Lue keskustelun säännöt.
Kun elämässä ei ole muuta kuin työ
29.02.2020 |
Itkettää, surettaa kuinka tässä sitä menettää suurimman osan elämästään pelkästään työlle... ihan kuin muuta ei olekaan. Tuntuu kuin kaikki hyvä lipuu pois ja tilalle tulee kaikki paineet, stressi ja ahdistus. Vaikka työpäivä päättyykin silti ajatukset ovat vain seuraavassa päivässä, miten selviydyn työpäivästä.
Sitten kun pääsen kotiin, en jaksa tehdä kunnolla mitään, en seurustella, harrastaa ym. Olenko palamassa loppuun?
Kommentit (17)
Tunsin joskus samoin. Sitten lopetin työt. Aina kun olen töissä ollut, niin tummoista se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko aika ajatella itseä ja lopettaa työ?
Oletko koskaan tyytyväinen mihinkään? Jos olisit vain himassa, niin kelpaisiko sekään sinulle? Vinkuisitko sen jälkeen rahan perään? Kuinka vanha olet ja kuinka kauan olet ollut työelämässä? Minkälaista työsi oikein on ja minkälainen koulutus sinulla on? Mitä teet iltaisin ja vapaa-ajalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystyisitkö vähentämään työntekoa, tekemään esimerkiksi 3-4 päivää viikossa tai 6 tuntia päivässä töitä? Itse teen varsinaisen ammattini töitä 3 päivää viikossa ja muuna aikana työskentelen palvelualan yrittäjänä siellä, missä olen netin päässä ja silloin kun jaksan/haluan. Elän ruuhkavuosia ja koen tämän järjestelyn paremmaksi kuin 5 päivää viikossa 8-16 työt. Tokin elintasostakin on tingitty jonkin verran, joskin teemme edelleen 2-3 ulkomaanmatkaa vuosittain. Voimia sinulle AP!
Mikä sinua siellä töissä ahdistaa?
Vaativa työ? Huono ilmapiiri?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa, että sinulta puuttuu vastapaino työlle: mieluisaa tekemistä, mukavia ihmisiä.
Kannustaisin tekemään vapaa-ajalla jotain mistä nautit ja innostut, tapaamaan ihmisiä keistä pidät. Mieluisat asiat antaa energiaa.
Onko perusasiat - uni, ruoka, liikunta, ihmissuhteet - kunnossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa, että sinulta puuttuu vastapaino työlle: mieluisaa tekemistä, mukavia ihmisiä.
Kannustaisin tekemään vapaa-ajalla jotain mistä nautit ja innostut, tapaamaan ihmisiä keistä pidät. Mieluisat asiat antaa energiaa.
Mukavaa tekemistä saa kun rahaa jolla sen tekemisen maksaa. Jos ei ole rahaa ei ole tekemistäkään. Elämykset ja aktiiviteetit ovat kalliita ja hinnat nousevat joka vuosi. Lisäksi ystävystyminen vaatii aikaa, se ei ole koskaan yksipuolista. Valitettavasti ihmisillä on oma elämä, omat kiireet ja menot, omat perheet ja ystävät eikä ketään voi väkisin pakottaa ystävystymään. Suurimmalla osalla vapaa-aika jää köyhäksi eikä työllä ole minkäänlaista vastapainoa. On vain työ ja paremman puutteessa on tyytyminen vain siihen.
Sinun pitäisi saada kiinni siitä, mikä töissä ahdistaa. Milloin se alkoi, mihin se liittyy.
Mikään työ ei ole sen arvoista että menettää terveytensä. Nyt on hyvä kun tunnistat että rajoilla mennään.
Jos työterveyden kautta voi päästä psykologille, kannattaa käydä juttelemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa, että sinulta puuttuu vastapaino työlle: mieluisaa tekemistä, mukavia ihmisiä.
Kannustaisin tekemään vapaa-ajalla jotain mistä nautit ja innostut, tapaamaan ihmisiä keistä pidät. Mieluisat asiat antaa energiaa.
Mukavaa tekemistä saa kun rahaa jolla sen tekemisen maksaa. Jos ei ole rahaa ei ole tekemistäkään. Elämykset ja aktiiviteetit ovat kalliita ja hinnat nousevat joka vuosi. Lisäksi ystävystyminen vaatii aikaa, se ei ole koskaan yksipuolista. Valitettavasti ihmisillä on oma elämä, omat kiireet ja menot, omat perheet ja ystävät eikä ketään voi väkisin pakottaa ystävystymään. Suurimmalla osalla vapaa-aika jää köyhäksi eikä työllä ole minkäänlaista vastapainoa. On vain työ ja paremman puutteessa on tyytyminen vain siihen.[/
Olen tästä kyllä eri mieltä. Ei mieluisan tekemisen tarvitse olla mikään etelänmatka tai oma hevonen. Omia mieluisia asioitani ovat kävely metsässä, uiminen, ystävien kanssa kahvittelu ja museoissa käyminen. Museokortti maksaa 69€/vuosi, uiminen pari euroa kerta ja nuo muut ei mitään.
Töissäni on ihan hyvä ilmapiiri, ahdistusta lisää vain se että töitä on niin paljon. Siis samana päivänä on monta asiaa mitkä pitää hoitaa päivittäin ja jos niin ei tee, siitä saa nootia. Eli ei voi pitkittää yhtään. Asiakkailla on kokoajan jotain vaatimuksia joka on ristiriidassa työohjeiden ja pomon mielipiteiden kanssa. Pomoa näemme harvoin ja tärkeimmätkin asiat hoidamme puhelimen kautta. Tässä vähän osviittaa, en kuitenkaan viitsi paljastaa mikä työ on kyseessä.
Minulla on kokemusta työpaikkakiusaamisesta, mutta tässä kohtaa sellaista ei onneksi ole. Paljon epävarmuutta ja kuormittavia tekijöitä, yksin pitää selvitä kaikesta Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa, että sinulta puuttuu vastapaino työlle: mieluisaa tekemistä, mukavia ihmisiä.
Kannustaisin tekemään vapaa-ajalla jotain mistä nautit ja innostut, tapaamaan ihmisiä keistä pidät. Mieluisat asiat antaa energiaa.
Mukavaa tekemistä saa kun rahaa jolla sen tekemisen maksaa. Jos ei ole rahaa ei ole tekemistäkään. Elämykset ja aktiiviteetit ovat kalliita ja hinnat nousevat joka vuosi. Lisäksi ystävystyminen vaatii aikaa, se ei ole koskaan yksipuolista. Valitettavasti ihmisillä on oma elämä, omat kiireet ja menot, omat perheet ja ystävät eikä ketään voi väkisin pakottaa ystävystymään. Suurimmalla osalla vapaa-aika jää köyhäksi eikä työllä ole minkäänlaista vastapainoa. On vain työ ja paremman puutteessa on tyytyminen vain siihen.
Hyvä puoli on sentään se että sitten on vain enemmän aikaa levätä ja maata yksikseen ihan omassa rauhassa rankan työpäivän jälkeen vaikka sillä 12-14 tunnin levolla ei ehdikään palautua täysin seuraavaan työpäivään.
Minä olen vuosia tehnyt 10-12h työpäiviä. Töissä on aina kiire, eikä virheitä saisi tehdä.
Palkka on huono, eikä noista ylitöistä edes makseta.
Teen ylitöitä, koska pidän työstäni enkä koe menettäväni mitään ns omaa aikaa tai vapaa-aikaa.
Töiden jälkeen käyn salilla jossa menee 1-2tuntia.
Kotona käyn vain nukkumassa.
Minulla on pas*ka parisuhde, emme kuitenkaan eroa koska olemme olleet yhdessä noin 26 vuotta.
myös puoliso tekee järjettömän pitkiä työpäiviä, monesti kotona tekee vielä viikonloput etänä.
Emme käy baareissa, emme matkustele, emme sukuloi tms joten meidän vapaa-aikamme on työtä josta molemmat pidämme.
En koskaan ole kokenut menettäväni mitään jos jään ns omalla ajalla töihin.
Mitä tekisin kotona? Söisin, makaisin sohvalla?
Selvästi.
Ota yhteys työterveyshuoltoon. Ehkä alan tai työpaikan vaihdos tekisi hyvää.