Minut on juuri jätetty ja tämä suru on niin valtava, etten ikinä olisi uskonut
Olen viikon itkenyt ja maannut sängyssä. En ole töihin pystynyt enkä mitään muutakaan.
Rehellisesti sanottuna, olin aina hiukan ihmetellyt niitä eroryhmiä ja sitä kun sanotaan miten suuri kriisi ero voi olla. En koskaan ennen ole tullut jätetyksi ja vielä toisen naisen takia. En osannut edes kuvitella tätä tuskaa, mutta tämähän on jotain aivan hirveää. :(
Lääkäri käski mennä kriisikeskukseen, mutta ei minulla ole voimia pukea edes vaatteita päälle.
Meillä ei ollut yhteisiä lapsia, ei pitkää suhdetta, mutta rakastuin niin palavasti, että koko ajan tuntuu kuin oksennus tulisi ja kuin puukko olisi rinnassa. Se mies oli kaikkea mitä mieheltä halusin. Elämä on ihan pirstaleina enkä tiedä miten tästä toipuu :(
Tuntuu kauhealta kun mieleen iskeytyy välillä kuvia miten he ovat nyt yhdessä ja onnen huumassa. Miten se toinen saa olla sen miehen lähellä.
Olen niin pahoillani jos olen joskus jonkun sydämen rikkonut. Tämä on ihan hirveää. :( Miten tästä pääsee yli ja miten saan mielestäni pois nuo ajatukset heistä yhdessä?
Kommentit (19)
Sanotaan, että tunteesta johtuuvain 20 % nykyisestä tilanteesta, ja loput menneisyydestä.
Eli jättäminen on surustasi vain 20%. Loput on heijastusta menneistä kivuistasi.
Voit myös herätellä itseäsi siitä, ettei se mies ollutkaan kaikkea sitä mitä halusit, kun kuitenkin toinen nainen pystyi hänet koukkaamaan. Hyvä kun tuli nyt ilmi.
Vierailija kirjoitti:
Sanotaan, että tunteesta johtuuvain 20 % nykyisestä tilanteesta, ja loput menneisyydestä.
Eli jättäminen on surustasi vain 20%. Loput on heijastusta menneistä kivuistasi.
Minulla on ollut tosi vaikea elämä viimeisen vuoden ajan ja tämä mies oli henkireikä ja aina tuki ja oli apuna. Tuntuu, että nyt ei ole enää mitään eikä ketään ja etten ikinä löydä enkä saa enää niin upeaa miestä. Miksi en voinut olla riittävä hänelle? :(
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Voit myös herätellä itseäsi siitä, ettei se mies ollutkaan kaikkea sitä mitä halusit, kun kuitenkin toinen nainen pystyi hänet koukkaamaan. Hyvä kun tuli nyt ilmi.
Olen yrittänyt ajatella näin mutta vaikea on ajatella hänestä mitään pahaa, vaikka järjellä tiedän, ettei hän niin täydellinen ole kuin miltä tuntuu...
Haluan, että hän on onnellinen, mutta pahaa tekee ajatella, että on onnellinen jonkun toisen kanssa.
Ap.
Siinäs nyt näet miltä se jätetyksi tuleminen tuntuu, kun olet aiemmit väheksynyt eroryhmiä ja eron takia tukea tarvitsevia ihmisiä.
Mutta selkeä provohan tämä on. Jos on todella alamaissa petetyksi tultuaan, ei jaksa kirjoitella tälläisille palstoille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanotaan, että tunteesta johtuuvain 20 % nykyisestä tilanteesta, ja loput menneisyydestä.
Eli jättäminen on surustasi vain 20%. Loput on heijastusta menneistä kivuistasi.
Minulla on ollut tosi vaikea elämä viimeisen vuoden ajan ja tämä mies oli henkireikä ja aina tuki ja oli apuna. Tuntuu, että nyt ei ole enää mitään eikä ketään ja etten ikinä löydä enkä saa enää niin upeaa miestä. Miksi en voinut olla riittävä hänelle? :(
Ap.
Ymmärrän hyvin. Minut jätettiin toisen naisen takia 20 aviovuoden jälkeen. Suurin kipu oli siinä, että miksi en kelvannut? Parhaani tein, mutta miksi seei riittänyt?
Ei tuohon auta sureminen - mikä on irtipäästämistä - ja aika. Voimia sinulle!
Ap kuulostaa aika rasittavalta takiaiselta. Hyvä että mies pääsi irti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit myös herätellä itseäsi siitä, ettei se mies ollutkaan kaikkea sitä mitä halusit, kun kuitenkin toinen nainen pystyi hänet koukkaamaan. Hyvä kun tuli nyt ilmi.
Olen yrittänyt ajatella näin mutta vaikea on ajatella hänestä mitään pahaa, vaikka järjellä tiedän, ettei hän niin täydellinen ole kuin miltä tuntuu...
Haluan, että hän on onnellinen, mutta pahaa tekee ajatella, että on onnellinen jonkun toisen kanssa.
Ap.
Tuossa vaiheessa on vaikea ajatella mitään tuollaisia järkevyyksiä. Kyllä sekin aika koittaa. Nyt ei voi muuta kuin ottaa päivä kerrallaan. Joku aamu huomaat kun ei enää satu.
Minulle tuli tuo sama eteen ehkä joskus 25-vuotiaana ja olihan se ihan kamala järkytys. Sitä ennen olin ollut aina se jättäjä. Olin jotenkin ihan keskenkasvuinen enkä yhtään pystynyt ymmärtämään miltä se tuntuu, kun tulee jätetyksi. Kyllä oli todella kova paikka kun ensimmäistä kertaa sattui omalle kohdalle! Mutta tavalla tai toisella ihmiset siitä ajan kanssa selviävät, ja ovat jatkossa sitten viisaampia ja harkitsevaisempia ihmissuhteissaan.
Olitko haluton sängyssä viimeisen vuoden aikana?
Vierailija kirjoitti:
Siinäs nyt näet miltä se jätetyksi tuleminen tuntuu, kun olet aiemmit väheksynyt eroryhmiä ja eron takia tukea tarvitsevia ihmisiä.
Mutta selkeä provohan tämä on. Jos on todella alamaissa petetyksi tultuaan, ei jaksa kirjoitella tälläisille palstoille.
Ensimmäinen päivä, kun en itke ääneen vaan pelkästään kyyneleet valuen. Ehkä se on merkki, että hiukan helpottaa. Ei siis mikään provo, en todellakaan ole jaksanut aiemmin palstoja selailla...
Ap.
Kohta se mies löytyy leidi kakan kainalosta, tai sitten suomalaisittain vaikka anna puun kainalosta. Sniif.
Se on vähän kuin äidin kuolema. Pieni lapsi sisälläsi herää ja itkee menettämisen tuskaa. Myös huonoissa suhteissa olevat voivat kärsiä kamalasti erosta, siinäkin nousee esiin muut tuskat enemmän kuin se itse asia.
Tuntuu, että kuolemakin olisi helpompi surra ja hyväksyä. Sille ei voi itse mitään. Nyt mietin koko ajan olisinko voinut tehdä jotain toisin ja että miksi olin sellainen ja sellainen, olisiko asiat mennyt toisin jos olisinkin ollut jossain tietyssä tilanteessa toisenlainen...
Tämä on niin hirveää, kun luulee, että on saanut itselleen täydellisen miehen, oikein sellaisen unelmiensa miehen, mutta sitten sen menettää. Meidän oli niin hyvä olla yhdessä, meillä oli paljon yhteisiä mielenkiinnonkohteita, oli helppo jutella, seksi oli hyvää... Mutta sitten tuleekin yllättäen joku joka saa miehen hullaantumaan ja kaikki on ohi :(
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Ap kuulostaa aika rasittavalta takiaiselta. Hyvä että mies pääsi irti.
Tekeekö se ihmisestä takiaisen jos on tunteita ja suree jätetyksi tulemista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kuulostaa aika rasittavalta takiaiselta. Hyvä että mies pääsi irti.
Tekeekö se ihmisestä takiaisen jos on tunteita ja suree jätetyksi tulemista?
Ei, vaan se miten ap kuvaa mennyttä suhdettaan.
-eri
Ymmärrän täysin. Olen kokenut saman. Silloin tein kuolemaa. Nyt vuosien kuluttua olen tyytyväinen, että hän jätti.
Kuulostaa ihan normaalilta tuossa tilanteessa. Menee ajan kanssa ohi, usko pois. Aika auttaa kuulostaa niin kliseiseltä, mutta tulet huomaamaan myöhemmin, että niinhän siinä tosiaan kävi: vain aika auttoi.
Ainakin yrität nousta sängystä ja päästä tekemään asioita. Se on tällä hetkellä parhain apukeino, kaikista pahinta on jäädä sänkyyn makaamaan.