinulle asia on ilmeisesti ihan udi idea?

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen suhde ei ole ollenkaan sitä mitä haluan, joten en jatkaisi.

Ja perusteluna tähän se, että henkinen läheisyys ja lämpö kuuluvat tärkeimpiin asioihin, joita suhteelta tarvitsen. Jos ne puuttuvat, kaikki muukin suhteessa sakkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ns. samanlainen tilanne, mutta mies vaan jankuttanu/lupaillut/valehdellut lopettavansa lääkkeiden käytön ja mitään ei ikinä silti tapahdu. Tämä mies olisi kanssa lopettanu lääkkeet jo jos olisi halunnut, mutta jäänyt näköjään koukkuun. Lääkekoukku on verrattavissa huumekoukkuun, mutta laillinen. Antaisin miehelle silti vielä mahollisuuden ja kertoisin omat tuntemukseni. Suosittelen puhumaan enemmän asioista ja hänen lääkityksestään. Nimimerkillä: lääkkeet pilasi meidän suhteen

Tapailemani mies oli jo kertaalleen koittanut niitä lopettaa (nykyinen määrä on aika pieni), mutta tuntemukset oli olleet sen verran voimakkaat, että pitää kuulemma ajoittaa kesälomalle ja varata aikaa ainakin pari viikkoa. Vähän kuitenkin pelkään, että paniikkikohtaukset ym palaavat ja lääkekoukku on valmis. Työssään kuitenkin on sen verran tarkat säännölliset psykologiset testit, että töitä ei ainakaan kovin epävakaana voi tehdä.

Mutta jotenkin tuntuu, että aikaa pitäisi vielä vähän antaa ja jatsoa mihin suuntaan tilanne menee. Jos aiheuttaa itselleni koko ajan enemmän pahaa oloa, niin sitten tarvitsee laittaa hommalle stoppi. Harmi juttu vaan kun tämä on sinkkuaikanani ollut ainut mies josta olen oikeasti kiinnostunut.

Ap

Kyllä niitä muitakin kiinnostavia vielä osuu kohdalle. Ehkä joku vielä kiinnostavampi, jonka kanssa on alusta asti helppoa.

Mulla on pari tapailujuttua ollu mistä puuttui just se henkinen läheisyys ja sen tuoma lämpö, siinä hetken mietin että miksi voin niissä niin pahoin, kun ei ollu mitään sellasta minkä oisin voinu osoittaa, että tää on huonosti tai että tyyppi tekee jotain väärin jne.. Oli toki sitä läheisyyttä, yhteydenpitoa ja keskustelua jne, mutta se jokin uupui poissaolollaan eikä se sieltä näköjään tuu, jos se ei alusta lähtien ole kuvioissa. Pikkuhiljaa nuo suhteet sitten viileni eikä varmaan kumpikaan jääny kaipaamaan erityisemmin toisiaan. Mä koen sen henkisen läheisyyden just sellaisena, että toinen on koko ajan ikäänkuin läsnä mulle, keskustelu on hirmu avointa, ymmärrys toimii, toisen lähellä on vaan rauha ja turva. Se kokonaisvaltainen olo, että kelpaan just sellaisena kun olen. Se on mulle se ydin ja jos sitä ei tule, niin tiedän että homma ei vaan toimi. Toki alussa voi olla jännitystä sun muuta, mutta aika pian oikean tyypin seurassa sitä relaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies on unelma lääkityksellä, niin millainen se on ilman lääkitystä? Tuskin sama persoona. Pitäisi opetella tuntemaan uudelleen.

Näin ap. Eli olet ihastunut lääkeitä popsivaan tyyppiin, ehkä jopa lääkeriippuvaiseen tyyppiin.

Nykyinen kylmyys ei siis johdu todellakaan lääkkeistä, sillä niitähän hön on vedellyt jo pitemmän aikaa, vaan varmaan ihan kyllästymisestä ja siitä, että sinä olet todella itsestäänselvyys hänelle, jopa riesa. Juttelu miehen kanssa asioista olisi tullut mieleen useammalle, mutta sinulle asia on ilmeisesti ihan udi idea?

Asioista olen kyllä jutellut ja maininnut juuri esim.yhteydenpidon vähenemisestä. Mutta jos mies väittää, että tunteet ei ole muuttuneet ja töistä johtuvaa, niin en asiaa nyt loputtomiinkaan voi jankata, oli vastaus totta tai ei.

Ja yhteydenpidon olen koittanut osaltani pitää nyt aika minimissä. Joka kerta vaan kun olen jo suunnilleen heittämässä pyyhkeen kehään mies aktivoituukin ja soittelee videopuheluita ym.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mulla on pari tapailujuttua ollu mistä puuttui just se henkinen läheisyys ja sen tuoma lämpö, siinä hetken mietin että miksi voin niissä niin pahoin, kun ei ollu mitään sellasta minkä oisin voinu osoittaa, että tää on huonosti tai että tyyppi tekee jotain väärin jne.. Oli toki sitä läheisyyttä, yhteydenpitoa ja keskustelua jne, mutta se jokin uupui poissaolollaan eikä se sieltä näköjään tuu, jos se ei alusta lähtien ole kuvioissa. Pikkuhiljaa nuo suhteet sitten viileni eikä varmaan kumpikaan jääny kaipaamaan erityisemmin toisiaan. Mä koen sen henkisen läheisyyden just sellaisena, että toinen on koko ajan ikäänkuin läsnä mulle, keskustelu on hirmu avointa, ymmärrys toimii, toisen lähellä on vaan rauha ja turva. Se kokonaisvaltainen olo, että kelpaan just sellaisena kun olen. Se on mulle se ydin ja jos sitä ei tule, niin tiedän että homma ei vaan toimi. Toki alussa voi olla jännitystä sun muuta, mutta aika pian oikean tyypin seurassa sitä relaa.

Tuo on juuri sitä, mitä minäkin pidän yhtenä suhteen kulmakivenä. Joidenkin kanssa löytyy välittömästi sellainen oikeanlainen yhteys, joka saa olon kaikin puolin hyväksi ja turvalliseksi. Joidenkin kanssa sitä taas ei synny millään, vaikka kuinka haluaisi ja antaisi sille aikaa. Jännitys on tietenkin uuden ihmisen kanssa aina normaalia, mutta jos se on lähes lamauttavaa eikä ala pian tutustumisen myötä helpottamaan, voisi ajatella että ihminen ei yksinkertaisesti ole oikea. Jos sisällä on jokin epämääräinen, selittämätön paha olo aina tietyn ihmisen seurassa, vaikka kaiken pitäisi periaatteessa olla hyvin, silloin ei kannata jatkaa.

Jos ap itsekin harventaa yhteydenpitoa, niin ihmekö tuo, jos fiilikset puolin ja toisin hyytyvät.

Löytänyt uuden, mielenkiintoisemmanpillun eikä tohdi sanoa suoraan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on pari tapailujuttua ollu mistä puuttui just se henkinen läheisyys ja sen tuoma lämpö, siinä hetken mietin että miksi voin niissä niin pahoin, kun ei ollu mitään sellasta minkä oisin voinu osoittaa, että tää on huonosti tai että tyyppi tekee jotain väärin jne.. Oli toki sitä läheisyyttä, yhteydenpitoa ja keskustelua jne, mutta se jokin uupui poissaolollaan eikä se sieltä näköjään tuu, jos se ei alusta lähtien ole kuvioissa. Pikkuhiljaa nuo suhteet sitten viileni eikä varmaan kumpikaan jääny kaipaamaan erityisemmin toisiaan. Mä koen sen henkisen läheisyyden just sellaisena, että toinen on koko ajan ikäänkuin läsnä mulle, keskustelu on hirmu avointa, ymmärrys toimii, toisen lähellä on vaan rauha ja turva. Se kokonaisvaltainen olo, että kelpaan just sellaisena kun olen. Se on mulle se ydin ja jos sitä ei tule, niin tiedän että homma ei vaan toimi. Toki alussa voi olla jännitystä sun muuta, mutta aika pian oikean tyypin seurassa sitä relaa.

Tuo on juuri sitä, mitä minäkin pidän yhtenä suhteen kulmakivenä. Joidenkin kanssa löytyy välittömästi sellainen oikeanlainen yhteys, joka saa olon kaikin puolin hyväksi ja turvalliseksi. Joidenkin kanssa sitä taas ei synny millään, vaikka kuinka haluaisi ja antaisi sille aikaa. Jännitys on tietenkin uuden ihmisen kanssa aina normaalia, mutta jos se on lähes lamauttavaa eikä ala pian tutustumisen myötä helpottamaan, voisi ajatella että ihminen ei yksinkertaisesti ole oikea. Jos sisällä on jokin epämääräinen, selittämätön paha olo aina tietyn ihmisen seurassa, vaikka kaiken pitäisi periaatteessa olla hyvin, silloin ei kannata jatkaa.

Tunnistan joistain tapailusuhteista tuonkin tilanteen hyvin. Tässä vaan ei ole oikeastaan siitä kyse. Meillä kuitenkin klikkasi alusta asti tosi hyvin ja jo lyhyen yhdessä hengailun jälkeen tuntui kun oltaisiin tunnettu aina, jutut ei ole ikinä mennyt yhtä yksiin edes hyvien kavereiden kanssa.

Joku jäätyminen tässä nyt vaan on tapahtunut. Jos mies olisi löytänyt toisen, niin voisi kuvitella ettei haluaisi olla enää edes yhteyksissä ja vetäytyisi itse. Ehkä se tässä selkenee kun aikaa vähän kuluu. Viikon päästä pitäisi kuitenkin nähdä, niin täytyy vähän jutella.

Ap 

Vierailija kirjoitti:

clipclip ...Joka kerta vaan kun olen jo suunnilleen heittämässä pyyhkeen kehään mies aktivoituukin ja soittelee videopuheluita ym.

Ap

Tasapainoinen ja normaali ihminen ei jojota toista tuolla lailla.

Lopulta voit olla tunteet jatkuvasti pinnassa oleva hermoraunio, ellet suojaa itseäsi.

Luota siihen mitä sydämesi sanoo. Tiedät enemmän kuin luuletkaan.

Voisiko kyse olla tästä?

https://hidastaelamaa.fi/2017/12/millainen-kiintymystyyli-sinulla/#6c08…

En ymmärrä miksi jotkut ovat vastanneet tylysti ap:n asialliseen aloitukseen.

Voi olla, että ylitulkitset. Toisaalta kokemukseni perusteella vaisto kertoo paljon. 

Puhu miehelle tästä ja epävarmoista tuntemuksistasi. Voi tosiaan olla väärinymmärrystä tai hänellä stressiä. Tai sitten tunteet hänen puoleltaan ovat laimentuneet. Voi olla, että alkuhuuman sydänviestittelyt alkavat jo vähän kyllästyttää, mutta halua olla yhdessä on edelleen. Voi olla niinkin, että on vientiä toisaallakin - toisesta ei oikein voi koskaan tietää.

Ei mitään draamakohtausta tai turhia epäilyjä, vaan mahdollisimman rehellistä ja suoraa keskustelua. Jos mies vastaa epämääräisesti, voit tehdä siitä päätelmiä. Jos hän puhuu suoraan ja ilmaisee halunsa olla kanssasi, voit tehdä siitäkin päätelmiä. Älä tee mitään äkkinäisiä, harkitsemattomia vetoja ennen kuin olet puhunut hänen kanssaan selvästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies on unelma lääkityksellä, niin millainen se on ilman lääkitystä? Tuskin sama persoona. Pitäisi opetella tuntemaan uudelleen.

Näin ap. Eli olet ihastunut lääkeitä popsivaan tyyppiin, ehkä jopa lääkeriippuvaiseen tyyppiin.

Nykyinen kylmyys ei siis johdu todellakaan lääkkeistä, sillä niitähän hön on vedellyt jo pitemmän aikaa, vaan varmaan ihan kyllästymisestä ja siitä, että sinä olet todella itsestäänselvyys hänelle, jopa riesa. Juttelu miehen kanssa asioista olisi tullut mieleen useammalle, mutta sinulle asia on ilmeisesti ihan udi idea?

Asioista olen kyllä jutellut ja maininnut juuri esim.yhteydenpidon vähenemisestä. Mutta jos mies väittää, että tunteet ei ole muuttuneet ja töistä johtuvaa, niin en asiaa nyt loputtomiinkaan voi jankata, oli vastaus totta tai ei.

Ja yhteydenpidon olen koittanut osaltani pitää nyt aika minimissä. Joka kerta vaan kun olen jo suunnilleen heittämässä pyyhkeen kehään mies aktivoituukin ja soittelee videopuheluita ym.

Ap

Ihan kokemuksesta voin sanoa, että unohda koko ukko. Puhuu kaikenlaista ja selitykset on aina valmiina, teot kuitenkin kertovat muuta. Muutut kiinnostavaksi vasta siinä vaiheessa kun lopetat yhteydenpidon. Se pitää sinua varalla. Usko pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on pari tapailujuttua ollu mistä puuttui just se henkinen läheisyys ja sen tuoma lämpö, siinä hetken mietin että miksi voin niissä niin pahoin, kun ei ollu mitään sellasta minkä oisin voinu osoittaa, että tää on huonosti tai että tyyppi tekee jotain väärin jne.. Oli toki sitä läheisyyttä, yhteydenpitoa ja keskustelua jne, mutta se jokin uupui poissaolollaan eikä se sieltä näköjään tuu, jos se ei alusta lähtien ole kuvioissa. Pikkuhiljaa nuo suhteet sitten viileni eikä varmaan kumpikaan jääny kaipaamaan erityisemmin toisiaan. Mä koen sen henkisen läheisyyden just sellaisena, että toinen on koko ajan ikäänkuin läsnä mulle, keskustelu on hirmu avointa, ymmärrys toimii, toisen lähellä on vaan rauha ja turva. Se kokonaisvaltainen olo, että kelpaan just sellaisena kun olen. Se on mulle se ydin ja jos sitä ei tule, niin tiedän että homma ei vaan toimi. Toki alussa voi olla jännitystä sun muuta, mutta aika pian oikean tyypin seurassa sitä relaa.

Tuo on juuri sitä, mitä minäkin pidän yhtenä suhteen kulmakivenä. Joidenkin kanssa löytyy välittömästi sellainen oikeanlainen yhteys, joka saa olon kaikin puolin hyväksi ja turvalliseksi. Joidenkin kanssa sitä taas ei synny millään, vaikka kuinka haluaisi ja antaisi sille aikaa. Jännitys on tietenkin uuden ihmisen kanssa aina normaalia, mutta jos se on lähes lamauttavaa eikä ala pian tutustumisen myötä helpottamaan, voisi ajatella että ihminen ei yksinkertaisesti ole oikea. Jos sisällä on jokin epämääräinen, selittämätön paha olo aina tietyn ihmisen seurassa, vaikka kaiken pitäisi periaatteessa olla hyvin, silloin ei kannata jatkaa.

Tunnistan joistain tapailusuhteista tuonkin tilanteen hyvin. Tässä vaan ei ole oikeastaan siitä kyse. Meillä kuitenkin klikkasi alusta asti tosi hyvin ja jo lyhyen yhdessä hengailun jälkeen tuntui kun oltaisiin tunnettu aina, jutut ei ole ikinä mennyt yhtä yksiin edes hyvien kavereiden kanssa.

Joku jäätyminen tässä nyt vaan on tapahtunut. Jos mies olisi löytänyt toisen, niin voisi kuvitella ettei haluaisi olla enää edes yhteyksissä ja vetäytyisi itse. Ehkä se tässä selkenee kun aikaa vähän kuluu. Viikon päästä pitäisi kuitenkin nähdä, niin täytyy vähän jutella.

Ap 

Ettei vaan olis näitä miehiä joilla aina useampi nainen kierroksessa?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on pari tapailujuttua ollu mistä puuttui just se henkinen läheisyys ja sen tuoma lämpö, siinä hetken mietin että miksi voin niissä niin pahoin, kun ei ollu mitään sellasta minkä oisin voinu osoittaa, että tää on huonosti tai että tyyppi tekee jotain väärin jne.. Oli toki sitä läheisyyttä, yhteydenpitoa ja keskustelua jne, mutta se jokin uupui poissaolollaan eikä se sieltä näköjään tuu, jos se ei alusta lähtien ole kuvioissa. Pikkuhiljaa nuo suhteet sitten viileni eikä varmaan kumpikaan jääny kaipaamaan erityisemmin toisiaan. Mä koen sen henkisen läheisyyden just sellaisena, että toinen on koko ajan ikäänkuin läsnä mulle, keskustelu on hirmu avointa, ymmärrys toimii, toisen lähellä on vaan rauha ja turva. Se kokonaisvaltainen olo, että kelpaan just sellaisena kun olen. Se on mulle se ydin ja jos sitä ei tule, niin tiedän että homma ei vaan toimi. Toki alussa voi olla jännitystä sun muuta, mutta aika pian oikean tyypin seurassa sitä relaa.

Tää kirjoitus kolahti itseeni kovaa. Olen ollut jo kaksi vuotta suhteessa jossa mikään ei ole suoranaisesti väärin, mutta jotain tärkeää puuttuu. Luulen, että se on just tuo aito lämpö ja nimenomaan henkinen läheisyys, jota en koe nykyisessä suhteessa. Tämä vaivaa minua hirveästi ja tuntuu vaikealta lopettaa suhdetta, johon olen kohta kaksi vuotta panostanut. Ainoa selvä red flag on se että mies ole kertonut läheisilleen meidän seurustelusuhteesta. Aivan kuin minua ei olisi olemassa oikeasti hänen elämässä, kun ei voi edes vanhemmille kertoa.  Tuntuu myös että mies ei  täysin hyväksy ammatinvalintaani. Eniten aiheutti kylmiä väreitä, se kommentti että hiusteni pitäisi olla pidemmät. "vain olkapäille" ei ole riittävän pitkät.