Lue keskustelun säännöt.
Tapasin elämäni naisen, mutta hän jatkoi matkaansa...
Särkynyt
03.03.2020 |
Tapasin elämäni naisen 11 vuotta sitten, ja kyllä se oli heti kuin isku salamasta.
Ei kukaan ole tuntunut samalta ennen häntä, tai hänen jälkeensä.
Harmi kyllä, nainen ei tuntenut samoin kuin minä, eikä meistä tullut paria.
Nyt 11 vuotta myöhemmin olen tämän asian vuoksi elämästä täysin syrjäytynyt...edelleen haikailen hänen peräänsä.
M34
Kommentit (25)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi sentään, onko mahdollisuutta enää tavata?
Menisit terapiaan, jos et ole jo käynyt. Tuo ei ole normaalia.
No ihan on sinun vastuulla käsitellä noita tunteita, ja ymmärtää miksi oot niin jumittunut. Itse siitä vaan kärsit.
Tosin epäilen provoat vaan sen yhden toisen ketjun takia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ihan on sinun vastuulla käsitellä noita tunteita, ja ymmärtää miksi oot niin jumittunut. Itse siitä vaan kärsit.
Tosin epäilen provoat vaan sen yhden toisen ketjun takia
En ole provo
Ei se ollut elämäsi nainen. Yksipuolista ja aika pelottavan kuuloista ihastumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi tuttu kävi treffeillä 20 vuotta sitten yhden kerran naisen kanssa. Hän ei kiinnostunut naisesta. Siitä saakka tämä nainen on yrittänyt päästä tämän miehen kanssa puheille. Koska kaikki miehen tiedot ovat sattuneesta syystä salaisia, niin nainen lähestyy ajoittain meitä miehen tuntevia eri tavoin mm. kirjeillä, soittamalla, lähettää lahjoja tälle miehelle. Välillä on ollut vuosienkin taukoja, mutta sitten alkaa pommitus taas. Tavallaan säälittää hänen hukkaan mennyt elämä, mutta on se ihan karmivaa, miten joku voi jäädä koukkuun pelkkään haavekuvaan toisesta ihmisestä.
Jos minulle tulisi pakkomielle jostain ihmisestä tai asiasta, ihan varmasti hakisin siihen kaiken avun mitä on saatavissa. Ap, sinun pitäisi ymmärtää, että kyse ei ole siitä naisesta, vaan sinun psyykkisestä ongelmasta.
Voihan naisellakin olla tunteita ap:ta kohtaan. Ehkä hänkin on harmitellut ettei silloin antanut osoitettaan ap:lle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se ollut elämäsi nainen. Yksipuolista ja aika pelottavan kuuloista ihastumista.
Yksipuolista kyllä...ajattelin että löydän kyllä toisen vielä paremman, mutta näin ei ikinä tapahtunut : (
Olen viime aikoina vain luovuttanut tämän asian suhteen ja tyytynyt kohtalooni.
ap
On paha homma jos ei löydä samantasoista tai samanmoista niin helposti jää unelmoimaan ja haikailemaan entisen perään. Nainen ei kuitenkaan ole sinun arvoisesi jos et kelvannut, kannattaisi päästää irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin haikailen yhden miehen perään...meillä on niin paljon yhteistä, kun hänkin olisi sen tajunnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikea unelmakumppani on sellainen, joka on ihan yhtä kiinnostunut kuin sinäkin.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin haikailen yhden miehen perään...meillä on niin paljon yhteistä, kun hänkin olisi sen tajunnut.
Ehkä tajusi täysin, että teillä on paljon yhteistä, mutta ei vain tuntenut vetovoimaa.
Kun ap ei saa täsmälleen, mitä haluaa ja milloin, hän heittää kaiken muunkin elämässään läskiksi. Kuulostaa luonnehäiriöltä, ovat melko yleisiä.
Ymmärrän tunteen. Pettymys voi olla niin voimakas, että ei enää tee mieli pistää v*ttuakaan ns. normoelämälle.
Jos ihmiset tuolla ulkona vaan ahdistaa, ja omasta elämästä jää puuttumaan jokin todella tärkeä asia, ei tee mieli ponnistella enempää kuin on olemassaolon kannalta välttämätöntä (eli nykyisin kovin vähän).
Up