Bonusvanhemman ja - lasten yhteydenpito eron jälkeen
Minkälaisia kokemuksia teillä on siitä, jos vaikka naisella on pieniä tai vaikka murrosikäisiä lapsia aikaisemmasta suhteesta ja hän asuu vuosia avo-/avioliitossa uuden miehen kanssa ja sitten tuleekin ero, niin onko eron jälkeen tämä "bonusisä" enää ikinä missään tekemisissä ex-vaimon omien lasten kanssa?
Mun miesserkku oli aiemmin 4-5 vuotta avoliitossa naisen kanssa, jolla oli heidän suhteen alkaessa n. 10-12-vuotiaat lapset ja eron jälkeen miesserkkuni ei ole ollut missään yhteydessä entisiin bonuslapsiinsa. Mietin vaan, että jos ihminen asuu vuosia samassa taloudessa puolison lasten kanssa, niin eikö siinä jo synny molemminpuolinen kiintymyssuhde, että vaikka ero tulisikin, niin luulisi, että senkin jälkeen olisi edes yhteydessä lapsiin edes siten, että lähettäisi vaikka synttärikortin tai joululahjan heille vuosittain?
Sitten tunnen erään naisen, jolla oli 8-vuotias poika ex-miehen kanssa kun hän meni naimisiin uuden miehen kanssa ja tämä hänen poikansa ei ole missään tekemisissä oman biologisen isänsä kanssa, joten periaatteessa tämä "bonusisä" on ollut hänelle isän korvike. Nyt nainen on kuitenkin eronnut 5 avioliittovuoden jälkeen miehestään, niin voisi luulla, että se on pojallekin psyykkisesti rankkaa, kun jo toisen kerran isäsuhde katkeaa ainakin jos bonusisä lopettaa kaiken yhteydenpidon poikaan. Kun ei sillä raukalla ole ollut muuta isän mallia.
Kommentit (8)
Naiset voivat korkeintaan pitää yhteyttä lapsiin eron jälkeen, mutta en ole koskaan kuullut miehestä, joka niin tekisi.
Sekin vaikuttaa, millainen dynamiikka perheessä on. Minun miehelläni on pari lasta, jotka käyvät joka toinen viikonloppu. Näiden viiden vuoden jälkeen voin sanoa, että en näkisi mitään syytä pitää heihin yhteyttä.
Ei ole olleet tekemisissä sen paremmin bonusisät kuin bonusäiditkään.
Vierailija kirjoitti:
Minun miehelläni on pari lasta, jotka käyvät joka toinen viikonloppu. Näiden viiden vuoden jälkeen voin sanoa, että en näkisi mitään syytä pitää heihin yhteyttä.
Varmaan sillä on merkitystä, että asuuko puolison omat lapset kotona vakituisesti vai käyvätkö he vain harvakseltaan. Että jos asuu vaikka vuosia yhdessä puolison lasten kanssa ja tekee matkoja yhteydessä jne. Niin silloin syntyisi kiintymyssuhde heihin.
En ole mikään asiantuntija, mutta voisi luulla, että lapsen psyykkiselle kehitykselle on haitallista, jos äiti parin vuoden välein vaihtaa kumppania. Että just kun on kiintynyt bonusisään, niin silloin äiti eroaa ja kohta kotiin muuttaa taas vieras mies johon täytyy muodostaa side
Kristiina xx kirjoitti:
En ole mikään asiantuntija, mutta voisi luulla, että lapsen psyykkiselle kehitykselle on haitallista, jos äiti parin vuoden välein vaihtaa kumppania. Että just kun on kiintynyt bonusisään, niin silloin äiti eroaa ja kohta kotiin muuttaa taas vieras mies johon täytyy muodostaa side
Täytyykö muodostaa side?
Me elämme uusperheessä, ja me emme yritä leikkiä ydinperhettä. Toki lapset ovat jo isoja, mutta ei tässä kukaan ole yrittänyt siteitä muodostaa. Mies ei hoida minun lapsiani, tekee pitkää päivää ja minä olen lasteni kanssa kolmistaan. Ei siinä kauheasti siteitä muodostu.
Veljeni muutti yhteen naisen kanssa, jolla oli tuolloin 5 ja 7-vuotiaat lapset. Biologinen isä oli kuvioissa mutta tapasi lapsia vain joka toinen viikonloppu. Veljestäni tuli lapsille kuin isä, läheisempi kuin bioisästä.
Erosivat 8v parisuhteen jälkeen kun lapset oli siis 13 ja 15. Pitävät nyt 4v jälkeen edelleen säännöllisesti yhteyttä, käyvät viikonloppuisin yötäkin, tulevat isänpäivänä kakun kanssa kylään ja turvautuvat kun tarvitsevat "isän neuvoja tai tukea". Veljeni pitää heitä ominaan, kasvattanut kuitenkin heitä lähes koko heidän lapsuuden.
X