Lue keskustelun säännöt.
Etäsuhteesta saman katon alle?
05.03.2020 |
Olemme todella rakastuneita ja nyt haluaisimme asettua jommalle kummalle paikkakunnalle toisen luo asumaan. Ikää molemmilla jo lähes 50 ja lapset isoja. Molempien olisi helppo saada töitä toisen paikkakunnalta. Mutta mutta - onko tämä liian aikaista? Olemme nyt tunteneet noin puoli vuotta ja nähneet vain viikonloppuisin. Olemme kuitenkin todella rakastuneita ja rakkautemme on sellaista kypsää ja toisen huomioon ottavaa ja aitoa. Voiko tähän luottaa että tää jatkuu näin, jos on heti alusta keskusteltu kaikesta ja molemmilla samat arvot ja tavoitteet? Itse en näe mitään syytä, miksei tähän uskaltaisi lähteä.
Onko kellään kokemuksia? Ennen suhdetta molemmilla vanhat suhteet jääneet jo aikoja sitten historiaan.
Kommentit (4)
Miksi pitää muuttaa yhteen? Jyllääkö pesänrakennusvietti vieläkin noin lujaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En olisi jättänyt työpaikkaani ja asuntoani noin lyhyellä tuntemisella, en vaikka olin näin jälkeen päin ajatellen kaikkein rakastuneimmillani noihin aikoihin. Me muutettiin yhteen noin neljän vuoden tiiviin seurustelun jälkeen ja se oli hyvä ratkaisu, koska silloin olimme varmoja, että tämä on loppuelämän suhde. Kolmannen vuoden aikana meillä oli kommunikaatiovaikeuksia, joihin haettiin ammattiapua parisuhdeterapiasta. Jos olisimme silloin jo joutuneet neuvottelemaan arjesta (raha, siivous, vieraat ym) niin en tiedä olisiko suhteemme kestänyt sitä. Nyt saimme kuitenkin ensin kommunikaation kuntoon ja sen jälkeen oli helppo puhua em asioista.
Olimme molemmat 50+ tavatessamme. Ei kotona asuvia lapsia kummallakaan.
Meillä molemmilla jo nyt tunne, että tämä on loppuelämän kestävää. Perustuu siihen, että me molemmat osaamme keskustella ja arvomme ovat samanlaiset. Kommunikaatiovaikeuksia en usko meille tulevan, sillä suhteemme perustuu aika vahvasti juuri keskustelulle eikä seksiin, vaikka sitäkin toki on ihan sopivasti. Meillä on hyvät keskustelutaidot ja tuntuu kuin olisimme tunteneet toisemme aina. Siksi kova halu muuttaa nyt jo kimppaan:) Toisaalta ei tässä iässä kannata mielestäni mitään vuosia enää odotella vaan ottaa kaikki irti yhdessäolosta, kun ei sitä koskaan tiedä kauanko se kestää. ap.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää muuttaa yhteen? Jyllääkö pesänrakennusvietti vieläkin noin lujaa?
Kai sen niinkin voi sanoa? Minusta on ihana laittaa yhdessä ruokaa ja kääriytyä toisen lämpöön joka ilta. Nukahtaa ja herätä yhdessä. Olemme koti-ihmisiä, eikä ole tarvetta pitää toista vain harrastuksena vaan ihan arjen kumppanina loppuelämän. ap.
En olisi jättänyt työpaikkaani ja asuntoani noin lyhyellä tuntemisella, en vaikka olin näin jälkeen päin ajatellen kaikkein rakastuneimmillani noihin aikoihin. Me muutettiin yhteen noin neljän vuoden tiiviin seurustelun jälkeen ja se oli hyvä ratkaisu, koska silloin olimme varmoja, että tämä on loppuelämän suhde. Kolmannen vuoden aikana meillä oli kommunikaatiovaikeuksia, joihin haettiin ammattiapua parisuhdeterapiasta. Jos olisimme silloin jo joutuneet neuvottelemaan arjesta (raha, siivous, vieraat ym) niin en tiedä olisiko suhteemme kestänyt sitä. Nyt saimme kuitenkin ensin kommunikaation kuntoon ja sen jälkeen oli helppo puhua em asioista.
Olimme molemmat 50+ tavatessamme. Ei kotona asuvia lapsia kummallakaan.