Ristiriitaista? Vihaan työtäni mutta pelkään menettäväni sen

Tiedän tunteen. Joskin yt:t ja irtisanominen tulivat pelastuksena. Sisäinen minuutesi haluaa muutosta. Ulkoinen, järjen ja sosiaalisen paineen alainen sinuus haluaa pysyä entisessä.

Pitäis jotenkin päästä eroon siitä pelosta. Itseasiassa pitäis mennä pelkoa kohti ja ottaa ite ne loparit.

Etsi uusi työpaikka ja irtisanoudu sen jälkeen.

Sama juttu. Onneksi meillä on kevään aikana tiedossa lomautuksia.

Se voi olla muutoksen pelkoa. Ehkä sisäisesti toivot uutta työtä, mutta muutos pelottaa tai huolettaa. Samaan aikaan ehkä pelkäät hylätyksi tulemista (potkuja) ja mieluummin irtisanoisit itse itsesi kuin tulet irtisanotuksi.

Entä miltä kuulostaa tämä ajatus: ehkä pidät työstäsi, mutta toivoisit siihen jotain muutosta? Haluaisitko muutoksia toimenkuvaasi, lisää vastuuta, uusia työtehtäviä ja osaamisalueita? Onko töitä liikaa? Onko työyhteisö hyvä? Saatko kannustusta ja positiivista palautetta esimieheltäsi?

Ei siinä ole mitään ristiriitaista. Työpaikka tuo palkan jota tarvitsee elämiseen ei se eläminen ilman työtä mitään herkkua ole. Jos taas työnteko olisi herkkua herrat tekisivät sen itse.

Pitäisi saada robotit tekemään työt ja ihmisille kansalaispalkka verottamalla niitä. Työnteko ei oikein enää ole nykymaailmaa.

Luonnollista. Pelkäät menettäväsi elintasosi. Itse tein tuon saman ja hyppäsin "oravanpyörästä" pois, koska toimistotyö oli puuduttavaa ja tylsää. Nyt olen työtön, päihdeongelmainen sekä vailla perhettä. Notkun täällä palstalla päivät purkamassa pahaa oloani. Ei se elämä siitä paremmaksi muuttunut, päin vastoin. Nyt ei ole rahaa vaikka vapaa-aikaa kyllä riittää.

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä ole mitään ristiriitaista. Työpaikka tuo palkan jota tarvitsee elämiseen ei se eläminen ilman työtä mitään herkkua ole. Jos taas työnteko olisi herkkua herrat tekisivät sen itse.

Pitäisi saada robotit tekemään työt ja ihmisille kansalaispalkka verottamalla niitä. Työnteko ei oikein enää ole nykymaailmaa.

Meidän työpaikalla työteko näkyy olevan herkkua, kun herrat ja rouvat tekevät sitä. Paiskivat pitkiä päiviä, tekevät työmatkoja ulkomaille, viettävät iltojansa seminaareissa ja verkostoitumistilaisuuksissa.

Ja saavat kaikesta siitä ihan hyvää palkkaa!

Voisitko lähteä opiskelemaan? 8 vuoden työhistorialla saa ansiosidonnaisen suuruusluokkaa olevan koulutusrahan.

Tai sitten vaan alat hiljalleen katsella uusia töitä. Työnhaku on pitkä ja vaativa prosessi, se ei välttämättä onnistu silloin, kun hätä on suurin.

Todennäköisesti kuitenkin vaihtaisit vain yhtä huonoon työhön, työelämän ongelmat ovat rakenteellisia.