Traumasta toipumisesta
Koin noin vuosi sitten trauman ja olen siitä asti koettanut laukaista asian maton alle niin etten häiritsisi vamman paranemista, koska leirin mukaan olisi tärkeää olla stressaamatta. Olen siis harhauttanut itseäni vuoden miettimään kaikkea muuta, olen katsellut satoja kissavideoita ja stand up -rainoja. Öisin en saa edelleenkään nukuttua ilman taustamelua ja joskus joudun jättämään valot päälle. Nyt vamma on parantunut, mutta huomaan olevani koko ajan kauhuissani enkä pysty olemaan hetkeäkään ilman viihdettä. Miten tästä eteenpäin? Ei ole varaa terapiaan.
Kommentit (3)
Ihminen ei voi harhauttaa itseään eli ongelmat harvoin katoavat itsekseen tai toivomalla. Liika asioissa vellominen ei myöskään ihmiselle hyväksi, joten sinun täytyisi löytää keino kohdata tapahtuma riittävästi, jotta voit ohittaa sen ja jatkaa matkaa.
Aika moni ihminen tarvii apua jos on kohdannut jotenkin kovasti normi arjesta poikkeavan tapahtuman.
Käy uudestaan lääkärissä ja kerro, miltä tuntuu. On myös erilaisia auttavia puhelimia ja netissä olevia chatteja. Paha neuvoa, mikä olisi sulle sopiva kun en tiedä ikääsi tai yhtään sitä, mistä on kyse.
Minä taas heti trauman koettuani alan täristä voimakkaasti. Puhun ja puhun traumastani, kunnes helpottaa. En voisi lakaista maton alle, vaan ryhdyn purkamaan traumaani ja sen jälkeen ohjautumaan uudelleen.
Minua myös suututtaa tällä hetkellä yksi tuttu, joka lakaisee ajatuksen coronasta mattonsa alle ja ei siksi toimi järkevästi. Hän vaarantaa meitä muita! Kaikissa kriisitilanteissa hän välttelee totuutta. Sulkee korvansa ja yrittää olla kuuntelematta. Keksii sijaistoimintoja. Eikä tule järkiinsä. Jotkut jutut hän on lakaissut mattonsa alle jo vuosikymmenien ajan.
Kannattaisi varmasti miettiä, jos käsittelisit traumasi? Kai sinussa on voimaa ja vahvuutta tehdä niin edes pienissä riekaleissa, jos ei koko mattoa kerralla?
*Lekurin mukaan