Lue keskustelun säännöt.
Mikä sinun OMASSA käytöksessä on turn off?
01.03.2020 |
Minulla taitaa olla, että en tykkää tutustua uusiin ihmisiin. Ja sen huomaa.
Kommentit (15)
Vierailija kirjoitti:
"Liiallinen" itsenäisyys.
Sama. Lisäksi sulkeutuneisuus ja monissa tilanteissa itseluottamuksen puute. Nämä siis pahimmat, mutta muitakin huonoja puolia on. Helposti enemmän kuin hyviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep, sulkeutunut ja hiljainen. Mitään ei maailmassa vihata niin paljon, kuin hiljaista, ujoa ja sulkeutunutta ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Jep, sulkeutunut ja hiljainen. Mitään ei maailmassa vihata niin paljon, kuin hiljaista, ujoa ja sulkeutunutta ihmistä.
Tuo on valitettavasti totta.
”Minulla taitaa olla, että en tykkää tutustua uusiin ihmisiin. Ja sen huomaa”
Mulla sama! Oon ihan puhelias aktiivinen, en mikään extrovertti kuitenkaan. Pidän ihmisistä ympärilläni, tapaan heitä jne. Uudet ihmiset on vaan rasittavia. En jaksaisi alkaa tutustumaan. Siksi olen nihkeä. Jos kuitenkin sitten tutustun, niin se vaatii aikaa ja lopputuloksena olen voinut saada uuden tuttavuuden. Ei vaan jaksa sitä säätöä, minkä se vaatii
En ole keksinyt ainakaan käytöksessäni mitään ihmeempiä ja siksi minulla onkin paljon ystäviä, kavereita ja tuttuja. Ulkonäkö ikään ei ole näköjään mikään pysäyttävä tekijä, kun kaupassa kaikki mummotkin tulevat juttelemaan, mutta kaikki muut.
Aina en tietenkään jaksa olla sosiaalinen ja silloin kuljen kaupassa laput silmillä välttäen katsekontakteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama kuin aiemmilla ja mä väsyn sosiaalisissa tilanteissa myös helposti, ellen sitten ole hyvin läheisten ihmisten seurassa. Usein jos olen esim työkavereiden 4 kpl seurassa, jotka lähinnä heittää vain läppää, siis tuntuu että siinä seurassa ei vois missään tapauksessa puhua mistään vakavasta, esim vaikka omasta väsymyksestä, tai voi siitä puhua mutta kohta joku huutaa siihen " niii HEI SÄhä oot nii VÄSYNY ku käyt nii paljon siel BODYpumpissaaaa <3333" Koen oloni usein ulkopuoliseksi, kun en jaksa koko ajan pitää virnettä ja pelleillä
Ollaan kummiski tunnettu toisemme monta vuotta, mutta aina tosi pinnallista ja mä en vaan oikein jaksa, paitsi sitten joskus kun oon vireimmilläni ja tunnen itteni jotenkin hypomaaniseksi (en ole kuitenkaan siis oikeasti). Aikaisemminkin harrastusporukkani oli vastaava kuin tämä edellä kuvattu, ja sillon oltiin kaikki peruskoululaisia, joten välillä tuntuu taantumiselta olla näiden nykyisten kavereiden kanssa.
Mutta tää siis ylipäätään on ongelma tutustumisessa, en jaksa olla kovin innokas sosiaalisesti, eli montaa kaveria mulla ei ole.
En jaksa odotella sellaisia ihmisiä, jotka ei ehdi mun tajunnanvirtaan mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksa odotella sellaisia ihmisiä, jotka ei ehdi mun tajunnanvirtaan mukaan.
Entä vastavuoroisuus?
Varmaan vähäpuheisuus ja epäsosiaalisuus. Ja koska en puhu paljon, silloin kun avaan suuni, ei ulostuleva teksti ole välttämättä kovin sujuvaa ja mielenkiintoista. Johtuu ehkä siitäkin, että jännitän puhumista ja kaikenlaista esillä oloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosiaalisuus. Tapani olla sosiaalinen kuluttaa muita. Hyvä puoli on että huomaan ja osaan aistia sen, mutta me sosiaalisen ihmiset tuppaamme jäämään yksin. Kukaan ei viihdy kanssamme.
Täällä on melkein kaikki luetellut piirteet sellaisia mitä itsekin omaan :D Mutta en ole ajatellut niiden olevan turn offeja, vaan oikeastaan pidän niistä.
Esim sulkeutuneisuus on minusta ihan järkevää, ja pidän toisista samanlaisista, sillä minulle sellaiset ihmiset ovat mysteerisiä, jolloin kiinnostun.
Itseluottamuksen puute on monesti ihan vain realismia, mikä pitää sopivasti varpaillaan tärkeissä asioissa, mutta itseluottamusta kyllä arvostetaan todella paljon vaikka se olisi ihan perusteetontakin, että moni kokee varmaan teeskentelyn järkevämmäksi...
Vähäpuheisuus, jos ei ole mitään kiinnostavaa sanottavaa.
Tosin, eipä minulla ihan kauheasti olekaan kysyntää ollut... :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon sosiaalisesti lahjakas ja viihdyn erilaisten kanssa, ns. helppo ja hyvä tyyppi. Miinuksena tosin se, että sosiaalisuuden vastapainoksi tarvitsen runsaasti omaa aikaa ja tilaa. Parisuhde onnisttuu ainoastaan kaltaiseni kanssa, ns. normaali ei kestä niin irrrallistta suhdetta kuin minä voin tarjota. Etäsuhde toimii, yhteen en enää kenenkään kanssa ellei kyseessä ole tosi iso talo jossa oma siipi kummallekin.
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisuus. Tapani olla sosiaalinen kuluttaa muita. Hyvä puoli on että huomaan ja osaan aistia sen, mutta me sosiaalisen ihmiset tuppaamme jäämään yksin. Kukaan ei viihdy kanssamme.
Kyllä moni viihtyy teidän seurassa, jos ei tarvitse koittaa olla yhtä sosiaalinen. Ehkä teidän seurassa oma hiljaisuus hävettää ja ajatellaan, että sosiaalisella on muutenkin paljon ystäviä, eikä ne tarvitse kavereita lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa odotella sellaisia ihmisiä, jotka ei ehdi mun tajunnanvirtaan mukaan.
Entä vastavuoroisuus?
Sä tajusit heti, mikä tässä on ongelma. Voidaanko tavata?
"Liiallinen" itsenäisyys.