Lue keskustelun säännöt.
Onkohan meidän perhe jotenkin outo ja tunteeton??
18.02.2020 |
Tuntuu että jokainen jonka läheinen on kuollut, on saikulla kuukausia ja syövät mielialalääkkeitä. Osa jopa joutunut psykiatriselle osastohoitoon.
Onkohan meidän perhe jotenkin tunteeton ja outo kun isäni jatkoi elämäänsä eteenpäin aika pian äitini kuoleman jälkeen ja itse olin sairaslomalla pari päivää? Äiti kuoli ke iltana ja olin töistä pois to ja pe sekä viikonlopun (viikonloput muutenkin vapaat). Isäni oli jo eläkkeellä mutta palasi harrastustensa pariin jo seuraavalla viikolla.
Kommentit (9)
Jotkut masentuvat jopa lemmikin kuolemasta. Ei ole helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole tunteetonta. Joillakin onn joku halu saada sairaslomaa vedoten mihinkin ja osa ei pysty töihin. Itse en ole ollut töistä pois ollenkaan vanhempieni kuoltua.
Mä päin vastoin olen ihmetellyt niitä keski-ikäisiä ihmisiä, jotka ovat (työ) kyvyttömiä viikkotolkulla vanhemman kuoleman jälkeen.
Itse otin 2 pv palkatonta asioiden ja isäni hoitamista varten, kun äiti kuoli. Ei ollut tarvetta saikkuun.
Isäni ja veljeni ovat kuolleet, toinen äkillisesti ja toinen vuosien sairauteen. Ainakin omalla kohdallani suru tulee jaksoittain ja välillä on hyvinkin virkeä olo, sitten taas alakulo voittaa. Luulen, että on parasta mahdollisimman nopeasti saada kiinni edes joistain arkirutiineista, mutta antaa niiden lomassa itselleen lupa surra.
Ei kannata ap kehuskella sillä, ettei tarvi sairaslomia.
Koskaan ei etukäteen voi tietää, mitä elämässä saattaa tapahtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki ihmissuhteet on erilaisia. Joillakin on voimakas side vanhempiinsa tai toiseen vanhempaan.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ihmissuhteet on erilaisia. Joillakin on voimakas side vanhempiinsa tai toiseen vanhempaan.
Ja siihen voi vaikuttaa moni asia? Koen oppineeni toiselta vanhemmaltani, mitä rakkaus on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai se riippuu myös siitä, että miten yllätyksenä kuolema tulee. Oma isäni kuoli 2 vuotta sitten niin, että oli joutunut sairauskohtauksen takia sairaalaan kuukautta aiemmin ja jo sen kuukauden aikana alettiin tajuta ettei se ukki sieltä enää pois pääse. Selvitin kaikki hautajaisjärjestelyasiat jo tuon kuukauden aikana.
Kun isä ja lasteni ukki sitten kuoli, olin töissä ja jatkoin työpäivää puhelinsoiton saatuani. Ei tullut mieleen hakea mitään sairauslomia.
Yhä ihmettelen, kun joku kaveri kertoo, että on niin hankalaa kun oma vanhempi on kuollut ja ei pääse surusta yli. Ja kuitenkin nämä vanhemmat ovat olleet jo yli 75-vuotiaita ja usein sairaita kun jo. Että eikö ole tullut mieleen, että kyllä se vanhempi saattaa kuolla?
Tuskin tällaisissa asioissa on syytä vertailla. Itse ajattelisin, että kannattaa palata tekemään normaaleja asioita heti, kun pystyy. Suru tulee ja menee, sitä on takuulla ihan riittävästi, kun läheinen kuolee.