Mikä ÄRSYTTÄÄ työnhaussa?

* hakemuksestasi :P

-ap

Ei ne edes lue niitä hakemuksia. 99 tapauksessa sadasta on jo tiedossa se, joka paikan saa.

Kun aina otetaan se maisteri, vaikka muitakin päteviä löytyy. Ja työkokemusta pitäisi olla heti opintojen päättyessä vähintään viisi vuotta.

Kaikki.

"Saimme tehtävään 354 hakemusta"

Piinaavat rituaalit, jos pääsee haastatteluun asti.

Kysellään paljon vapaa-ajasta, harrastuksista, mielenkiinnon kohteista, perhesuhteita, ystävistä, lomamatkoista, festareista jne mitkä eivät edes millään tapaa liity tulevaan työtehtävään eivätkä kuulu muille.

Se, että hakemuksessa tai CV:ssä oleva kuva jättää rekrytoijaan positiivisen muistijäljen, antaa mielikuvan hakijasta ja parantaa hurjasti mahdollisuuksia saada työ.

Minun naamatauluni ei takuulla jätä positiivisia muistijälkiä ja parantaa työnsaantimahdollisuuksiani. Pikemminkin se on se ensimmäinen syy tyrkätä hakemukseni pöydänlaidalta roskiksen suuntaan. Vaikka retusoiduttaisin kuvaani kuinka, haastatteluun joutuisin menemään normaalipärstäni kanssa, ja ovelta jo nähtäisiin, että kauppoja ei tule.

Ensin käydään rekryfirman haastattelussa, jossa 23-vuotias kauppatieteen kandi haastattelee tunnin paperista kysymyksiä lukemalla ärsyttävästi kiekuen.

Sitten päästään ehkä firman edustajan haastateltavaksi. Sitten toisen kerran firman haastateltavaksi, paikalla tällä kertaa myös joku toinen ihminen. Edelleen joka kerta samat kysymykset.

Kolmannella kerralla ihmetyttää jo ihan avoimesti, mihin tätä kuulustelukierrosta perus toimistoduunarin hommaan tarvitaan.

Ehkä ärsyttävintä on se, että hyviä paikkoja on niin paljon tarjolla, että koko ajan tekee mieli vaihtaa seuraavaan. Rasittavaa on myös valita, minkä työtarjouksen hyväksyy, kun kaikissa on aina hyvät ja huonot puolensa.

Se, kun kaikissa hakemuksissa työnhakija on ahkera, innokas oppimaan uutta, tulee toimeen kaikkien kanssa, mutta pystyy työskentelemään myös yksin ym. kliseet.

Samoin jokaiseen työpaikkaan etsitään rautaista ammattilaista, sitoutuvaa ja joustavaa työntekijää, innovatiivista työotetta jne.

Miksei ilmoitukseen voida laittaa asioita, mitä oikeasti työntekijältä halutaan, ja miksi hakemuksessa ei voi oikeasti kertoa itsestään? Sama käsikirjoitettu näytelmä jatkuu työhaastattelussa: "Missä näet itsesi viiden vuoden päästä?", "Millainen on hyvä esimies?"

Ikä.

Ihan kaikki.

Ilmoituksessa ei kerrota riittävästi ja sitten pitäisi osata arvata mitä siinä halutaan hakea.

Kankeat rekryjärjestelmät, yhden perushakemuksen jättämiseen saattaa mennä yli tunti aikaa. Jokaiseen kysymykseenhän pitää sorvata joku vastaus.

Rekrytoijien tietämättömyys ja ymmärtämättömyys siitä mitä koulutetut hakijat ovat opiskelleet. Ei vaivauduta edes katsomaan googlen ekaa hakutulosta, mutta samaan aikaan työnhakijan olisi pitänyt lukea firman nettisivut etu- ja takaperin ja huomata, että sivuille on jääneet viimevuotiset arvot. Tänä vuonna ne eivät olekaan "osataan ja onnistutaan yhdessä!" vaan "potentiaalin maksimaalinen hyödyntäminen".

Ei kerrota heti kun putoaa prosessista pois. Joo, kaikkia 238 hakijaa ei voi haastatella, mutta 233 hakijalle voi kertoa viikossa hakuajan jälkeen, että prosessissa on edetty ilman sinua, ja toivottaa hakijaksi uudestaan toiselle kertaa.

Niitä avoimia hakemuksia kannattaa muuten lukea eikä pelätä kerran hylättyä hakijaa. Päinvastoin, siitähän tulee tosi hyvä mieli, kun firma itse ottaa yhteyttä minuun ja kerrotaan, että jäit mieleen, ajattelimme tämän kiinnostavan sinua!

Matalan tason asiantuntijatyössä tehtävät työpersoonatestit. Suoritettu koulutus varmasti kertoo riittävästi ongelmanratkaisukyvystä ja kyllä nyt tunnin haastattelussa selviää onko hakija introvertti vai ekstrovertti. Ja aina haetaan sitä ekstroverttiä, vaikka työ vaatisi pitkäjänteistä keskittymistä eikä ihmisten kanssa pörräämistä.

Soitot ei-valituille haastatelluille, joissa ei kuitenkaan kyetä sanomaan muuta kuin "valitsimme toisen". (Tämä oli aivan tosi järkyttävä tapa hoitaa asia!!!)

Sitten kun on vihdoin tullut valituksi ja aloittanut työssä ja alle viikossa tajuaa työn olevan astetta huonompi kuin mistä vaihtoi pois.

Vierailija kirjoitti:

Miksei ilmoitukseen voida laittaa asioita, mitä oikeasti työntekijältä halutaan, ja miksi hakemuksessa ei voi oikeasti kertoa itsestään? Sama käsikirjoitettu näytelmä jatkuu työhaastattelussa: "Missä näet itsesi viiden vuoden päästä?", "Millainen on hyvä esimies?"

"Mikä on heikkoutesi?", "Miksi meidän pitäisi palkata juuri sinut?". Öööh, nämäkö olennaisia kysymyksiä? No mitäpä jos kertoisitte vaihteeksi että mikä on teidän heikkoutenne ja miksi juuri teille pitäisi tulla?

Pakolliset video CV:t, videohaastattelut ja videohakemukset. Itellä niin paska kamera puhelimessa että olem lähinnä saanut palautetta huonosta kuvanlaadusta ja kerran jopa kehotettiin ostamaan parempi puhelin.

Oman osaamisen markkinointi, henkilöbrändäys, LinkedIn, nykypäivän epävarma työelämä jne. Argh...Haluan vaihtaa työvoimapula-alalle. Sekä se että haluaisin vaihtaa alaa, mutta en pysty taloudellisista syistä opiskelemaan enää uutta tutkintoa ja turhauttaa hakea nykyisen alani tehtäviä kun ala ei kiinnosta aidosti. Toki haen kyseisiä töitä, mutta pohjimmiltani haluaisin olla muulla alalla.

Palikkatestit.....ihan typeriä kysymyksiä joihin pystyy vastaukset feikkaamaan riippuen siitä mihin tehtävään on hakemassa.

Minulla on tuttu näissä rekryhommissa. On myöntänyt, ettei oikeasti koskaan voi tietää, tuleeko valituksi paras tai lähellekään paras, kun hakijoita on kymmeniä tai jopa satoja.

Tämä ei tarkoita sitäkään, etteikö siihen pyritä. Mutta epäilys hiipii kuulemma puseroon tuon tuostakin sen valinnan nappiin menon osalta. No, joku tietenkin sitten aina valitaan ja parasta toivotaan.

Yksi esimerkki, josta ollaan puhuttu, on sellainen, jossa paperit ovat priimusta mutta sosiaaliset ja käytännön taidot sitten päinvastaiset... Lohduttautuvat sitten sillä, että onhan teoriaosaaminenkin tärkeää. Tosin ei uimataidon opettelussa...

Ryhmähaastattelut.

Vierailija kirjoitti:

Kysellään paljon vapaa-ajasta, harrastuksista, mielenkiinnon kohteista, perhesuhteita, ystävistä, lomamatkoista, festareista jne mitkä eivät edes millään tapaa liity tulevaan työtehtävään eivätkä kuulu muille.

Tuo on oikeasti niin peestä. Minulta kanssa kysyttiin koska olen viimeksi ollut festareilla ja kun kerroin etten koskaan kosla siihen ei ole ollut varaa niin kiinnostus loppui heti siihen.