iten loistaa työhaastattelussa? Miten sinä sait paikan?

Sulla on lähtöasenne täysin pielessä. Jos on vähän itsetuntemusta, ettei tiedä, mitä ovat omat heikkoudet, niin ei työpaikkaa tarvitsekaan.

Työnantajia on erilaisia. Toiset arvostaa eri asioita kuin toiset. Aina ei se paras tyyppi saa sitä paikkaa, vaan keskinkertaiseen työhön valitaan keskinkertaisin. Kyllä hanttihommiin otetaan mieluummin se kouluttamaton, jolla on kokemusta hanttihommista, kuin 25 vuotta päällikkönä toiminut tyyppi, joka on jäänyt työttömäksi konkurssin vuoksi. Itse olen nähnyt sivusta senkin, että työnantaja ottaa nääräaikaisten joukosta tyypin, joka on kovaäänisin, koska pelkää tätä. Oikeasti. Parempiakin olisi ollut. Hyvät todistukset sillä oli, mutta asiakkaat inhosivat, työkaverina hankala. 

Vierailija kirjoitti:

Sulla on lähtöasenne täysin pielessä. Jos on vähän itsetuntemusta, ettei tiedä, mitä ovat omat heikkoudet, niin ei työpaikkaa tarvitsekaan.

Itsetuntemus on hyvä ja haettavaan paikkaan liittyviä heikkouksia en millään kyllä keksi. Mitkä sinun heikkoutesi ovat esim.? Mitä vastaisit, jos nyt hakisit töitä?

Sain paikan kun otin suihin haastattelijalta. Suosittelen muillekin.

En hukkaa lauseen alkukirjaimia - se on riittänyt minulle.

Vierailija kirjoitti:

Heikkouksiksi voi esim mainita että on vähän liian ahkera eikä osaaoikein sanoa ei. Ajankäytön hallinnan parantaminen olisi myös yksi kehityskohde. Jos olet tyttö ja haastattelija mies niin nätti pukeutuminen tietty auttaa. Ei liian paljastava mutta sellainen että muodot näkyy.

Liian ahkera on nykyään itsensä piilokehumista, eikä siis sano työnantajalle mitään todellisista ammatillisista kehityskohteista, vaikka jokaisella on niitä.

Sain nykyisen paikan, kun olin surkimus haastattelussa. En vaikuttanut liian hyvältä.

Vierailija kirjoitti:

Työnantajia on erilaisia. Toiset arvostaa eri asioita kuin toiset. Aina ei se paras tyyppi saa sitä paikkaa, vaan keskinkertaiseen työhön valitaan keskinkertaisin. Kyllä hanttihommiin otetaan mieluummin se kouluttamaton, jolla on kokemusta hanttihommista, kuin 25 vuotta päällikkönä toiminut tyyppi, joka on jäänyt työttömäksi konkurssin vuoksi. Itse olen nähnyt sivusta senkin, että työnantaja ottaa nääräaikaisten joukosta tyypin, joka on kovaäänisin, koska pelkää tätä. Oikeasti. Parempiakin olisi ollut. Hyvät todistukset sillä oli, mutta asiakkaat inhosivat, työkaverina hankala. 

On hyvä muistaa, että työantajat on myös ihmisiä. Keksit ap jonkun heikkouden, kyllä sulla sellainen on kunhan nyt tutkit itseäsi.

Pitää olla psykopaatti. Ne pärjää työelämässä parhaiten.

"Heikkouksista" puhuminen pitää kääntää niin, että ne ovatkin jotain vahvuuksia. Ei kai kukaan kerro mitään oikeita heikkouksia.

Menin Psyconin haastattelussa vahingossa paljastamaan jotain heikkouksia. Todennäköisesti esti työpaikan saannin.

Mä olen tehnyt taustatutkimusta firmasta, ja olen haastattelussa saattanut kysyä jonkin tarkentava kysymyksen, ja yleensäkin kysynyt työstä, yrittänyt saada myös haastattelijan kertomaan jotain. Yleensä ihmiset pitää, että hekin on kiinnostuksen kohteena ja heidän työstään/ työpaikastaan ollaan kiinnostuneita. Haastattelijan ovat itse olleet pomoja, ei mitään hr-tyyppejä.

Parhaiten olen pärjännyt työhaastatteluissa, kun olen ollut oma, rehellinen itseni ilman turhaa pingottamista. Siinä onnistuu, jos vilpittömästi uskoo olevansa juuri sopiva tyyppi työtehtävään ja osaksi yritystä. Olen kämmännyt työhaastatteluita, kun olen hakenut paikkoihin, joissa työnkuva on minulle epäselvä, enkä saa haastattelijaan kunnollista kontaktia ihmisenä.

Heikkoudet pitää muotoilla niin, että ne ovat oikeasti vahvuuksia. 

Esim. Puutun tosi helposti tilanteisiin, joissa koen työyhteisössä tapahtuvan epäoikeudenmukaisuutta. 

Koen, että ammatillinen osaamiseni on vielä puuttellinen sen ja sen osalta, joten luen paljon ammattikirjallisuutta itsenäisesti ja haluan kehittyä ja käydä koulutuksissa aiheeseen liittyen. 

Joskus epäilyttää että tuleeko paras henkilö ollenkaan valituksi, koska tuollaisessa haastattelutilanteessahan pelkkä henkilökemia voi vaikuttaa todella paljon.

Toki kemialla on oikeasti merkitystä silloin jos haastattelija on tuleva esimies mutta jos haastattelija on ihan joku muu, niin henkilökemia ei saisi ratkaista asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Parhaiten olen pärjännyt työhaastatteluissa, kun olen ollut oma, rehellinen itseni ilman turhaa pingottamista. Siinä onnistuu, jos vilpittömästi uskoo olevansa juuri sopiva tyyppi työtehtävään ja osaksi yritystä. Olen kämmännyt työhaastatteluita, kun olen hakenut paikkoihin, joissa työnkuva on minulle epäselvä, enkä saa haastattelijaan kunnollista kontaktia ihmisenä.

Tottakai pitää olla rehellisesti oma itsensä, mutta kun ei voi vastata ettei tiedä, mitä ne heikkoudet esim. ovat. Jokaiseen kysymykseen pitää kuitenkin vastata jotain ja tietää mitä kannattaa - siis ihan omana itsenään kuitenkin.

On väärin että pelkkä suullinen esiintymistaito painaa noin paljon. Jotkut ilmaisevat itseään paljon paremmin kirjallisessa muodossa ja he kärsivät tästä tilanteesta. Jotkut suullisesti taitavat ihmiset, eivät ole hääppöisiä ilmaisemaan taas itseään kirjallisessa muodossa.

Varsinaisessa työssä kuitenkin kirjallinen ilmaisukyky voi olla erittäin tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Parhaiten olen pärjännyt työhaastatteluissa, kun olen ollut oma, rehellinen itseni ilman turhaa pingottamista. Siinä onnistuu, jos vilpittömästi uskoo olevansa juuri sopiva tyyppi työtehtävään ja osaksi yritystä. Olen kämmännyt työhaastatteluita, kun olen hakenut paikkoihin, joissa työnkuva on minulle epäselvä, enkä saa haastattelijaan kunnollista kontaktia ihmisenä.

Miksi ihmeessä olet mennyt haastatteluihin työnkuvaa selvittämättä? Ja työhaastatteluun todellakin pitää ja kannattaa valmistautua jos sen työn haluaa. Ihan turha luulla, että menee vaan ovesta sisään ja se riittää että omana itsenäsi vastaat mitä sylki suuhun tuo. Omana itsenäsi kyllä, mutta valmistautuneena ja todellakin - työnkuvan tietäen.

Ei pidä puhua heikkouksista.

Puhu ennemmin kehittämisen kohteista ja haasteista.

Esim ”työskentely asiakasrajapinnassa ei ole ihan suurin intohimoni, mutta toki ymmärrän että tässä tehtävässä sitä jollain tasolla edellytetään. Luonnollisesti olen valmis kehittämään itseäni astumalla epämukavuusalueelleni..”

Kysehän on vaan sun ammattitaidosta. Turha teeskennellä. Jos niitä kiinnostaa sun kokemus ja kyvyt, se on siinä.