Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kohta 50 vuotias nuoruuden kaverini yritti punnita minut
03.03.2020 |
Siis ihan oikeasti. Tästä on aikaa jo yli puoli vuotta. Tunsimme yläasteen ajoilta, ja näimme kaupungilla. Hän sanoi asuvansa lähellä, ja pyysi kahville päivittämään kuulumisia. Olimme nähneet siis viimeksi joskus 18 vuotiaina. Aika nopeasti asuntoon päästyämme hän alkoi kehua hoikkaa vyötäröään. En pidä paino tai ulkonäkö keskusteluista, niin en juurikaan reakoinut. Hänpä vetäisi puntarin tuolin alta ja meni sille seisomaan. Kehui kuinka painoi vähemmän, kuin silloin aikanaan teininä. En katsonut vaakaa, tai ottanut taaskaan mitään osaa tällaiseen ulkonäkö keskusteluun. Hän sanoi, että; "Mene puntarille, niin katsotaan paljonko sä painat". En tosiaan mennyt, ja tilanne meni tosi kiusalliseksi. Joo, on mulle tullut 15 kg lisää, mutta enpä olisi uskonut, että tässäkin iässä on vielä tällaista. Eipä tarvi tavata enää koskaan. Varmaan haukkui ja nauroi mut Faceissa sun muissa tästä.
Kommentit (33)
Aika surullista, että on varmaan kaikki nämä vuodet tähdännyt tuohon hetkeen. Kunpa hakee syömishäiriöönsä apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut ei vaan keksi itsestään mitään hyvää vertailematta itseään muihin. Sulla on asiat paremmin.
Pahinta on varmaan se, että aikaa on kulunut jo se yli puoli vuotta, enkä saa asiaa vieläkään mielestäni.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Pahinta on varmaan se, että aikaa on kulunut jo se yli puoli vuotta, enkä saa asiaa vieläkään mielestäni.
Ap.
No et varmaan. On tuo niin kummallista käytöstä. Ainakin sinulla on kerrottavaa hänestä, kun törmäät muihin koulukavereihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni etäinen sukulaisnainen käski itsensä vierailulle. Kahvitteluun jälkeen meni makuuhuoneessamme olevalle puntarille ja ilmoitti voitonriemuisena vähäisen painonsa.
Näin tämän henkilön seuraavaksi vasta monen vuoden kuluttua ja hänen ensisijainen asiansa oli ilmoittaa oman 18-vuotiaan tyttärensä paino.
Vierailija kirjoitti:
Pahinta on varmaan se, että aikaa on kulunut jo se yli puoli vuotta, enkä saa asiaa vieläkään mielestäni.
Ap.
Puupäitten kohtaaminen järkyttää joka kerta.
Olisit sanonut : joo olet tosiaan vieläpä hoikistunut nuoruusvuosilta, mutta sun pääs on kyllä kasvanu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei hitsi. Sen on pakko olla mun entinen ystävä. Se halusi välttämättä mitata pituuteni, olin hänen mielestä mennyt vanhemmiten kasaan. En ollut lyhentynyt mutta hänpä oli peräti 2cm. Onhan noita sekopäitä olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
NO miksi olet lihonut 15 kg ? se minua ihmetyttää
Koska 50-vuotiaana yleensä painaa enemmän kuin ollessaan 17-vuotias. Sellaista se biologia on. Ota selvää.
Voin kuvitella sinut 80-vuotiaana 35 kiloisena ihan p.erkeleen kiukkuisena mummelina huitomassa ja etuilemassa julkisilla paikoilla. Asenteesi jo kertoo sinun olevan niitä vähän huonompia ihmisiä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapasimme äitini nuoruuden ystävättären vuosien jälkeen. Äitini oli vanhentunut, koska elämänsä oli todella raskasta. Tähän ystävätär reagoi niin, että kehui itseään sillä hän oli pysynyt hoikkana ja nuoren näköisenä. Samalla muisteli kuinka äitini oli nuorena ollut todella kaunis ja sai kaikkien huomion mihin vain meni. Äitini alkoi kaivaa jotain voidepurkkia laukustaan ja rasvaamaan kasvojaan ja soperteli kun on niin monta lasta yms. Muistan kuinka pahoitin äitini puolesta mieleni. Mikä ystävä tekee tuollaista?
Tuommoiset pakkomielteiset punnitsijat on ainoastaan sisäistäneet muita paremmin ajan hengen. Laihdu tai kuole. Vähiten syövä voittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
NO miksi olet lihonut 15 kg ? se minua ihmetyttää
Miksi se sinua kiinnostaa? Et edes tunne koko ihmistä.
Erittäin harva on 50-vuotiaana saman painoinen tai kevyempi kuin 17-vuotiaana. Tämän ap:n luokkakaverin elämässä ilmeisesti painosta on tullut pakkomielle ja elämän tärkein saavutus. On mahdollista, että hänen elämänsä on ollut muuten huonoa, ei ole saavuttanut mitä olisi toivonut, on yksinäinen tms. Painon korostaminen ja sillä ylpeily saa hänet tuntemaan, että on sentään hyvä edes jossain asiassa, ja voi vertailla luokkakavereihin. Alemmuudentunteestahan tuo kertoo. Tai sitten on vakavasti syömishäiriöinen, voi olla jopa molempia.
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan oikeasti tee noin. P-R-O-V-O.[/quote
Voin kertoa sinulle että varmasti moni tekee. Ei tarvitse kuin mennä uimahalliin niin siellä moni tuntematon kommentoi täysin estoitta toisten ulkonäköä.
Terkantäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
NO miksi olet lihonut 15 kg ? se minua ihmetyttää
Koska 50-vuotiaana yleensä painaa enemmän kuin ollessaan 17-vuotias. Sellaista se biologia on. Ota selvää.
Voin kuvitella sinut 80-vuotiaana 35 kiloisena ihan p.erkeleen kiukkuisena mummelina huitomassa ja etuilemassa julkisilla paikoilla. Asenteesi jo kertoo sinun olevan niitä vähän huonompia ihmisiä...
Oikeinko tuota ensimmäistä IHMETYTTÄÄ? Voi luoja tuota ihmisten tyhmyyttä! 15 kiloa nyt tulee pelkästään rinnoista, kun teini on kasvanut aikuiseksi. Saati sitten viisikymppiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Tuommoiset pakkomielteiset punnitsijat on ainoastaan sisäistäneet muita paremmin ajan hengen. Laihdu tai kuole. Vähiten syövä voittaa.
Ei ole ajan henkeä. Pikemminkin nollaria tai ysäriä, ehkäpä jopa 60-lukua.
Tunnen tällaisen tapauksen, jo 90-v täti joka ei ole vieläkään oppinut pois tuosta.
Ensin kehuu ummet ja lammet, miten paljon hän liikkuukaan ja on paremmassa kunnossa kuin moni 60-vuotias kun liikuu niin paljon ja pitää itsestään huolta. Sitten kehutaan perheen hienoudet, tytär on ihan Brysselissä asti ja tarjoaa vieraille luettavaksi tyttären ranskankielistä (!) gradua. Poikakin on niin menestynyt elämässä, voi miten hienoa.
Sitten jossain vaiheessa alkaa vihjailu, että voisit sinäkin vähän käydä uimassa tai tehdä edes jotain kuntosi eteen. Tai kehuu jotain viimeistä dieettiä "hienovaraisesti" vihjaillen. Kuitenkin laittaa hirveästi tarjoamisia, joita on syötävä, ja valittaa jos ei syö riittävästi.
Jos toinen 90-vuotias täti, joka on huomattavasti sairaampi ja köyhempi, on paikalla niin jatkaa silti samaa virttä, kuinka rikkaita ja terveitä heidän perheessään ollaan. Ei osaa yhtään eläytyä siihen, että "Sirkka" on oikeasti huonossa kunnossa eikä jaksa tehdä mitään. Tai ehkä jopa toivoo että "Sirkka" kadehtisi häntä ja tuntisi alemmuutta.
Ei tuollaisia ihmisiä kovin usein jaksa nähdä. Onko syynä sitten alemmuuden- vai ylemmyydentunne, en tiedä. Sitten täti valittaa kun kukaan ei käy kylässä. Voisi vähän katsoa peiliin.
Tunne useita vanhempi ihmisiä, jotka tosiaan laittavat valtavat määrät tarjottavia pöytää. Ja lähestulkoon itkevät ottamaan lisää ja lisää. Kuitenkin myös koko ajan jatkuu hyvin negatiivinen puhe ihmisten ylipainosta ja ruokatottumuksista.
Alue: Aihe vapaa
Näitä löytyy. Toisesta sisään, toisesta ulos.