Onko sinua lähdetty seuraamaan/uhkailtu, jos olet ollut yksin ilta-aikaan kävellen liikkeellä?
Eilen kävi minulle ensimmäistä kertaa elämässäni noin, kun lähdin viemään koiraani iltapissalle noin klo 22 aikoihin. Todennäköisesti joku narkkari hoiperteli vastakkaisella kadulla ja alkoi minulle huutelemaan ja tulemaan kohti... Koira alkoi tietysti rähisemään, mutta tämä ukko ei välittänyt. Tuli vaan kohti ja huuteli jotain sekavaa ja pistin sitten juoksuksi ja tuo mieskin lähti juoksemaan... Pääsin rappukäytävään ja ovi meni lukkoon ja tuo mies jäi oven taakse näyttämään keskaria ja mesosi jotain... Lähti sitten kaiketi pois.
Minulle tuli tuosta aikamoinen kauhu, että miten uskallan enää mennä koiran kanssa illalla ulos :( enkä nyt ajatellut, että tiistai-iltana saa tuollaisia pelätä eikä ole koskaan ennen tällaista käynyt. Yleensä tuolla ei edes liiku enää kukaan noihin aikoihin tai sitten jotain koiranulkoiluttajia on silloin tällöin tullut vastaan.
Kommentit (64)
On. Valitettavasti. Taksilla kotiin iltaisin.
Ei Suomessa, mutta kerran Sveitsissä olin reppureissaajana ja lähdin ulkoilemaan hostellin ympäristöön. Kävelin järven rantaa pitkin, ohi kävellessä penkillä istui neljä vähän vanhempaa poikaa. Lähtivät heti seuraamaan minua. Vaisto sanoi heti mulle, että nyt ei ole rehelliset aikeet. Rannan reunukset olivat melko jyrkät, mutta ylhäällä kulki tie, jonne vei portaat ja siellä käveli ihmisiä. Käännyin ympäri päin poikia, kiljuin suomeksi niin lujaa kuin ääntä lähti että "MITÄ vittua te minua seuraatte, saatanan perkeleet". Pojat pysähtyi. No se kiljunta herätti jo huomiota niissä ihmisissä ja kiipesin portaat vauhdilla ylös. Pojat jäi alas.
En tiedä mitä olisi tapahtunut. Enkä sen koommin mennyt yksinäni vaeltelemaan sellaisille paikoille, missä ei ollut muita ihmisiä.
Onneksi ehdit sinne rappuun. Hommaa taskuun sellainen turvahälytin ja pieni hiuslakkapullo. Pidän noita itse mukana, kun ulkoilutan koiriani.
Ihan keskellä päivää kun asuin epämääräisellä alueella ja omistin juoppojen ja narkkareiden suosiossa olevan koirarodun. Kerran kun kielsin narkkia lähestymästä koiraani tämä lähtikin perään tap-pouhkauksia huutaen ja räyhäten niin että liikenne pysähtyi ympäriltä.
On, kerran jokin, miksi heitä nyt voi sanoa, arabialaisen (?) näköinen jonne veti jostain syystä herneen nenään kun hänen mielestään tungin junasta pihalle liian reippaasti. Annoin vähän aikaa mussuttaa ja sanoin että nyt se turpa kiinni niin sitten tämä kukkakeppi erehtyi tönäisemään. Noh, minähän sitten tästä järkyttyneenä ja itsepuolustukseksi leivoin ukkelia pataan riittävästi. Taisi olla kova pala kun sai mimmiltä nokkaan. Huvittavia pellejä nuo partaäijät kenellä on kädet kuin pulkan narut ja tikkujalat pillifarkuissa. Äitinsä luona varmaan tämäkin aikuinen mies auu. Ei kannattaisi hirveästi huudella edes naiselle, ainakaan jos tästä näkee päälle päin että salilla on tullut käytyä tekemässä muutakin kuin räpläämässä somea.
On. Asun Mikkelissä, olen asunut koko ikäni (38 vuotta) enkä ole osannut pelätä edes öisin ulkona liikkuessa. Kunnes viime syksynä, elokuussa, lähdin kävelemään kotiini satamatietä pitkin, alueella on siis vain tehdarakennuksia toisella puolella ja toisella puolella saimaa. Äkkiä varjoista ilmestyi mies joka alkoi kävellä perässä huutaen limaisella raakkuvalla äänellä " Hyvä pe""e! Kuulitko sä? Hei hyvä per""e, odota! Hel""i pysähy!" Aloin paniikissa juosta ja mies luovutti, mutta huuteli vielä jotain perään. Tuon jälkeen turvallisuuden tunteeni katosi.
Ei tuolla tavoin väkivaltaisen uhkaavasti ole, mutta joskus 70-luvulla Joensuussa kyllä parikin kertaa on seurankipeä mies lyöttäytynyt matkaani.
Narkit nyt liikkuukin ihan mihin vuorokauden aikaan tahansa tai viikonpäivään katsomatta. Ei niistä tiedä mitä niiden päässä liikkuu milloinkin... Tuohon päälle vielä joku psykoosi, niin on kyse vaarallisesta ja arvaamattomasta ihmisestä.
Pahin omi Lontoossa kun yksi narkki seurasi mua varmaan vierellä n 10 min ja huuteli koko sen ajan. En edes katsonut päin ja kävelin kovaa vauhtia. Luovutti lopulta, mutta uskomattoman sitkeä oli. Ja siis keskellä päivää tämä.
Vierailija kirjoitti:
Ei Suomessa, mutta kerran Sveitsissä olin reppureissaajana ja lähdin ulkoilemaan hostellin ympäristöön. Kävelin järven rantaa pitkin, ohi kävellessä penkillä istui neljä vähän vanhempaa poikaa. Lähtivät heti seuraamaan minua. Vaisto sanoi heti mulle, että nyt ei ole rehelliset aikeet. Rannan reunukset olivat melko jyrkät, mutta ylhäällä kulki tie, jonne vei portaat ja siellä käveli ihmisiä. Käännyin ympäri päin poikia, kiljuin suomeksi niin lujaa kuin ääntä lähti että "MITÄ vittua te minua seuraatte, saatanan perkeleet". Pojat pysähtyi. No se kiljunta herätti jo huomiota niissä ihmisissä ja kiipesin portaat vauhdilla ylös. Pojat jäi alas.
En tiedä mitä olisi tapahtunut. Enkä sen koommin mennyt yksinäni vaeltelemaan sellaisille paikoille, missä ei ollut muita ihmisiä.
Onneksi ehdit sinne rappuun. Hommaa taskuun sellainen turvahälytin ja pieni hiuslakkapullo. Pidän noita itse mukana, kun ulkoilutan koiriani.
Taidankin ottaa hiuslakkapullon mukaani, kun menen tänään taas illalla... Kamalaa kyllä, kun jäi nyt todella epävarma olo ja tulen varmaan ihan jo vainoharhaiseksi, jos jotain ihmisiä sattuu olemaan liikkeellä... Ei kiva... En ole aikaisemmin edes oikein ajatellut tuollaisia asioita ja olen ajatellut, että tuo keskikokoinen koirakin toisi jotain turvaa, ettei kukaan viitsi lähestyä noin... Muuten en kulje esimerkiksi viikonloppuisin baareista yksin kotiin ja olen sen nyt ajatellut olevan ihan riittävästi itsesuojeluvaistoa. Mutta tämä, että arki-iltana koiraa pissattaessa pitäisi pelätä jotain sekopäitä :(
Vierailija kirjoitti:
Narkit nyt liikkuukin ihan mihin vuorokauden aikaan tahansa tai viikonpäivään katsomatta. Ei niistä tiedä mitä niiden päässä liikkuu milloinkin... Tuohon päälle vielä joku psykoosi, niin on kyse vaarallisesta ja arvaamattomasta ihmisestä.
Jotain kännistä huutelijaa pääseekin vielä hyvin karkuun, kun yleensä se vaatii jo melkoisen känninkin, että kukaan alkaa mitään huutelemaan ja näin ollen horjuu ja huojuu... Narkkarit taas pysyy ihan suht hyvin tolpillaan ja voi saada melkoisen energiaboostinkin tuollaisesta...
Mitä jos tällaisessa tilanteessa se koira vaikka puree pahastikin hyökkääjää? Tietenkään koiraa ei saa käyttää minään ns. suojeluaseena, mutta jos sillä koiralla on vahva suojeluvietti ja kokee, että nyt pitää omistajaa puolustaa, kun hullu on tulossa kohti vaikka puukko kädessä...
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos tällaisessa tilanteessa se koira vaikka puree pahastikin hyökkääjää? Tietenkään koiraa ei saa käyttää minään ns. suojeluaseena, mutta jos sillä koiralla on vahva suojeluvietti ja kokee, että nyt pitää omistajaa puolustaa, kun hullu on tulossa kohti vaikka puukko kädessä...
Siinähän käy varmaan niin, että koira joutuu piikille ja omistaja vankilaan. Narkkarihyökkääjä puolestaan saa taputuksen päähän ja rahapalkinnon.
Liioittelen ehkä, mutta asiahan on niin, että Suomessa rikoksen uhrilla ei ole mitään oikeuksia, ei edes oikeutta puolustaa itseään.
Hyi kun tulee inhottavia muistoja mieleen. Joo, on lähdetty seurailemaan. Kaksi tyyppiä oli ahdistavinta. Täysin tuntemattomia jotka tuppautuivat väkisin seuraan. Toinen kyttäili muutaman vuoden, toinen lyöttäytyi väkisin seuraan ja alkoi tekemään toden teolla tuttavuutta kadulla. En päässyt edes kämppääni vaan seuraili kadulla vaikka hätistelin pois. Nämä eivät onneksi olleet väkivaltaisia, mutta muutoin aiheuttivat hirveää ahdistusta. Kun tutustuin toiseen paremmin, jouduin todellisiin ikävyyksiin.
Jos silloin vainoaminen olisi ollut rikos, olisin uhannut poliisilla. Uskon että vainoaminen olisi loppunut siihen kun olisin tehnyt rikosilmoituksen.
Vainoamisesta tuli rikos 2014. Äärimmäisen hieno asia uhrien kannalta. Vainoaminen ei ole normaalia, näihin tyyppeihin ei pidä ikinä luottaa. Jotain on ihmisessä silloin tosi pahasti vialla.
Hankkikaa todistusaineisto ja menkää viipymättä poliisille, sen voin sanoa omasta kokemuksestani.
Kertokaa asiasta läheisillenne jotta he voivat olla todistajina.
Enemmän päivällä kuin yöllä. Mutta en minä noita pelkää mitenkään, vaikka koiraa ulkoilutan ei-niin-hyvällä Helsingin lähiöalueella kaikenlaisiin vuorokaudenaikoihin. Eikä varsinkaan minusta ole yöllä mitenkään pellottavampaa tai illalla, päivällä niitä huumehörhöjä ja juoppoja enemmän kohtaa.
Ja nykyään viikottain törmää siihen että ihmiset kuvaa salaa toisinsa puhelimilla.
Jokainen ihminen jolla on ihmismäinen tunne - elämä, tajuaa kyllä toisten ihmisten rajat. He eivät tule röyhkeästi kenenkään ns. yksityisyyden tontille.
Narsisti tai psykopaatti ei kunnioita muiden rajoja. Muuta ei ole odotettavissa kuin pahaa, henkistä ja/tai fyysistä väkivaltaa. Suurkiitos lainsäätäjille, joiden ansiosta vainoamisesta on tullut rikos. Sellaista ei pidä kenenkään ikinä sietää missään määrin.
Asuin nuorena Helsingin Kalliossa. Silloin Aleksis Kiven kadulla ei ollut enää kovin vilkasta seksinostorallia, mutta varmasti sinne eksyi porukkaa myös vanhan maineen perusteella. Joskus kun tulin kaverin luota kotiin, mua seuraili pakettiauto pitkin hiljaista Vaasankatua, ja se oli kyllä todella ahdistavaa.
Ja tämä ei siis ole keskellä kaupunkia eikä mitenkään ns. pahamaineisella alueella. Ei täällä edes ole mitään baaria kovin lähellä. Ap