Aina puhutaan huonoista naapureista, mutta miten olet itse "piinannut" muita?

Naapurini sulki oveni kuin menin vessaan tyyliin ensimmäisenä päivänä kuin muutin kotiini. Jos kunnioitusta ei ole niin silloin sitä ei ole eikä naapurillani ole hevosenpaskaakaan kunnioitusta. Naapurini yrittää jatkuvasti vaikuttaa mieleeni vaikka naapurin yleisesti pitäisi vain olla... blääh... miten tämän normaalisuuden voisin tasapainoittaa näkyväksi?

Sain kaksi ADHD-lasta kerrostaloasuntoon. Anteeksi. Mitään riehumista en sisällä katso, mutta lasten tunteet kuumenee kyllä päivittäin ja sitä ei komentamalla hiljennetä.

Minulla on ollut koira kerrostalossa ja varmasti häiritsi naapureita.

Vierailija kirjoitti:

Naapurini sulki oveni kuin menin vessaan tyyliin ensimmäisenä päivänä kuin muutin kotiini. Jos kunnioitusta ei ole niin silloin sitä ei ole eikä naapurillani ole hevosenpaskaakaan kunnioitusta. Naapurini yrittää jatkuvasti vaikuttaa mieleeni vaikka naapurin yleisesti pitäisi vain olla... blääh... miten tämän normaalisuuden voisin tasapainoittaa näkyväksi?

FOP on ratkaisu kaikkeen. Jos sitä ei itse osaa tai ole osannut nähdä niin älä paiski kaappeja omaan epävarmuuteesi.

Pysy rauhassa hyvä mies!

loistan poissaolollani.En ole missään tekemisissä naapurien kanssa.En tervehdi,eivtkä hekään meitä.Hoidan omat asiani,ei pätkääkään kiinnosta,kuka käy vieraissa/tai ei käy.Näin kaikilla on ok olo.Toki ,vastaan kohteliaasti jos minulta kysytään.Mutten ole mikään kielikello,juoujen kuskaaja,kyylä.

Mieheni vinguttaa kovaäänistä moottoripyörää, jossa "kisaputket". Saa nähdä kauanko vielä pysyy hengissä..

Olen todella äänekäs tulija. Ei ole vitsi.

Keräsin ämpärillisen koiranpaskaa ja väänsin itse myös muutaman torttusen päälle. Lusikoin yön pimeydessä koko satsin koiranpaskattaja naapurin postilaatikkoon.

Ärsyynnyn nykyisin itse kovasti biletykseen äänistä ja siitä, jos musiikkia soitetaan naapurissa lujaa. Etenkin, jos näin tapahtuu yömyöhään. Olen kuitenkin myös itse nuorena syyllistynyt ihan samaan. Ihmettelen edelleen, miten kukaan ei koskaan valittanut asiasta.

Tein valituksen isännöitsijälle ovikelloja rämpyttävistä naapurin lapsista kavereineen. Perheen vanhemmat olivat paljon poissa eivätkä tainneet tietää asiasta, tuskin olisivat välittäneet ilman valitusta. Häiriköinti oli koko rapun piina, joten allekirjoitukset valitukseen oli helppo saada.

Vierailija kirjoitti:

Ärsyynnyn nykyisin itse kovasti biletykseen äänistä ja siitä, jos musiikkia soitetaan naapurissa lujaa. Etenkin, jos näin tapahtuu yömyöhään. Olen kuitenkin myös itse nuorena syyllistynyt ihan samaan. Ihmettelen edelleen, miten kukaan ei koskaan valittanut asiasta.

Siksi, koska suomalaiset ovat nössöjä ja vain mieluummin kärsivät hiljaa. Meidän pitäisi oikeasti nousta veriseen vastarintaan WeeTeetä vastaan (motoristit, koirankusettajat, metelöijät..).

En lähtökohtaisesti ihmisenä ajattele mennä valittamaan auringon alla ihmisille.

Please, give me a break!

Vierailija kirjoitti:

Tein valituksen isännöitsijälle ovikelloja rämpyttävistä naapurin lapsista kavereineen. Perheen vanhemmat olivat paljon poissa eivätkä tainneet tietää asiasta, tuskin olisivat välittäneet ilman valitusta. Häiriköinti oli koko rapun piina, joten allekirjoitukset valitukseen oli helppo saada.

Ja millä tavalla tuo on mielestäsi naapuriesi "piinaamista" ?

On vain omituisia naapureita, jotka pitävät jotain " omaa koplaa" " omat jutut".

Asiat joita he pitävät " ominaan" ovat kuitenkin yhteisiä, liittyvät siis asuntoihin. Omistusasuntoihin.

Kaikki siis vastaavat omasta hyvästä asumisestaan ja hyvistä naapurisuhteista=tervehtivät naapuria.

Muut yhteydenpidot ovat muita asioita, eikä niitä pidä sotkea asumiseen.

Kuuntelen musiikkia toisinaan liian kovaa ja paiskon ovia. Torkutan aamuisin 5-6 tai 6-7 välillä. Huudan kun suutun ja koirani räksyttävät kun ovi käy. Välillä lauma ulvotaan koiran kanssa koska se luo tiimihenkeä ja on hauskaa. Laulan myös kova äänisesti kun kuuntelen musiikkia kuulokkeista ja ääneni on hirveä, ei suloisen hirveä vaan sellainen joka saa pienet lapset itkemään kauhusta. :)

Olen joskus pessyt ja lingonnut pyykkiä keskellä yötä, tosin vain vahingossa (koska en oikeasti aina töistä kotiin tullessa muistanut todellista vuorokaudenaikaa, kun tein 2-vuorotyötä.) Olen pari kertaa imuroinut iltakymmenen jälkeen koko asunnon, jos olen vasta ennen nukkumaan menoa muistanut, että aamulla tulee tärkeä vieras. Virallisesti hiljaisuus on kello 11, mutta tiedän, että aamuvuorolaiset voivat jo nukkua. 

Edellisessä asunnossa tein muutaman asunnon päässä asuneista naapureistani ilmoituksia vuokranantajalle aina, kun näin heidän säilyttävän roskapussia pihalla (rivitalo). Linnut repivät pusseja ja levittivät heidän tyhjiä einesrasioitaan naapureiden pihoille, ja rottiakin tuollainen houkuttelee. Saivat kai lopulta häädön tai sitten vain muuttivat pois, ja jos se oli minun "syytäni", en kadu yhtään. Roska-astiat olivat 20 metrin päässä siitä pihasta, olisivat vieneet kerralla jätteensä roskiin. En koskaan edes tainnut nähdä noita naapureita, enkä tiedä varmasti vaihtuiko siellä asukkaat, mutta ainakin verhot ikkunoissa vaihtuivat ja piha siistiytyi kummasti.

Tehtiin pitkään ja hartaasti äänekästä remonttia. Piti vain tapetoida yms. mutta tulikin tarpeen äänekästä runkomelua aiheuttavia töitä useampaan otteeseen. Ja koska lapsi oli pieni, remppaa jouduttiin tekemään pienissä paloissa, kun pystyttiin ja ehdittiin. Ei sentään iltaisin ja öisin rempattu vaan ihan päiväsaikaan. Anteeksi naapurit vielä näin vuosien jälkeen.

Naapuri naputteli ja koputteli joka ikinen päivä varmaan vuoden, muutama kopautus vartin välein yms.

Otin töistä lämpökameran ja joka ikinen kerta ku se naapuri koitti mennä nukkumaan paukautin seinään kunnolla .(hyvin näky ku meni pitkälleen)   Pari viikkoa tuota niin oli aika väsähtänyt naapuri  ,se nukku päivät ja yöt valvo .

Ja loppu muute koputtelut.

Minulla alkaa työt kuudelta, joten keitän aamukahvit ja muutenkin vahinkokolistelen viideltä. Ei sille mitään mahda, mutta välillä hieman hävettää.

Kun olin 8- vuotias takavarikoin naapurinpoikien jalkapallon kun se lensi meidän pihaan.