Lue keskustelun säännöt.
Olen nelikymppinen entinen "ikisinkku" ja nyt parisuhteessa, eivätkä kaverit meinaa kestää sitä millään
23.02.2020 |
Olen ollut pitkään lyhyitä tapailusuhteita lukuun ottamatta sinkku. Syitä varmaankin monia, mutta pääosin varmaankin johtuen lapsuuden perheestäni (alkoholismia, väkivaltaa). Pelkäsin, etten osaisi olla parisuhteessa tai että ajautuisin huonoon parisuhteeseen. Kieltämättä ne lyhyet parisuhteet, joita minulla oli, olivatkin huonoja (mm. miehen päihdeongelmaa tai uskottomuutta), mutta onneksi osasin katkaista nopeasti. Viihdyin hyvin myös sinkkuna, ajatuksella että paljon parempi yksin kuin huonossa suhteessa. Viime kesänä kuitenkin tutustuin mieheen, jonka kanssa aika nopeasti tutustuminen syveni ihastukseksi ja sitten rakkaudeksi puolin ja toisin. Puolen vuoden seurustelun jälkeen suunnittelemme jo yhteen muuttamista ja naimisiin menemistä. Mitään hullua alkuhuumaa meillä ei ole, vaan sen sijaan ystävyyttä, syvällisiä keskusteluja, fyysistä vetovoimaa ja ennen kaikkea halua sitoutua ja tehdä psyykkistä työtä parisuhteen hyväksi.
Ystävilleni parisuhteeni on kuitenkin ollut ihan vitsi. Suurin osa kavereista suhtautuu humoristisella asenteella, esim. kysytään "nooh heh heh, vieläkö sä näät sitä tyyppiä"? Edes miehen nimeä ei mukamas viitsitä opetella. Vastaan vaan, että kyllä, seurustelemme edelleen ja hyvin menee.
Osa ystävistäni taas on ottanut eri asenteen, ovat muka minun suhteen ylisuojelevia. Tulee kommentteja tyyliin "jos joku vaikuttaa olevan liian hyvää ollakseen totta, niin silloin se on sitä. Ettehän te kuitenkaan tunne vielä yhtään, sulle voi käydä tässä tosi huonosti". Näihin kommentteihin jään aika sanattomaksi. Kyllä tiedän, että parisuhteessa on riskinsä siitä, ettei asiat aina sujukaan mutta tuollaiset kommentit sisältää piiloviestin, etten minä olisi kivan, tasapainoisen ja fiksun miehen arvoinen. Nämä ystävät myös tulkitsevat mieheen liittyviä asioita lähtökohtaisesti negatiivisesti. Esim. miehellä on hyvät välit ex-vaimoonsa ja lastensa äitiin: tähän "suojeleva" kaveri kommentoi, että huono juttu kun välit ex:ään on hyvät, mitäs jos vanha suola alkaakin janottaa? Piti myös huolestuttavana merkkinä sitä, että mies oli esitellyt mut ex-vaimolleen ennen kuin esitteli lapsensa minulle. Minusta tuo taas on kohteliasta ja fiksua, kaverin mielestä vallankäyttöä ja manipulointia. Toinen esimerkki: mies on eronnut kolme vuotta sitten. Tämä "suojeleva" kaveri varoittaa, että erosta on liian vähän aikaa, ei ole päässyt yli, kun taas toinen "hyväntahtoinen" kaveri varoittaa, että miehessä on pakko olla jotain vikaa, kun on ollut kolme vuotta eron jälkeen sinkkuna. Olenkin päättänyt, etten enää kerro mitään mieheen tai suhteeseen liittyviä asioita ystäville, kun ne kuitenkin käännetään nurin.
Itseasiassa nyt kun mietin, niin mulla on vain yksi ystävä joka on vilpittömästi sanonut, että on iloinen mun puolesta.
Kommentit (56)
Ei kannata antaa kavereiden mielipiteden vaikuttaa liikaa ajatuksiin ja tekoihin. Ehkä he kertovat asioista enemmän oman elämänkokemuksensa valossa kuin että tarkoittaisivat juuri sinun suhdettasi. Miksi se sinua niin vaivaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata antaa kavereiden mielipiteden vaikuttaa liikaa ajatuksiin ja tekoihin. Ehkä he kertovat asioista enemmän oman elämänkokemuksensa valossa kuin että tarkoittaisivat juuri sinun suhdettasi. Miksi se sinua niin vaivaa?
Niin, en tietenkään anna kavereiden mielipiteiden vaikuttaa mutta myönnän, että jollain tasolla asia vaivaa. Esim. se, että ei edes muka vaivauduta opettelemaan miesystäväni nimeä tai pidetään ikään kuin oletusarvona, että emme edes oikeasti seurustele (vaikka asumme esim. viikonloput yhdessä). Miksi ei voisi vaikka edes sanoa, että kuulostaa hienolta, että olet löytänyt mukavan miehen, toivottavasti teillä kaikki sujuu hyvin.
ap
Toisten mielipiteet ovat yhdentekeviä. Hyvä, että ymmärrät vain sen merkitsevän miten itse koet asiat ja että oot onnellinen.
M
Vierailija kirjoitti:
Olet ollut ennen se pahnanpohjimmainen joka ei ole kelvannut kenellekään eivätkä kaverisi enää voi tuntea ylemmyyttä asiasta.
Samaa mieltä. Monessa kaveriporukassa on joku, jonka epäkiitollisena osana on olla se reppana, johon verrattuna oma tilanne ei ole hassumpi. Herää kysymys, onko tuo aitoa ystävyyttä ollenkaan, jos ei toivo vilpittömästi kaverilleen onnea ja hyvää elämää? Musta huolestuttavalta kuulostaa myös noi manipuloivat kaverit, jotka koittaa saada ap:n näkemään uhkia siellä, missä niitä ei välttämättä tarvisi nähdä. Mitä ystävyyttä semmoinen muka on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onnea hyvästä parisuhteesta! :)
Kiitos :)
ap
Onko nuo sun kaverit muka ystäviä? Eivät käyttäydy kuin ystävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kuulosta oikean ystävän puheelle, jos hän yrittää saada sinut lopettamaan tai edes epäilemään uutta ja hyvän kuuloista suhdetta. Itse kyllä loukkaantuisin tuollaisista puheista ja sanoisin suoraan takaisin, että etkö ole ollenkaan iloinen puolestani, kun näet mörköjä siellä missä niitä ei ole.
Onnittelut!
Voisiko olla niinkin, että sinua on totuttu pitämään vanhanapiikana ja perheelliset jotenkin usein tiedostaen tai tiedostamattaan pitävät itseään "parempana". Nyt heidän liittonsa ovat jo väljähtyneet ja alkuhuumasta pitkä aika, joten eivät ehkä edes halua ajatella sitä onnea, mitä sinä koet juuri nyt.
Kaikkea hyvää teille, toivottavasti yhteiseen loppuelämään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun kaverit tahtoo pitää sut itsellään. Jos seurustelet vakavasti, se on heiltä pois. Nyt päätät itse asian etkä anna muiden vaikuttaa päätökseen. Ihana homma, jos on löytynyt kiva mies!
Vierailija kirjoitti:
Onnittelut!
Voisiko olla niinkin, että sinua on totuttu pitämään vanhanapiikana ja perheelliset jotenkin usein tiedostaen tai tiedostamattaan pitävät itseään "parempana". Nyt heidän liittonsa ovat jo väljähtyneet ja alkuhuumasta pitkä aika, joten eivät ehkä edes halua ajatella sitä onnea, mitä sinä koet juuri nyt.
Kaikkea hyvää teille, toivottavasti yhteiseen loppuelämään!
Kiitos onnitteluista :) Mietin myös samaa, että kyllä taustalla voi olla juurikin se, että olen ollut se vanhapiika tai huonoin vertailukohta, johon on ollut helppo verrata omaa tilannetta ja todeta, että ei mulla nyt sentään noin huonosti mene. Sinänsä paradoksaalista, koska olen ollut elämääni ihan tyytyväinen ennen parisuhdettakin. Osin voisi selittää, että mulla on nyt kavereille vähemmän aikaa mitä ennen. Siis tottakai pidän edelleenkin yhteyttä ystäviin, mutta en ole samalla tavalla "aina" käytettävissä mitä ennen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sun kaverit tahtoo pitää sut itsellään. Jos seurustelet vakavasti, se on heiltä pois. Nyt päätät itse asian etkä anna muiden vaikuttaa päätökseen. Ihana homma, jos on löytynyt kiva mies!
Kiitos myös näistä onnitteluista :) Olen tosiaan myös miettinyt, että ehkä kaverit juurikin haluaa pitää minut itsellään. Sinkkuna olen aiemmin ollut kavereiden kanssa se, jonka aikataulut ovat olleet joustavimmat ja minä olen ollut myös se, kenelle on vuosien saatossa tilitetty lukemattomat treffi- ja mieskuviot. Nyt minulla on yksinkertaisesti vähemmän aikaa jaettavana ystäville, kun haluan panostaa suhteeseen. Toki tapaan ystäviäni edelleen ja pidän heihin yhteyttä, mutta kuten aiempaan kommenttiin kirjoitin, en ole enää samalla tavalla "aina valmiina ja käytettävissä" mitä aiemmin he ovat ehkä kokeneet minun olevan. Tavallaan harmittaa, etten pysty ystävien kanssa jakamaan suhteesta tulevaa hyvän olon tunnetta, mutta kaikkea ei voi saada.
ap
No kun sulla on ollut aikaisemmin vain lyhyitä ja huono suhteita niin kai ne kaverit pelkää että tämä on taas vain yksi sellainen? Muhun suhtaudutaan myös noin, että kun on ollut paljon huonoja ja pettymyksiin päättyneitä kokemuksia niin jokainen uusi suhde on heidän silmissään myös potentiaalisesti samanlainen.
Voi olla että kyse on vain tästä.
Mutta kun aikaa vielä kuluu niin kyllä teihin totutaan ja se nimikin muistetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskushan on hyvä kaveria varoitella, esim. näitä tyyppejä jotka ovat yhteydessä vain internetin kautta, niin useinhan ne ovat vain keinoja rahastaa sitä rakastunutta.
Mutta sinun tapauksessasi mies vaikuttaa erittäin mukavalta kaverilta. Tuntuu että jotain siellä on kavereilla hampaankolossa, koska yleisesti ottaenhan nuo jutut mistä he sinua varoittelevat ovat juuri niitä juttuja mitkä on hyviä puolia miehessä tai naisessa. Eli jos on hyvät välit exän kanssa, jonka kans on yhteisiä lapsia, niin sehän kertoo ettei mies tai nainen ole katkera erosta eikä kuluta aikaansa haukkumalla exäänsä vaikka facebookissa. Näitäkin näkee.
Ja tuo ettei ole heti liiton loputtua ollut uudessa suhteessa, sehän on vain hyvä kun osaa myös olla yksinkin.
Vaikutat fiksulta tyypiltä itsekin, niin tuskin ns. kenen tahansa matkaan lähtisitkään, joten etköhän osaa huolehtia itsestäsi. Jossain vaiheessa kyllä itse hermostuisin tuohon kavereiden morkkaamiseen, ehkä sinunkin on nostetteva asia esiin ja keskusteltava heidän kanssaan siitä, miksi sinun onnesi on heiltä pois.
Onnea! Jospa voit saada itsellesi vähän mielenrauhaa noiden kavereiden suhteen ajatuksesta, että aika tulee näyttämään heille että suhteesi on onnellinen ja pysyvä.
Ihmiset vähättelevät ja kyseenalaistavat milloin mistäkin syystä. Itse jouduin piikittelyn kohteeksi, koska laihduin. Joidenkin mielestä minun olisi pitänyt pysyä yhtä pullukkana kuin ennenkin. En olisi saanut muuttua.
Älä välitä toisten ihmettelyistä ja kommenteista. Jos sinun onnesi on jollekin liikaa, niin voi voi sitten vaan. Elä omaa elämääsi ja nauti onnestasi. Hienoa, että olet löytänyt rakkauden.
Vierailija kirjoitti:
No kun sulla on ollut aikaisemmin vain lyhyitä ja huono suhteita niin kai ne kaverit pelkää että tämä on taas vain yksi sellainen? Muhun suhtaudutaan myös noin, että kun on ollut paljon huonoja ja pettymyksiin päättyneitä kokemuksia niin jokainen uusi suhde on heidän silmissään myös potentiaalisesti samanlainen.
Voi olla että kyse on vain tästä.
Mutta kun aikaa vielä kuluu niin kyllä teihin totutaan ja se nimikin muistetaan.
Juu ymmärrän, ettei ainakaan alkuun kavereiden olisi kannattanut laittaa rahojaan likoon tämän suhteen puolesta, sillä aiemmat suhteeni ovat kestäneet vain pari kuukautta. Lisäksi edellisestä suhteestani on yli kymmenen vuotta aikaa. Siinä mielessä itsekin ymmärrän, että en vaikuta parhaalta mahdolliselta seurustelukumppanilta. Toisaalta juuri siksi on ollut vähän tylsä, kun en ole voinut jakaa kavereiden kanssa kuulumisia seurustelun etenemisestä kun vaihtoehdot ovat olleet joko naurunsekainen pärskintä tai vakavat varoittelut.
ap
Mulle tuli mieleen että oletko ehkä vähän liian kiltti? Toki uusi tilanne sulle ja kavereillesi, vaatii ehkä totuttelua, mutta jos mun ystäväni naureskelisivat mun uudehkolle seurustelusuhteelle tyyliin että ei tuosta mitään tule, ei ole ennenkään tullut, kertoisin heille ystävällisesti että "nyt loppuu tuollaiset puheet, jos et osaa mua tukea tässä asiassa, älä sitten sano tästä mitään, koska olen tosissani tässä suhteessa!"
Ihmiset kohtelee sua niin, miten annat kohdella ja mihin suostut. On hyvä laittaa rajat mikä on ok ja mikä ei, etenkin ystäville ja myös sille miessuhteelle.
Se on ennen kaikkea sitä, että ihmisten on vaikea käsitellä muutoksia (vrt. ylempänä pullukka, joka laihtui). Ei ehkä eniten sitä, että kyseenalaistaisivat onnesi. On nimittäin aina niin vaivalloista muuttaa suhtautumistaan.. :)
Itsekin olin ennen rakkaudessa huono-onninen, vaikken muuten ollutkaan. Ja sitten kaikki olivat ihan äimän käkenä, kun elämääni ilmestyi mies ja heti kohta lapsiakin. Tilanteeni muuttui paljon, ja niin muutuin itsekin tilanteeni vaatimalla tavalla. Muutoksia ei ole aina helppo sulattaa, aikaa se vaatii.
Onnea seurusteluusi!
Olet ollut ennen se pahnanpohjimmainen joka ei ole kelvannut kenellekään eivätkä kaverisi enää voi tuntea ylemmyyttä asiasta.