Lue keskustelun säännöt.
Puoliso kehittelee riidan aina ennen sukujuhlia yms.
05.03.2020 |
Aina ennen minun sukuni juhlia, kyläilyjä yms. (välillä koskee myös ystäviäni ei vain sukua) puoliso saa viime tingassa aikaan riidan jonka varjolla jättäytyy pois. Saan selitellä aina miksi taas tulen yksin paikalle. Myös juhlapyhät ovat tulenarkaa aikaa -en enää jaksa järjestää juhlaruokia yms koska juhlat menevät puolison mököttäessä kuitenkin. Hänen sukunsa kanssa vietetään paljon aikaa ilman ongelmia. En tiedä tiedostaako hän itse asiaa vaikka olen yrittänyt asiasta keskustella. Keittiöpsykologit -mikä tämän voi aiheuttaa?
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Itsellä tuollaisen käytöksen aiheuttaa jännitys ja vapaa ajan vähyys. Olen opetellut onnistuneesti vähentämään kiukkuilua ja koittanut pitää juhlamielen korkealla. Myös asianmukaisten vaatteiden puute saatta itsellä aiheuttaa.
Miten olet onnistunut vähentämään tätä? Onko väliä onko kyseessä oman suvun vai puolison suvun juhlat? Meillä tilanteita aiheuttaa myös kyläilyt yms. Sekä juhlapyhät joita vietetään ihan vain kotona.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on tuttua.
Aina, aina joku riita juhlien alla, ettei mistään hinnasta tarvitse lähteä mukaan, tai ei tarvitse ottaa minua mukaan oman sukunsa juhliin.
Tälläisellä yhdessäololla ei mitään merkitystä eikä tulevaisuutta, onneksi ei lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on tuttua.
Aina, aina joku riita juhlien alla, ettei mistään hinnasta tarvitse lähteä mukaan, tai ei tarvitse ottaa minua mukaan oman sukunsa juhliin.
Tälläisellä yhdessäololla ei mitään merkitystä eikä tulevaisuutta, onneksi ei lapsia.
Minä olen aktiivisesti ollut mukana hänen sukunsa juhlissa yms. Toki viime aikoina olen huomannut, että niistä vaivihkaa aletaan minua tiputtaa myös pois.
ap
Mies ei halua tulla, mutta ei osaa sanoa ei. Tuo on hänen keinonsa käsitellä asia.
Mene jatkossa yksin, niin ei tarvitse stressata miehen reaktioita.
🇺🇦🇮🇱
Sanosin suoraan, että asia on huomattu ja jatkossa parempi, kun ei ole tulossa alun alkaenkaan, niin säästyy turhalta riidalta. Sanoisin myös, että odotan aikuismaista keskustelua asiasta sitten, kun hän tiedostaa, mitä tekee ja miksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kanssa mies kiukuttelee ennen minun sukulaisiini menoa, esim.mökillä pitäisi mennä setäni luo niin mies alkaa mouruta että tämä olisi ollut ainoa päivä mennä kalastamaan sään puolesta. Jos meille on tulossa minun kaveriperhe kylään, olisi miehen juuri silloin tehtävä töitä ja on äkäinen.
Syy on ihan selvä: hänestä on tylsää olla minun suvun kanssa ja muu tekeminen olisi mukavampaa kun aikakin on kortilla. Itsekin inhoan hänen sukunsa kanssa oloa( ovat haukkuneet mua selän takana) ja neuvottelen aina kovin onko minun pakko mennä mukaan( mielestäni aina ei ole...)
En näkisi tuota välttelyä minään hirveän törkeänä, tehkää vain pelisäännöt. Aina ei tarvitse mennä, kuitenkin tasapuolisesti kummankin suvun kanssa, vai miten nyt pohdittekaan.
Ihan näin äkkiseltään ajattelin, että kumpuaako kenties lapsuudesta ja kiukuttelemalla silloinkin on selvittänyt itselleen poispääsyn epämukavista tilanteista. Jätti itsensä kotiin jäähypenkille. Hmm...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen onnistunut vähän paremmin hallitsemaan tilannetta, koska tiedostan asian olemassaolon. Olen hankkinut juhlavaatteet, jotka ovat oikeaa kokoa ja sopivat päälle (roolivaatteet kunnossa ja valmiina käyttöön), jään kotiin jos koen olevani rasittunut.
Omalla puolisollani samaa. Hänen lapsuudessaan juhlapyhät ovat menneet niin, että niistä on tehty kauhea numero ja lopulta jännityksessä on alkanut riita, josta on sitten syytetty puolisoani "kun sinä pilaat aina kaiken" ja äitinsä mökötti sitten pari päivää. Eli jonkinlainen "trauma" on jäänyt, jota aikuisena toistaa alitajuisesti.
Olen itse sanonut jo pienestä riidan haastamisesta tällöin, että ei se mitään, voin mennä itsekseni mutta olisi kiva, jos ensi kerralla sanoisit ajoissa. Meillä on jo lapsia, niin pidän huolen ettei ehdi miksikään kunnon riidaksi mennä. Hän kyllä aina viihtyy sitten, jos lopulta kuitenkin lähtee mukaan. Oman sukunsa luona käy kerran vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsellista käytöstä. Mies ei siis osaa keskustella asiallisesti. Jos ei kiinnosta niin kiukuttelua ja riitaa järkevämpää olisi puhua suoraan. Onko tämä nyt se mies jonka kanssa haluat olla nyt ja tulevaisuudessa?
Tämä ei nyt pääongelmaa ratkaise, mutta ei kai sitä tarvitse selitellä, että miksi tulet yksin. Voisit jo kutsun saadessa sanoa "tulen yksin tai puolison kanssa". Sitten, kun menet yksin, voi vastata vain että juu, tulin nyt yksin. Ei tarvetta selittelylle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän kyllä ettei halua lähteä sukujuhliin tai sukulaisille kylään jos vaihtoehtona on vaikka kalastamaan meno.Jos käy töissä niin vapaa-aika haluaa viettää muuten kuin kyläillen tai sukujuhlissa pönöttäen.
https://www.vauva.fi/keskustelu/3650728/narsistien-huvittavimmat-tempau…
Tuossa ketjussa paljon kiukuttelevia miehiä. Pahenee vaan ajan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli aikanaan samanlaista. Lopulta en enää jaksanut olla se " selittelijä", vaan annoin puolisolle selkeät ehdot. Jos kehittelemänsä riidan varjolla aikoo jäädä tilaisuudesta pois niin hän ottaa puhelimen kauniiseen käteensä ja itse ilmoittaa poisjäännin syyn tilaisuuden pitäjälle eikä myöskään keksi tekosyitä. Parin kerran jälkeen lopetti riidanhaastamisen.
Vierailija kirjoitti:
https://www.vauva.fi/keskustelu/3650728/narsistien-huvittavimmat-tempau…
Tuossa ketjussa paljon kiukuttelevia miehiä. Pahenee vaan ajan kanssa.
Itseni kohdalla kyse ei ole manipuloinnista vaan sisäisestä ahdistuksesta. En kiusallani kiukuttele, tilanne on itsellenikin epämieluisa.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä ettei halua lähteä sukujuhliin tai sukulaisille kylään jos vaihtoehtona on vaikka kalastamaan meno.Jos käy töissä niin vapaa-aika haluaa viettää muuten kuin kyläillen tai sukujuhlissa pönöttäen.
Nimenomaan näin! Teen itse pitkiä päiviä ja joskus viikonloppujakin ja tarvitsen vapaa-aikaa latautumiseen. Sitäpaitsi eivät vaimoni tai minunkaan sukulaiset ole varsinaisia "ystäviän", joiden kanssa olisi niin luontevaa keskustella asioista. Sukujuhlat/kyläilyt tuppaavat olemaan varsin tylsiä. Väenväkisin yrität keskustella aiheista, jotka eivät kiinnosta.
Onneksi meillä homma toimii vaimon kanssa niin, että me molemmat voimme myös yksin kyläillä sukulaisten luona, eikä toista tarvitse aina raahata mukana. Toisaalta me molemmat vierailemme toistemme vanhempien luona myös yhdessä (ehkä 3-4 kertaa vuodessa) ja osallistumme isompiin juhliin yhdessä, mutta onneksi niitä ei ole niin usein. Emmekä me nyt mene yhdessä jonkun vaimon pikkuserkun häihin tai vastaaviin vaan ainoastaan lähimpien luokse.
Olen kyllä ollut joskus suhteessa, jossa silloinen tyttöystävä halusi meidän viettävän aikaa ainakin pari viikonloppua kuukaudessa joko hänen äitinsä tai isänsä (olivat eronneet) kanssa. Aika raskasta se oli, koska hän suuttui, jos sanoin "ei".
"Hänen sukunsa kanssa vietetään paljon aikaa ilman ongelmia."
Tuo kertonee kaiken. Mitä jos tästälähtien jätät menemättä kaikkin hänen sukunsa juhliin.
Vierailija kirjoitti:
Omalla puolisollani samaa. Hänen lapsuudessaan juhlapyhät ovat menneet niin, että niistä on tehty kauhea numero ja lopulta jännityksessä on alkanut riita, josta on sitten syytetty puolisoani "kun sinä pilaat aina kaiken" ja äitinsä mökötti sitten pari päivää. Eli jonkinlainen "trauma" on jäänyt, jota aikuisena toistaa alitajuisesti.
Olen itse sanonut jo pienestä riidan haastamisesta tällöin, että ei se mitään, voin mennä itsekseni mutta olisi kiva, jos ensi kerralla sanoisit ajoissa. Meillä on jo lapsia, niin pidän huolen ettei ehdi miksikään kunnon riidaksi mennä. Hän kyllä aina viihtyy sitten, jos lopulta kuitenkin lähtee mukaan. Oman sukunsa luona käy kerran vuodessa.
Mulla (nainen) on aivan sama trauma ja vuosikausia olin se kiukuttelija. Asiasta puhuttiin miehen kanssa paljon kun aloin tilannetta tunnistaa ja tiedostaa ja nykyisin ongelma on käytännössä hävinnyt. Jos alan yhtään mennä yliärtyneeseen suuntaan (vaikka tietysti yritän kaikkeni ettei tilanne siihen mene!), on sovittu että mies huomauttaa tästä. Hän ei myöskään lähde kiukutteluun yhtään mukaan kun tietää mistä se johtuu vaan pikemminkin osoittaa empatiaa, halaa.yms. ja muistuttaa että "tulepa sieltä lapsuudesta nyt pois".
Voihan olla että AP.n mieskin vaan v*ttuillakseen kiukuttelee mutta aika monella kiukuttelijalla se käytös kumpuaa sieltä lapsuuden kokemuksista. Ja sitä voi olla todella vaikeaa tunnistaa. Itsekin olen muuten hyvin kriittinen itseäni ja toimintaani kohtaan, olen vahvasti itsereflektiivinen ym. mutta siitä huolimatta tämä oli vuosia ns. sokea piste omassa käytöksessäni. Eikä tilannetta alkuvuosina yhtään auttanut se, että mies lähti siihen kiukkuuni (ymmärrettävästi toki) mukaan... Tällöin vaan vahvistettiin sitä traumaa ja ahdistusta, joka kaikkiin juhliin ym. olin mielessäni liittänyt.
Itsellä tuollaisen käytöksen aiheuttaa jännitys ja vapaa ajan vähyys. Olen opetellut onnistuneesti vähentämään kiukkuilua ja koittanut pitää juhlamielen korkealla. Myös asianmukaisten vaatteiden puute saatta itsellä aiheuttaa.