Onko teistä oikein, että mies suuttuu..

Miksi sinä huolehdit hänen tavaroistaan?

Mun mies suuttui loppujen lopuksi kaikesta mitä sanoin. Sai siitä syyn tehdä sitten omia ääliöpäisyyksiään. Yleensä joi. Viimeisinä kuukausina en sitten puhunutkaan hänelle mitään ja sitten muutin pois.

No näin naisena sanon että itsekin närkästyisin jos puoliso kohtelisi kuin lasta. Soitatko hänelle nukkumaanmenoajastakin?

Womansplaining ärsyttää

Jätä se sika ! 

Ketä tahansa ärsyttäisi, jos puoliso käyttäytyy kuten äiti.

Minusta tilanteeseen on vaikea sanoa mitään. Jos holhota miestäsi kuin lasta niin voihan se tuntua oikeasti tosi ärsyttävältä. Itse syyllistyn siihen joskus mutta vain asioissa jotka oikeasti tärkeitä. Olen nähnyt kuinka miestä ärsytti kun äitinsä huolehti ja huomauttelivat aina kaikesta (ja yleensä ihan turhasta). ”Vaihda heti kuiva paita päälle ettet vilustu”, 30 v ikäisellä miehellä vähän hiki puiden halkomisesta ja ollaan sisällä ym vastaavaa.

Toisaalta osa miehistä kyllä tekee tahallaan tuon suuttumisen kun lähtevät yksin liikenteeseen koska kokevat kaikki muistuttelut puuttumisena hänen omaan aikaansa tai sitten haluavat suttua jolloin voi tehdä reissussa vapaasti mitä vaan koska akka nalkutti jne.

Anna hukata, jos ei osaa pitää kamoistaan huolta. Toivottavasti edes itseään v-tuttaa jälkeen päin.

Itselläni oli ylihuolehtivat vanhemmat pienenä ja olen aika allerginen kaikille tuommosille neuvoille. Jossain tilanteessa väsyneenä voisin suuttuakin, koska toi on semmoinen asia josta henkilökohtaisesti hermostun helposti. Jos olisin parisuhteessa semmoisen kanssa joka neuvoisi jatkuvasti, niin kyllä siinä joutuisi jo alkuaikoin käymään keskustelut siitä mikä on sopivaa neuvomista ja mikä ei. Ja jos sen jälkeen toinen jatkaisi neuvomista niin se olisi tahallista ärsyttämistä jo.

Tarkoitukseni ei ollut olla "äitinä" hänelle sanoessani tavaroista. Enkä tiedä onko siitä nyt yleensäkään mitään hyötyä, että muistutan häntä... On hän menettänyt hermonsa siitäkin, etten muistuttanut, esim ottamaan jotain lompakkoa mukaan ja se on häneltä jäänyt kotiin..

Hän nyt vain on hajamielinen ja on hävittänyt kännykkänsä, unohtanut minun lainaaman antiikkiesineen baariin jne. Toivoin vain, ettei hän olisi nyt niin kännissä, että ripottelee tavaransa ympäriinsä ja seuraavana päivänä on sitten ilman kännykkää tms.

Mutta se kuinka hän räjähti aiheesta, menetti ihan täysin hermonsa, arvosteli ulkonäköäni, karjui naama punaisena jne, sanoi vihaavansa minua enemmän, kuin mitään muuta... Tätä jatkui siihen saakka, kunnes hän poistui ovesta.. Toki itsekin olin siinä vaiheessa jo aika tuohtunut.

Eikö tämä nyt ole kuitenkin jo vähän ylimitoitettua? Minun mielestäni mieheni teki tässä jo kärpäsestä härkäsen..

Eikös kaikki tee virheitä? Tuollainen toisen vanhojen virheiden luetteleminen ärsyttäisi minua.

Lapsellinen ukko

Vierailija kirjoitti:

Minusta tilanteeseen on vaikea sanoa mitään. Jos holhota miestäsi kuin lasta niin voihan se tuntua oikeasti tosi ärsyttävältä. Itse syyllistyn siihen joskus mutta vain asioissa jotka oikeasti tärkeitä. Olen nähnyt kuinka miestä ärsytti kun äitinsä huolehti ja huomauttelivat aina kaikesta (ja yleensä ihan turhasta). ”Vaihda heti kuiva paita päälle ettet vilustu”, 30 v ikäisellä miehellä vähän hiki puiden halkomisesta ja ollaan sisällä ym vastaavaa.

Toisaalta osa miehistä kyllä tekee tahallaan tuon suuttumisen kun lähtevät yksin liikenteeseen koska kokevat kaikki muistuttelut puuttumisena hänen omaan aikaansa tai sitten haluavat suttua jolloin voi tehdä reissussa vapaasti mitä vaan koska akka nalkutti jne.

Tätä juuri mietin, suuttuiko hän "tahallaan" niin paljon, että voi sitten vapaammin rellestää bileissä ja jäädä sinne siitä syystä vaikka yöksi, toimia siis vastoin sitä mitä on sovittu, kun "kotona on nalkuttava akka joka toimii äitinä aikuiselle ukollle".. .

Sori että sanon suoraan, mutta kuulostatte molemmat hyvin epäkypsiltä. Sinä holhoat ja kyttäät ja huomauttelet ja nalkutat, ja mies temppuilee kuin teini ja saa raivareita kuten murrosikäinen äidilleen. Teidän pitäisi nyt molempien aikuistua, keskustella asioista rauhallisesti, antaa toisillenne tilaa ja aikaa. Hyväksykää toisenne sellaisina kuin olette ja opetelkaa kommunikoimaan ilman draamaa.

Minulla on mies, jolla on kausia, jollin räjähtää ja raivoaa juuri ilman syytä. Siis suuttuu tyyliin ” nuppineulan putoamisesta lattialle), sanon vain lauseen ystävällisesti rauhallisella äänellä.

Sitten menee kausia ,kun ei ole ollenkaan noita raivareita. Tätä on ollut 30 vuotta. Kaitpa ne miehilläkin hormoonit rassaa.

Aloittaja kirjoitti:

Tarkoitukseni ei ollut olla "äitinä" hänelle sanoessani tavaroista. Enkä tiedä onko siitä nyt yleensäkään mitään hyötyä, että muistutan häntä... On hän menettänyt hermonsa siitäkin, etten muistuttanut, esim ottamaan jotain lompakkoa mukaan ja se on häneltä jäänyt kotiin..

Hän nyt vain on hajamielinen ja on hävittänyt kännykkänsä, unohtanut minun lainaaman antiikkiesineen baariin jne. Toivoin vain, ettei hän olisi nyt niin kännissä, että ripottelee tavaransa ympäriinsä ja seuraavana päivänä on sitten ilman kännykkää tms.

Mutta se kuinka hän räjähti aiheesta, menetti ihan täysin hermonsa, arvosteli ulkonäköäni, karjui naama punaisena jne, sanoi vihaavansa minua enemmän, kuin mitään muuta... Tätä jatkui siihen saakka, kunnes hän poistui ovesta.. Toki itsekin olin siinä vaiheessa jo aika tuohtunut.

Eikö tämä nyt ole kuitenkin jo vähän ylimitoitettua? Minun mielestäni mieheni teki tässä jo kärpäsestä härkäsen..

Olette kumpikin väärässä, lapsellisia ja ärsyttäviä. Sinä muistutellessasi häntä kuin lasta ja hän haukkui sinut niin että minä olettaisin suhteen loppuneen siihen paikkaan, rakkautta ei enää ole. Ei kai ne kännykät ja muut sieltä mökiltä mihinkään häviä, jos unohtuu niin saa ne sieltä haettua. Olisit antanut olla. Mutta miehen puheiden ei voi antaa olla, jos hän vihaa sinua niin teillä ei ole pienintäkään syytä olla yhdessä enää päivääkään. Jos minun mieheni arvostelisi minun ulkonäköäni, niin minä ottaisin eron heti.

Jos selvästi huomaat että aikuisen miehen ohjastaminen ärsyttää niin miksi jatkat sitä? Jotkut ihmiset ovat persoonaltaan semmoisia, että neuvominen käy hermoille. Jos haluat tukea hajamielistä miestäsi niin vie hänelle häneltä unohtuneet tavarat. Jos tavarat katoaa auta etsimisessä, tue häntä. Älä missään nimessä rupea sanomaan "mähän sanoin" tai muuta vastaavaa. Älä piikittele edes äänenpainollasi. Sillä ei ole väliä että et tarkoita pahaa, se silti tuntuu miehestäsi pahalta. Keksi toinen tapa ilmaista rakkautta ja tukeasi.

Aloittajan miehen reaktio ei ollut missään suhteessa tapahtuneeseen. Ja tuollainen on pelottava ominaisuus ihmisessä. Minua ainakin pelottaisi, mitä mies voi tehdä jos tulee riitaa jostain oikeasti isosta asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Sori että sanon suoraan, mutta kuulostatte molemmat hyvin epäkypsiltä. Sinä holhoat ja kyttäät ja huomauttelet ja nalkutat, ja mies temppuilee kuin teini ja saa raivareita kuten murrosikäinen äidilleen. Teidän pitäisi nyt molempien aikuistua, keskustella asioista rauhallisesti, antaa toisillenne tilaa ja aikaa. Hyväksykää toisenne sellaisina kuin olette ja opetelkaa kommunikoimaan ilman draamaa.

Olet kyllä ihan oikeassa, riitelemme aivan käsittämättömän lapsellisista asioista. Minulle tulee tämä olo itsellekin riidellessämme, että olemme kuin kaksi lasta.

En tiedä miksi ajaudumme aina tähän hänen lähtiessään johonkin. Hän tuntuu hyvin herkästi tarttuvan aina johonkin mitä olen sanonut, vaikka koitan sen kuinka hyväntahtoisesti esittää. Mietin, että purkautuuko siinä jokin hänen "lähtöstressi" minuun... Vai onko nuo oikeasti syitä räjähtää noin kovasti..

Aloittaja kirjoitti:

Mutta se kuinka hän räjähti aiheesta, menetti ihan täysin hermonsa, arvosteli ulkonäköäni, karjui naama punaisena jne, sanoi vihaavansa minua enemmän, kuin mitään muuta... Tätä jatkui siihen saakka, kunnes hän poistui ovesta.. Toki itsekin olin siinä vaiheessa jo aika tuohtunut.

..

Jos minulle mies sanoisi vihaavansa minua enemmän kuin mitään muuta ja karjuisi naama punaisena, niin en näkisi enää kovinkaan paljon (mitään) syytä olla yhdessä.