Pelottavin kokemuksesi jolle kuitenkin löytynyt selitys?

Heräsin kesken unien halvaantuneena, en pystynyt liikuttamaan vartaloani enkä puhumaan. Syyksi paljastui melko tavallinen ilmiö eli unihalvaus.

Näitä olisi mukavampi lukea yöllä, kuin auringonpaisteessa..

No kuitenkin, olin mustikassa ja jokin iso  otus tuli ryskyen puskien läpi, luulin että karhu syö minut elävältä! 

Olikin jonkun  newfloudlandin-koira. 

Sain teininä muutaman kerran unihalvauksen. Olin stressaantunut ja herkässä kasvuiässä, joten varmaan johtui siitä. Olivat todella pelottavia kokemuksia ja olin varma että joku demoni on vallannut huoneeni. Silloin ei ollut nettikin oli silloin vielä niin alkukantainen eikä sitä läheskään joka kodista löytynyt, joten ei tullut luettua/tutkittua asiaa. Vasta vuosia myöhemmin ymmärsin mistä on kysymys. Lisättäköön vielä että en ole kokenut niitä sen jälkeen.

Asuin vielä vanhempien luona ja olin tulossa viimeisellä linja-autolla kotiin puoliltaöin. Päätepysäkki oli n. kilometrin päässä kotoa. Siitä meni semmoinen hiekkainen kävelytie, kahden asuinalueen välissä. Eli 400m matkalla ei siis asutusta, pelkkää metsikköä. Tie meni alamäkeen ja kaartui oikealla, jonka jälkeen pitkä suora, suoran päässä talo jonka yläkerran ikkunassa oli valo. Aloin siinä kaarteessa kuuntelemaan että kuulenko askeleita? Siis ihan säkkipimeätä, koska kaupunki säästi katuvaloissa ja ne eivät olleet päällä. Pistin mielikuvituksen piikkiin ja jatkoin matkaa, pääsin siihen suoran päähän ja näin kun musta hahmo juoksee kohti. Hahmo näkyi pimeässä koska siinä talon yläkerrassa paloi se valo. Sykkeet ihan kattoon ja jähmetyin paikalleni, tämä hahmo juoksi n. Metrin päästä ohitseni eikä huomannut minua. Vieläkin ihmetyttää tämä yöllinen lenkkeilijä.

Paniikkikohtaus. Kerran tullut, enkä silloin tiennyt mistä oli kyse. 

Ukkonen antoi jonkin virtapiikin pojan robottidinosaurukselle joka alkoi liikkua ja mölistä, poika oli mummolassa ja pelästyttiin että kuka sillä leikkii?

Olin yksin kotona (toisessa kerroksessa) ja alkoi kuulua kamala ryminä jostain päin asuntoa. Aivan kuin joku olisi yrittänyt tulla väkisin sisään/paiskonut tavaroita tms. Säikähdin ihan kamalasti ja lähdin vähän varovaisesti selvittämään äänen syntyperää.

Sieltähän löytyi pulu, joka yritti tunkea itseään olohuoneen ikkunan ulkopuolella olevan peltisen ikkunalaudan alle :D Ei selvinnyt että miksi, koska eihän se sinne mahtunut. Jatkoi matkaansa ja rauha palasi.

Oltiin katsottu  yökylässä olleen kaverin kanssa Candyman ja menin iltapesulle, kaveri jäi olkkariin.  Kylppärin peilikaapista  päätti tippua ovi! Huusin kurkku suorana ja niin huusi kaverikin kun luuli, että nyt se Candyman hyökkäsi XD 

Vierailija kirjoitti:

Oltiin katsottu  yökylässä olleen kaverin kanssa Candyman ja menin iltapesulle, kaveri jäi olkkariin.  Kylppärin peilikaapista  päätti tippua ovi! Huusin kurkku suorana ja niin huusi kaverikin kun luuli, että nyt se Candyman hyökkäsi XD 

Katottiin kans junnuina Candyman kaverin luona, lähettiin kotiin, niin kaveri huusi ikkunasta Candyman. Kyllä säikähdettiin.

Elossa olevia ihmisiä oli jo kuollut. 

Sitten löytyi selitys. Olinkin vain tulevaisuudessa.

Zinc

Lapseni saattoi yöllä yhtäkkiä alkaa huutaa paniikissa. Hän istui sängyllään tikkusuorana silmät apposen auki ja huusi "se tulee se tulee" tai että "se hyökkää" osoittaen samalla ovelle.

Hän alkoi myös kävellä unissaan, yleensä meni keittöön hakemaan astioita, myös veitsiä ja asetteli ne sängylleen ja kävi istumaan viereen.

Usein heräsin yöllä ääniin. Olen löytänyt lapseni seisomasta kasvot lähes kiinni seinässä naputtaen nyrkillään seinää nopeudella jota en pysty matkimaan. Olen löytänyt hänet repimästä kaikki olohuoneen verhot alas. Olen löytänyt hänet vaatekaapista tai sen edestä itkemästä, näihin vaatekaappi kerhoihin on aina liittynyt sama naisen nimi jota lapsi pelkää.

Yöt olivat kauhua täynnä ja lasta ei saanut lopettamaan, saattoi huuhaa paniikissa ja itkeä kauankin vaikka koitin rauhoitella. Hän näki jotain mitä minä en ja se sai hänet pelkäämään.

Päivisin lapsi oli tavallinen itsensä ja sanoi aina ettei hän ole nähnyt unia eikä muista että minä olisin ollut hänen kanssaan yöllä. Hänellä ei ollut ikinä mitään muistikuvia tapahtumista.

Lapsi saa öisiä kauhukohtauksia.

Olin lukenut nuorena ufosieppauksista juttua ja kerran sitten myöhään illalla pimeässä olin ajamassa kotiin autollani kun ylhäällä taivaalla näkyi outoja valoja mitkä liikkui autoni yllä. Säikähdin kamalasti kun ajattelin, että nyt ne kaappaa minut ja samassa auton rengas puhkesi. Menin ihan paniikkiin ja lähdin juoksemaan ystävälleni joka asui siinä kilometrin päässä, kännyköitäkään ei ollut vielä tuolloin olemassa, että olisin voinut hädissäni jollekin soittaa. No, eihän se sitten mikään ufo ollut vaan yhteen ravintolaan oli laitettu jotkut valonheittimet jotka heijasti niitä valoja korkealle ja kauas sinne pimeälle tiellekin missä ajelin autollani, mutta oli sekin sattuma, että juuri kun ajattelin, että nyt nuo ufot kaappaa autoni, niin samaan aikaan puhkesi se rengas.

Olin nuorena yksin kotona  toisen kerroksen huoneessani, isäni oli matkoilla ja äidin piti olla töissä ja veljen koulussa. Äkkiä pelästyin kun  kuulin portaiden narisevan kun joku kiipesi niitä ja samalla sellaista karmivaa hidasta viheltelyä, niinkuin joku kauhuleffan psyko lähestyisi hitaasti uhriaan. Seisoin jäykistyneenä keskellä huonettani ja odotin jonkun naamioituneen kahjon kiskaisevan oven auki minä hetkenä hyvänsä. Sen sijaan kuulinkin kun viereisen huoneen ovi pamahti ja Popeda alkoi soida, veljen perhana  oli tullut etuajassa koulusta kotiin! 

_ Isäni asennuttama liiketunnistinvalo josta en tiennyt kun palasin kotiin iltapimeällä teini-ikäisenä, tuolloin oli juurikin kaikki ufo-ohjelmat muotia ja olin saada sydärin kun kylvin äkisti kirkkaassa äänettömässä valossa.

- Sohvan takaa nouseva mieheni joka oli oikeasti kuin Twin Peaksin Bob, jännä sinänsä että edellisestä Twin Peaksin katsomisesta oli vuosia, tiesin miehen olevan kotona ja että mies on pitkähiuksinen blondi! Mutta jotenkin vain kun mies kohosi hitaasti sieltä sohvan takaa..Bob-vaikutelma hajosi onneksi siihen kun  heitti kissalle pallon ja valitti miten vaatteet on ihan pölyssä.

- Lapsen kauhukohtaukset jotka alkoivat sopivasti juuri kun muutettiin, luulin oikeasti että meillä kummittelee kun lapsi osoitti öisin kauhusta kirkuen johonkin pimeään portaikkoon.

- 

Kaveri lähes tukehtui ruokaan silmieni edessä. Nauroin ja heitin että älä nyt tukehdu kun nousi seisomaan ja alkoi yskiä, sitten tajusin että nyt se muuten oikeasti tukehtuu! Oltiin teini-ikäisiä ja kahdestaan kaverin kotona. Taoin selkään ja kaatui vatsalleen pakastimen päälle jolloin tukos irtosi, itku tuli molemmilta,