Lapsuuden ruokatraumat: mikä ruoka puistattaa sinua vielä aikuisiässä?
Itsellä puurot on pahin. Hyvänä kakkosena tulee vähän jo lämmenneet juomat esim. maito ja mehu. Mun on pakko juoda kaikki juomat nykyään jääkylmänä kun lapsena joutui usein juomaan pöydässä seisseitä huoneenlämpöisiä juomia. 😩
Kommentit (27)
Se kun oli joskus porkkanaraaste-appelsiinisalaattia ja makaronilaatikkoa.
Molemmat suosikkejani mutta salaatti oli päässyt sekoittumaan kuumaan laatikkoon ja ne lämpimät appelsiininpalaset ja raaste oli aivan hirveää nieltävää minulle. Olin tosi pettynyt kun hyvät ruuat meni näin pilalle.
Kanaviillokki, kastike oli kuin limaa.
Verilätyt.
Pinaattikeitto sinänsä ihan ok, mutta hyi yök, kun siihen laitetaan kananmuna sekaan. Toinen on merkkari-karkit. Meinasin kerran tukehtua sellaiseen, henki kulki nipin napin. Ketään ei ollut kotona, joten ahmaisin ison lusikallisen jäätelöä ja sen avulla karkki lähti irti.
Kaurapuuro. Ei mene alas edelleenkään.
Perunamuusia en pysty syömään. Kokonaisenakaan keitettynä ja tarjoiltuna ne eivät ole mitään herkkua mutta menettelevät.
Olin jossain varahoitopaikassa kuukauden kun päiväkoti oli kiinni. Siellä tarjottiin perunamuusia missä oli isoja ja raakoja sipulinkappaleita ja jotain vihreää (pinaattia?). Itkin ruokapöydän äärellä kun en saanut muusia syötyä mutta pöydästä ei saanut lähteä, ruokajuoman sai vasta kun lautanen oli tyhjä. Istuin ruokapöydän vieressä muutaman tunnin, vasta sitten pääsin pois kun vanhemmat tuli hakemaan.
Päiväkodissa ihmettelivät miksi kaikkiruokainen lapsi ei enää syönytkään perunaa. Kuulema seuraavana kesänä suostuin jo syömään keitettyjä perunoita, muussina eivät kolmenkymmenen vuoden jälkeen vieläkään mene.
Hmm. Meidän koulussa jopa kanaviillokki oli hyvää. Itseasiassa en muista että koskaan olis varsinaisesti pahaa ruokaa ollut. Ehkä lapsuusaikana pahinta oli jos lihapadassa oli liikaa läskiä.
Täällä kanssa merkkarit. Meinasin kanssa tukehtua yhteen ja mua jouduttiin ihan päivystykseen asti viemään sen takia kun en saanut kunnolla henkeä. Onnekseni se oli mennyt ruokatorveen ja lääkkeeksi sain jäätelöä:D silti en tänäkään päivänä uskalla syödä kovia karkkeja
Monenlaista traumaa on, mutta ei ruoasta.
Janssonin kiusaus. Hyi helvetti. En ole suostunut koskemaan niiden kouluvuosien jälkeen, kun oli vielä ns. pakko syödä.
Koulun perunamuussi. Aikaa oli syödä se 5 minuuttia tai muuten sitä pikasementtiä ei enää saanut paloiteltua veitselläkään.
Lipeäkala on jo ideana täysin älytön.
Tilliliha ei myöskään ole suurinta herkkuania; kyllä sitäkin syön, mutta en satsaa.
Kesäkeitto.
Kaikki ruuat joissa oli isohkoja harmahtavia lihaklönttejä joita syödessä äkisti narskahtaa sitkeä läskiklimppi hampaisiin.
Banaani. Sitä syötiin aina kun oli oksennustauti. Maistuu siis suussani oksennukselta nyt aikuisena.
Kalaruuat. Lapsena isä pakotti syömään kalan nahankin, eikä lapselle myöskään ruodittu kalaa lautaselle, vaan itse piti ruodoista selvitä. Pelkästään jonkun kalan ”hopeakyljen” näkeminenkin saa vielä vuosikymmenten jälkeen aikaan oksennusrefleksin.
Kouluruoka sai minut inhoamaan keittoja. Koulun keitot olivat ohuita mauttomia liruja, joissa sattumat olivat harvassa. Kun nyt itse teen keittoja, ne ovat aina paksuhkoja sosekeittotyyppisiä.
Itse koin kamalalksi ala-asteen kalaviilokin, tillilihan ja rasvaisen lihan hernekeitossa.
Mutta myöhemmässä teini-iässä pääsein eroon ruokavammaisuudesta ja nykyään voin kyllä syödä melkein mitä vain, mikä on normaalisti ruuaksi valmistettua.
Kyllä edelleen olisi suuri kynnys syödä vaikka kissa, koiraa tai rottaa, mutta jos puhutaan normaaleista ruuista, niin kaikki menee etanoista munuaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Banaani. Sitä syötiin aina kun oli oksennustauti. Maistuu siis suussani oksennukselta nyt aikuisena.
Söin joskus lapsena oksennustaudissa jotain sardiinia josssain maustetussa tomaattikastikkeessa ja sitä en vieläkään valitsisi itse syötäväkseni. Pystyisin varmaan syömään, jos tarjottaisiin tms.
Olen aika hyvin päässyt kaikesta yli, mutta keltainen Jaffa tuo edelleen mieleen lapsuuden oksennustaudit. En ollut tottunut hiilihapotettuihin juomiin ollenkaan. Ne tuntuivat suussa jotenkin inhottavalta, mutta erityisen kauheaa oli sen pirun Jaffan oksentaminen. Sitä kuitenkin piti aina juoda yrjötaudissa.