Lue keskustelun säännöt.
Pelkäämpä ettei puolisoni välitä enää.
08.03.2020 |
Olemme olleet yhdessä 4 vuotta ja meillä on 1,5 v ikäinen lapsi. Tottakai pikkuvauva-aika koettelee suhdetta, ja tällöin olisi todella tarpeen hoitaa parisuhdetta.
Olen huono puhumaan tunteistani ja kun jokin painaa mieltäni, käännyn ennemmin sisäänpäin kuin avaudun miehelleni. Olen opetellut puhumaan enemmän tunteistani ja luottamaan toiseen. Pohdin pitkään ennenkuin otan jonkun asian esille puolisoni kanssa. Pari viikkoa sitten avauduin miehelleni että olen todella yksinäinen ja väsynyt ja koen että olemme etääntyneet hälyyttävästi toisistamme (käyn arkipäivät töissä, mieheni on lapsen kanssa kotona, minä kuitenkin herään lapsen kanssa joka yö sillä mieheni on jostain syystä muuttanut sohvalle nukkumaan noin kuukausi sitten. Lisäksi vastuu kotitöistä on pitkälti minulla.). Mies nauroi päin naamaa ja muutenkin kaikki mitä hänelle sanoin oli hirveän naurettavaa ja hänen asenteensa oli uskomattoman alentuva. Keskustelu päättyi siihen. Mies käyttäytyi niinkuin mitään ei olisi. Minä koin oloni entistä yksinäisemmäksi.
Tajusin että viime kuukausina miehen käytös on muuttunut minua kohtaan vähätteleväksi ja hän naljailee ilkeästi myös muiden seurassa, kiinnittää huomiota pelkästään niihin asioihin jotka minussa on vialla. En tiedä mitään hänen menemistään vaikka hän tietää kaiken minun menoista. Minulle selvisi puolivahingossa- ei puolisoni toimesta vaan muuta kautta- että hän oli lähtenyt yhtenä iltana kotoa minun ja lapsen nukkuessa ja mennyt kaverillemme, j pyytänyt tätä (naispuolista) kaveriamme olemaan kertomatta minulle siitä että hän oli käynyt siellä. En epäile että heillä olisi mitään, mutta olen ihmeissäni miksi tällaista pitää tehdä selkäni takana.
Mies tosiaan nukkuu sohvalla joka yö nykyään. Hän tietää miten tärkeää minulle olisi nukkua yhdessä ja vaalia läheisyyttä. Siksi koen tuon sohvalle muuttamisen entistä loukkaavammaksi. Jos asian ottaa puheeksi, mies väittää että hän on vain illalla sattunut nukahtamaan sohvalle ja syyttää minua ylireagoinnista.
En pysty enää puhumaan asioista miehen kanssa sillä hänen reaktionsa kaikkeen keskusteluun on syyttää minua välittömästi kaikesta tai nauraa päin naamani ja tehdä minusta pilaa.
Tilanne on ahdistanut minua päiväkausia ja mies on yllättänyt minut itkemästä yksin, johon hänen reaktionsa on ollut joka kerta naureskeleva ja vähättelevä, ihan kuin minun pahoinvointini olisi hyväkin läppä.
Keinot ovat vähissä ja alan olla varma ettei puolisoni enää välitä minusta. En vain ymmärrä miksi hän ei sitten lähde. Tällaisena tilanne ajaa minut pian hulluuteen.
Kommentit (8)
En tiedä, miksi ei lähde. Vaikuttaisi kuitenkin, että on toinen nainen. Kuulostaa tutulta. Ehkei ole täysin varma toisen naisen tunteista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia <3Tietääkö miehesi, että olet tietoinen hänen yöllisestä vierailusta? Oletko ehdottanut parisuhdeterapiaa? Ehkä mies odottaa, että sinä teet ratkaisun ja hän pääsee helpolla ja jatkaa sitten elämäänsä.
Kuulostaa ikävältä ja raskaalta sinun kannalta. Toisaalta mietin, onko miehelläsi jotain omia ongelmia tai väsymystä, mitkä purkaa sinuun? Teillä on vielä aika pieni lapsi ja voi hyvinkin tilanne muuttua lapsen kasvaessa. On sinulla kuitenkin oikeus pyytää mieheltäsi asiallista kohtelua ja rehellisyyttä. Yksi vaihtoehto olisi, että menisitte juttelemaan esim.perheasiainneuvottelukeskukseen. Sinne pääsee pikkulasten vanhemmat aika piankin keskustelemaan.
Ole nyt järkevä äläkä tee ainakaan toista lasta enää tuohon suhteeseen, ainakaan ennenkuin selviää mistä miehen kummallinen käytös johtuu. Voihan se olla, että miehesi haluaisi päästä jo takaisin työelämään itsekin, mutta on joutunut jäämään sinun vaatimuksesta kotiin lapsen kanssa, kun sinä haluat edetä urallasi. Ehkä hänellä alkaa lapsen kanssa päivisin kaksin ollessa seinät kaatumaan päälle, mutta ei uskalla avautua sulle kun pelkää että suutut.
Ei ole suuri vaiva jos asutte erillään. Voit erillään ollessa (yksin tai kaverien kanssa) miettiä mikä miehellä oli, mutta voit paremmin kun noita ongelmia ei ole lähellä ja näet kauempaa selkeämmin. Ehkä lapsi voi paremmin sinun kanssasi, eikä ilkeilevässä ilmapiirissä, vaikka näkisi isää välillä. Lapsen ja itsesi vuoksi on turvallisempaa asua omassa paikassa. Ei kannata keskustella erosta miehen kanssa, hankit vaan asunnon ja lapsen asioista voi sopia erikseen. Ei kannata jäädä miettimään miksei mies vain lähde, jos hänellä on luonneongelmia /naureskelee sinulle, pettää tai ei kiinnostusta. Älä anna minkään psykologisen pelin hämätä, että jäisit sinne kärsimään - nuo yleensä vaan jatkuvat samanlaisena valitettavasti. Sen tyyppisen ihmisen kanssa et voi vain sopia ja kaikki olisi hyvin - maailmassa on onneksi paljon muita ihmisiä. Vaikka olisitte ajatuneet riitoihin ja solmuun kummankin toimesta, miehen käytös ei ole ok
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ymmärsinkö oikein, miehesi on lapsen kanssa kotona päivät, mutta ei tee kotitöitä, ei huolehdi yöheräilystä, käy sinulta salaa naispuolisen kaverin luona, nukkuu sohvalla ja ivaa, pilkkaa ja naureskelee sinulle julkisestikin?
Ei tuo ole mitään pikkulapsiarjen mukanaan tuomaa vaikeutta. Miehelläsi on uusi nainen katsottuna, mutta laiskana ei viitsi hankkia asuntoa, vaan saatuaan vikiteltyä tarpeeksi muuttaa suoraan uuden naisen kanssa.
Jos kysymys olisi pikkulapsiarjesta, niin joku perheterapia voisi auttaa. M-kvistia ei muuta mikään. Rupea elämään, niinkuin olisit kaksin lapsen kanssa. Peset vain omat ja lapsen pyykit, laitat ruokaa vain itsellesi ja lapselle.
Mitä mieltä olet ap saamistasi vastauksista?
Kyllä kuulostaa huonolta. Mä nukun sohvalla, kun toinen ollut törkeä ja itsekäs. Eli jotain vikaa on jos sohvalle muuttaa. Tai sitten vaan sä kuorsaat :D