Puoliso kehittelee riidan aina ennen sukujuhlia yms.

Ensinnäkin toteat ääneen, että olet kyllä huomannut miehen taktiikan. Toisekseen, ilmoitat että et tästä lähin enää tule miehen sukujuhliin. Jos hän ei toimi sinun seuralaisena, ei sinunkaan tarvitse toimia hänen seuralaisena. Kolmannekseen, jos ette halua viettää aikaa toistenne seurassa, ja kumpikin menee mieluummin vain omissa menoissaan, ei kyseessä ole enää parisuhde, vaan kämppikset. Muista, että ero on aina vaihtoehto, ja tekee sille jätetyllä osapuolelle vain hyvää huomata että mikä tahansa käytös ei ihmissuhteissa vetele.

Ei se välttämättä tietoista taktikointia ole. Ehkä häntä jännittää ja ahdistaa sukujuhlat? Ehkä hän kokee, että häntä arvioidaan, kun kysellään töistä jne.?

Minulla itselläni on sosiaalista jännitystä, ja olen huomannut aina joskus, että pinnani kiristyy ennen juhlia. En kyllä rupea riitelemään, mutta olen hermostunut. Toinen jännitysoire on minulla väsymys juuri jännittävän tilaisuuden kynnyksellä. Ihan kuin jännittäminen ja odottaminen pistäisi vireystason säätelyn aivoissani sekaisin.

Nosto

Minun mieheni alkaa kiukutella aina kun pitäisi lähteä johonkin matkalle. Myös kotimaassa vaikka Lappiin tai muutaman sadan kilometrin päähän hänen kotipaikkakunnalleen tai mihin vain.

Kun tutustuin anoppiini paremmin, tajusin jo silloin että se ”lähtöahdistus” oli ihan täysin kotoa opittu. Anoppia stressasi aina valtavasti pakata neljän lapsen ja miehen tavarat (plus omansa) ja laittaa koti lähtökuntoon, tehdä eväitä jne jne. Hän itse kertoi tästä. Ilmeisesti kotona oli siksi niin kireä tunnelma aina kun piti lähteä johonkin, että mieheni yhä yhdistää tämän lähtemiseen.

Kun nämä tiedostaa ja asioista juttelee, ne saattavat helpottaa hiukan.

Minulla on asperger ja tein tuota pitkään miehen kanssa. En halunnut mennä sukujuhliin koska en tunne hänen sukuaan. Tilanteet jännittivät hirveästi ja purkautuivat lapsellisena kiukutteluna. Onneksi terapia auttoi!

Vierailija kirjoitti:

Itsellä tuollaisen käytöksen aiheuttaa jännitys ja vapaa ajan vähyys. Olen opetellut onnistuneesti vähentämään kiukkuilua ja koittanut pitää juhlamielen korkealla. Myös asianmukaisten vaatteiden puute saatta itsellä aiheuttaa.

Sama syy ja reagoin kuten ap:n puoliso. Itse en ikinä oleta puolisoni tulevan oman sukuni juhliin tai tapaamisiin, hän saa tulla mutta vain jos itse todella haluaa. Valitettavasti sama ei toimi toisinpäin vaan hän syyllistää minua siitä, etten halua hänen sukujuhliinsa.

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin toteat ääneen, että olet kyllä huomannut miehen taktiikan. Toisekseen, ilmoitat että et tästä lähin enää tule miehen sukujuhliin. Jos hän ei toimi sinun seuralaisena, ei sinunkaan tarvitse toimia hänen seuralaisena. Kolmannekseen, jos ette halua viettää aikaa toistenne seurassa, ja kumpikin menee mieluummin vain omissa menoissaan, ei kyseessä ole enää parisuhde, vaan kämppikset. Muista, että ero on aina vaihtoehto, ja tekee sille jätetyllä osapuolelle vain hyvää huomata että mikä tahansa käytös ei ihmissuhteissa vetele.

Kyllä me koemme miesystäväni kanssa olevamme ihan parisuhteessa (emme kämppikset, koska emme asu yhdessä), vaikka emme ravaa toistemme sukujuhlissa. Yhdessä, kahdestaan olemme kyllä mielellämme ja olemme toki toistemme sukua tavanneet, mutta ei ole kummallekaan ongelma käydä näissä juhlissa ilman kumppania, jos häntä ei juuri silloin huvita tulla mukaan. Meillä on haastavat työt ja viikonloppu on sitä harvinaista omaa aikaa, ei tehdä ongelmaa jos sen haluaa viettää omissa mukavissa puuhissaan mieluummin kuin tönöttämässä juhlissa, joihin ei ole sosiaalista velvoitetta mennä. Suvutkin ymmärtävät tämän eikä ole kritisoitu yksin tulemisesta, vaikka molemmat olemme tietenkin aina tervetulleita juhliin.