Lue keskustelun säännöt.
Mies tunnusti vuosien takaiset pettämiset
Murheellinen
23.02.2020 |
Olemme menneet yhteen nuorina, 18v iässä. Aloin odottamaan lasta 19v iässä ja olin joutunut seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi (tämäkin on epävarmaa oliko mitään tällaista edes oikeasti tapahtunut vai oliko kyse vain kännisen unista) eikä miehelläni ollut täyttä varmuutta siitä onko hän isä. Lähes varmaa se kyllä oli laskettaessa ultran perusteella asiaa. Koska olimme naimisissa ei asiaa todennettu testeillä eikä meillä olisi nuorina ollut edes varaa sellaiseen. No tämä asia jäi kalvanaan miestäni vuosiksi kunnes lapsen ollessa 16v päätimme vihdoin testata asian ja kyllä vain hän on biologinen isä. Olemme puhuneet tästä traumasta nyt ja muutenkin niistä alkuvuosistamme. Hän kävi alkuvuosinamme jatkuvasti kavereiden kanssa juomassa kun minä hoisin kahta pientä lastamme kotona. Minä olin sidottu kotiin ja lapsiin. Tein lähes kaiken yksin. Usein mies suvaitsi kömpiä kotiin aamuneljältä juomisreissultaan. Tämä juominen sitten loppui kun mieskin aikuistui ja sai purettua traumaa. Sitä kuitenkin jatkui useita vuosia ja tiesinkin että oli välillä suudellut muiden kanssa ja yhden yhdynnänkin myönsi mutta kiistää että se on ollut ainut laatuaan. No olen tähän päivään elänyt uskossa, että nuo ovat olleet vaikean tilanteen aiheuttamia muutamia nuoruudenhairahduksia. Nyt kuitenkin sain kuulla mieheltä että suutelukertoja on ollut ehkä 20-30 noina vuosina. Mutta että viimeisimmästäkin on jo vähintään 12 vuotta.
Tämän asian kuuleminen laukaisi minussa posttraumaattisen stressireaktion ja olen ollut huonossa voinnissa nyt muutamia päiviä. En ymmärrä miten pääsen tästä eteenpäin? Olemme olleet yhdessä 19 vuotta. Nyt menee hyvin kunnes kuulin tämän järkyttävän pettämisuutisen.
Mitä te tekisitte?
Kommentit (25)
Olen ollut melko samassa tilanteessa vielä hetki sitten. Minä päädyin eroon. Ero oli todella raskas mutta kaiken sen arvoinen.
Kysymys kuuluu, luotatko mieheesi ja voisitko oikeasti sydämestäsi antaa anteeksi? Niinpä. Tuskin voit eikä mielestäni pidäkään.
Toinen asia on myöskin se, että mistä tiedät miehen olevan tällä hetkellä uskollinen? Tuon jälkeen et voi enää luottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmen vuoden aikana aika paljon pettämistä...
Nämä pettämiset olivat tapahtuneet ajanjaksolla 2002-2008 suunnilleen. Mies vetoaa siihen että hänellä oli niin paha olo tuon isyysjupakan suhteen että purki sen juomiseen ja pettämisiin. Lisäksi hän on kohdellut huonommin vanhempaa lastamme josta luuli ettei ole biologinen. Nykyään tämä lapsi asuu jo pois kotoa opiskelemassa eikä välit ole kunnossa, paitsi minuun. Mies on siis tehnyt paljon pahaa mutta ei enää vuosiin. Katuu ja on pyytänyt anteeksi. Minä itse olen sairastunut vakavasti psyykkisesti kaiken tämän kaltoinkohtelun jäljiltä ja sairastan useita psyykkisiä sairauksia enkä ole enää työkykyinen. En vain ymmärrä miten joku purkaa pahan olonsa noin.. Itsekin kärsin hirveästi kun minut jätettiin yksin kahden pienen lapsen kanssa kun miestä kiinnosti naiset ja juominen. Silti en ikinä olisi purkanut noin pahaa oloani. Nyt se minun paha olo on alkanut purkautua itsemurha-ajatuksina ja dissosiatiivisina stressikohtauksina. Ei tarvitse kenenkään tästä nyt huolestua sillä minulla on hotokontatit kunnossa.
Luotan että ei ole tapahtunut mitään vuoden 2008 jälkeen. Mies on raitis eikä käy missään. Eli luottamus on kunnossa. Mutta miten pääsen siitä yli että minut on rikottu täysin? Ja että mies tuhosi pikkulapsiajan käytöksellään..
Tämä on huono provo. Onko tylsä sunnuntai vai miksi keksi tällaista tarinaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten sä olet voinut sallia miehes kohdella teidän lasta vuosikausia huonosti, mutta vasta nyt itket miehen pskuutta, kun se kohdistui suhun, juma mikä vätys olet ja hiton itsekeskeinen. Et ole lapsesta näemmä välittänyt sinäkään.
Eli miten jatkossa, mitä tekisit? No, mieshän on nykyään ihana, joten varmaan jatkatte yhdessä, ihanasti.
Ylempi kommentti tuolla sanoikin jo kaiken oleellisen; jos asia jää vaivaamaan etkä pysty antamaan asiaa anteeksi ja unohtamaan, ero on oikea ratkaisu.
Jos miehen mentaliteetti on se, että mielipahaa puretaan pettämiseen, siihen on helppo lipsahtaa jatkossakin, vaikka edellisestä kerrasta olisikin kulunut vuosia. Olette kumpikin onnellisempia erillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisiin ei vaan voi luottaa. Pettävät, eivät pysy päätöksissä ja ailahtelevat asiassa kuin asiassa. Tämä johtuu siitä, että nainen käy enemmän tunteella kuin järjellä ja on tässä suhteessa heikompi astia.
Juuri tämän vuoksi vanhakantainen malli olisi parempi, että nainen hoitaa kodin ja lapset ja mies tuo leivän pöytään. Nyt meillä on jo naisvaltainen hallituskin ja tulette vielä näkemään millainen syöksykierre maalle on luvassa. Maa jota naiset johtavat on hukassa.
Aloittaja kirjoitti:
Luotan että ei ole tapahtunut mitään vuoden 2008 jälkeen. Mies on raitis eikä käy missään. Eli luottamus on kunnossa. Mutta miten pääsen siitä yli että minut on rikottu täysin? Ja että mies tuhosi pikkulapsiajan käytöksellään..
Urpåudellanne te tuhositte lapsenne, alkakaas korjaamaan sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkoitan että ei ole muodostanut tunnesidettä yhtä hyvin esikoiseen kuin kuopuksen. Ei siis mitään väkivaltaa tms. Ja en ole provo, valitettavasti.
Eikös niillä juopotteluun menneillä rahoilla olisi voinut kustantaa isyystestin?
Turha nillittää ja sääliä itseään kun mies kuitenkin meni naimisiin kanssasi tietäessään asian oikean laidan.
Jos tahtotila olisi ollut riittävän korkea olisitte vaikka ottaneet lainaa isyystestiin. Mies on käyttäytynyt ala-arvoisesti, selittää renttuuttaan kun ei ollut varma isyydestään. Vätys ja vellihousu se on eikä oikea mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elikkä aluksi petit miestä, nyt vingut kun mieskin teki samoin.
Siihen aikaan ne testit oli jotain ihan älykalliita. Useita satoja euroja. Mutta olet oikeassa että asia olisi pitänyt selvittää.Koen oloni hyväksikäytetyksi ja pelleksi.. Miten en ole tajunnut asioita aikoinaan. Ja tuohon lapsen kohteluun sen verran että kyllä hän on ollut ihan hyväkin isänä mutta jotenkin tuntuu että isyysasia varjostanut. Olen itsekin ollut typerä vätys niinkuin joku asian ilmaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole pettänyt ikinä miestäni. Se seksuaalinen hyväksikäyttö tapahtui kun olin kerran sammuneena. Tosin sekään ei ole varmaa tapahtuiko sitä. Sairastan tosiaan dissosiaatiohäiriöä enkä kykene erottamaan aina todellisuutta harhoista.
Vai silleen? Onpa kamalaa! Jospa sun boltsi on ollut sekaisin jo aiemminkin.
Pariterapiaan ensin. Siellä selviää, mitä haluatte tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vai silleen? Onpa kamalaa! Jospa sun boltsi on ollut sekaisin jo aiemminkin.
Olet siinä oikeassa että boltsi on ollut sekaisin jo lapsesta asti. Mutta tämä kohtelu ja traumat pahensivat asiaa. Minulla on epävakaa persoonallisuushäiriö ollut teinistä saakka sekä dissosiaatiohäiriö.
Hei ap, minä olen samassa tilanteessa, paitsi että meillä ei toki ole ollut mitään dramaattista taustalla. Mies tunnusti vuosien takaiset pettämiset. Dissosiaatio ja trauman jälkeinen stressi ovat tuttuja täälläkin, muutama kuukausi meni niistä selvitessä. Asia on sinulle ihan tuore, selvittelee nyt päätäsi ihan rauhassa. Sinun ei tarvitse juuri tällä hetkellä tehdä mitään.
Onpa ilkeitä jotkut kommentit täällä. En olekaan tänne aiemmin avautunut enkä enää uskallakaan. Pariterapiaa olen ehdottanut ja se käy miehelle. On sen ilmaissut että että haluaa minun kanssani olla. Minä en itse tiedä miten mä selviän oman ahdistukseni kanssa ja miten muka voin antaa anteeksi. Olen pääasiassa viimeiset 18v elänyt täysin lapsilleni, tehnyt kaikkeni ollakseni hyvä äiti ja lasteni kanssa minulla on lämpimät välit. Nyt kun lapset isompia eikä mua enää tarvita 24/7 niin alkaa näkymään miten mun pää ei enää kestä. Ja tämä pettämisjuttu oli viimeinen isku.
Eroat ja aloitat uuden elämän. Paljon paskaa taustalla, niin ei sun elämästä tule parempaa ilman uutta alkua. Yksin helpompi käsitellä asiat ja hoidat itseäsi.