Tapasin elämäni naisen, mutta hän jatkoi matkaansa...

11 vuotta on pitkä aika, joten nainen on siitä muuttunut. Ehkä hän ei enää vastaa mielikuvaasi elämäsi naisesta? 

Vaikka sydämesi särkyi silloin olit myös kokemattomampi. Nyt tiedät naisista paljon enemmän. Se sinä, joka silloin rakastui oli eri sinä kuin miten nyt kohtaisit niin hänet kuin muutkin naiset. Et taatusti nyt  näkisi hänessä sitä samaa kuin näit silloin, Opithan tuntemaan hänet vain lyhyen aikaa, joten itse asiassa et tiedä hänestä oikeastaan mitään tärkeää(?).

Usein rakastumisessa on kyse rakastumisen ihanasta tunteesta kuin ymmärtäisi järjen kanssa keneen rakastuu. Koska se tunne oli sinussa vahva, niin mitä todennäköisemmi kaipaat rakastumisen tunnetta kuin naista. 

Ehkä naisessa oli ominaisuuksia, joita naisista kaipaat, mutta jatkaaksesi elämää pystyt kyllä manipuloimaan ajatuksiasi muistuttamalla joka päivä itseäsi siitä miten menet kohti uutta rakkautta. Ei tuohon haikailuun muuta lääkettä ole, ellet ole halukas maksamaan terapiasta.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän tunteen. Pettymys voi olla niin voimakas, että ei enää tee mieli pistää v*ttuakaan ns. normoelämälle.

Jos ihmiset tuolla ulkona vaan ahdistaa, ja omasta elämästä jää puuttumaan jokin todella tärkeä asia, ei tee mieli ponnistella enempää kuin on olemassaolon kannalta välttämätöntä (eli nykyisin kovin vähän).

Tämä tässä varmaan on monilla hyvinkin tuttua. Itsekin ihastuin vasta hyvin vahvasti erääseen, eikä tuntemukset ole olleet koskaan lähellekään tätä aikuisiällä. Vastakaikua ei kuitenkaan ollut riittävästi, joten nyt on ikävä olo. Tuhat naista pitäisi taas koluta että tuntisi jotain ja näkisi toivoa.

Keskustelun innoittamana tutkin mitä reilu 10 vuotta sitten tapailemalleni miehelle kuuluu. Somen mukaan yhä samassa työpaikassa eikä koskaan valmistunut yliopistosta.

Hyvä että juttu jäi sinne kymmenen vuoden taakse jos hän kerta jumittui elämässään samaan pisteeseen siinä kun me muut menimme eteen päin.

Ei hän ole elämäsi nainen jos ei edes halua olla kanssasi..

Vierailija kirjoitti:

Yksi tuttu kävi treffeillä 20 vuotta sitten yhden kerran naisen kanssa. Hän ei kiinnostunut naisesta. Siitä saakka tämä nainen on yrittänyt päästä tämän miehen kanssa puheille. Koska kaikki miehen tiedot ovat sattuneesta syystä salaisia, niin nainen lähestyy ajoittain meitä miehen tuntevia eri tavoin mm. kirjeillä, soittamalla, lähettää lahjoja tälle miehelle. Välillä on ollut vuosienkin taukoja, mutta sitten alkaa pommitus taas. Tavallaan säälittää hänen hukkaan mennyt elämä, mutta on se ihan karmivaa, miten joku voi jäädä koukkuun pelkkään haavekuvaan toisesta ihmisestä. 

Jos minulle tulisi pakkomielle jostain ihmisestä tai asiasta, ihan varmasti hakisin siihen kaiken avun mitä on saatavissa. Ap, sinun pitäisi ymmärtää, että kyse ei ole siitä naisesta, vaan sinun psyykkisestä ongelmasta.

Tiedän samanlaisen tapauksen! Kyseinen mies ilmoittaa säännöllisesti Facebookissa, että nainen on taas herännyt luolastaan, älkää kertoko sille hänen uuden työpaikkansa sijaintia tai muitakaan yhteystietoja.

Pelottavaa.