Onko teistä oikein, että mies suuttuu..

Aloittaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sori että sanon suoraan, mutta kuulostatte molemmat hyvin epäkypsiltä. Sinä holhoat ja kyttäät ja huomauttelet ja nalkutat, ja mies temppuilee kuin teini ja saa raivareita kuten murrosikäinen äidilleen. Teidän pitäisi nyt molempien aikuistua, keskustella asioista rauhallisesti, antaa toisillenne tilaa ja aikaa. Hyväksykää toisenne sellaisina kuin olette ja opetelkaa kommunikoimaan ilman draamaa.

Olet kyllä ihan oikeassa, riitelemme aivan käsittämättömän lapsellisista asioista. Minulle tulee tämä olo itsellekin riidellessämme, että olemme kuin kaksi lasta.

En tiedä miksi ajaudumme aina tähän hänen lähtiessään johonkin. Hän tuntuu hyvin herkästi tarttuvan aina johonkin mitä olen sanonut, vaikka koitan sen kuinka hyväntahtoisesti esittää. Mietin, että purkautuuko siinä jokin hänen "lähtöstressi" minuun... Vai onko nuo oikeasti syitä räjähtää noin kovasti..

Kenelläkään ei ole oikeutta haukkua ja huutaa. Mutta sinä voit myös jättää sen 'hyväntahtoisen esittämisen' kokonaan pois, kun kerran tiedät ettei miehesi pidä siitä.

Eihän se etukäteen muistuttelu mitään auta, hän tietää jo aikuisena ihmisenä, ettei tavaroitaan pidä unohdella, eikä hukata. Mutta jos sitten käy niin viikonlopun aikana, ei se kotona tehty muistuttelu mitään auta. Ei se auta lapsillakaan. 

Aloittaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sori että sanon suoraan, mutta kuulostatte molemmat hyvin epäkypsiltä. Sinä holhoat ja kyttäät ja huomauttelet ja nalkutat, ja mies temppuilee kuin teini ja saa raivareita kuten murrosikäinen äidilleen. Teidän pitäisi nyt molempien aikuistua, keskustella asioista rauhallisesti, antaa toisillenne tilaa ja aikaa. Hyväksykää toisenne sellaisina kuin olette ja opetelkaa kommunikoimaan ilman draamaa.

Olet kyllä ihan oikeassa, riitelemme aivan käsittämättömän lapsellisista asioista. Minulle tulee tämä olo itsellekin riidellessämme, että olemme kuin kaksi lasta.

En tiedä miksi ajaudumme aina tähän hänen lähtiessään johonkin. Hän tuntuu hyvin herkästi tarttuvan aina johonkin mitä olen sanonut, vaikka koitan sen kuinka hyväntahtoisesti esittää. Mietin, että purkautuuko siinä jokin hänen "lähtöstressi" minuun... Vai onko nuo oikeasti syitä räjähtää noin kovasti..

Hyvin osaat tilannetta analysoida.

Sinuna ottaisin asian nätisti esille, kun mies tulee kotiin. Sano, että sinua loukkasi syvästi se, mitä hän laukoi lähtiessään, mutta että voit myös ymmärtää sen, että sinun oma äitimäinen hössötyksesi ja ohjeistuksesi on ärsyttävää.

Sano, että sinusta tuntuu, että aina kun hän lähtee kaveriensa kanssa ulos, te riitelette. Kysy, mitä mieltä hän on, onko noin ja olisiko asialle tehtävissä jotakin. Voi olla, että se erohetki stressaa myös sinua, ja siksi hössötät ja neuvot miestä kuin pientä lasta.

Ihan simppeli keino välttää noita on, että sinä sovitusti lähdet kotoa vaikka kauppaan tai kävelylle siksi aikaa, kun mies tekee lähtöä. Sanot, että "hei, moneltako sä lähdet sinne mökille/baariin, sopiiko jos lähden sitten neljältä asioille, niin ei saada taas yhdessä lähtöriitaa aikaan?"

Toisin sanoen korostat, että sinäkin sitä riitaa olen luomassa ja yhteisellä päätöksellä pyritte siitä eroon. Asialle voi jonkin ajan kuluttua jopa vitsailla, "meillä nyt on vähän tätä..."

Tai sitten ei, riippuen vähän kuinka arka asia on miehellesi.

Meillä on sovittu kotona, että kun tulen iltahukista töistä, en varttiin juttele miehelle mitään. Asetun ensin kotiin. Muuten helposti töistäpaluustressissä alkaisin nalkuttaa jostakin tekemättömästä kotityöstä tai valittaa töissä tapahtuneista. Pysyy simppelillä keinolla rauha maassa!

Aina parisuhteessa on kitkakohtansa. Ne pitää vaan tunnistaa ja keksiä keinot välttää niitä.

Älä ohjeista miestä, hän ei ole lapsi. Anna hukata tavaransa. Mitä jos et seurustele miehen kanssa joka "bilettää" mökillä ja tulee vain riitoja sekä arvostelua häneltä - joka loukkaa sinua. Ota joku jonka kanssa sovit paremmin yhteen tai sinkkuna. Toki jos haluat viettää aikaa pariterapiassa tai kuunnella toisen ilkeilyä, niin jatka samaan malliin miehen kanssa. Toki kuka tahansa saattaa hermostua jos ohjeistat usein, mutta tuossa on miehen hermostuminen ja riidat karanneet jo liian pitkälle. Eivät miehet muutu

Vierailija kirjoitti:

Eihän se etukäteen muistuttelu mitään auta, hän tietää jo aikuisena ihmisenä, ettei tavaroitaan pidä unohdella, eikä hukata. Mutta jos sitten käy niin viikonlopun aikana, ei se kotona tehty muistuttelu mitään auta. Ei se auta lapsillakaan. 

Täytyy yrittää päästä eroon tästä tavasta, että muistuttelen häntä itsestäänselvyyksistä. En vain ymmärrä, miten siitä voi noin kovasti räjähtää. Minulle vain tulee se tunne, että hän suuttuu melkein mistä tahansa mitä sanon hänelle hänen lähtiessään johonkin. Sitten hän syyttää minua siitä, että hän myöhästyy ja lähtee pahalla päällä pois. En kai minä nyt oikeasti halua, että hän lähtee kotoa pois pahalla mielellä. Päin vastoin!

Hän suuttui minulle jo ennen tätä varsinaista lähtöriitaa siitä, että tartuimme erään televisiosarjan erääseen "ympäristönsuojelu-kohtaukseen" ja minä puolustin siinäkin mainittua kierrätysmuovia. Hänen mielestään kun kierrätysmuovi, ilmastonmuutospuheet ym. ym. ovat vain tekopyhää "vasemmistohömpötystä" ja häntä ärsyttää, että minä puolustan niitä asioita. Hän sanoi, että pääsee kohta onneksi järkevämpään seuraan (sinne bileisiin), eikä tarvitse kuulla tuota hömpötystä.

Minua taas ärsyttää, että kumppanina minulla ei saisi olla omia mielipiteitä, minun pitäisi olla hänen mielestään hänen puolellaan ja puolustaa Trumppia, oikeistolaisia ym hänen kiinnostuksen kohteitaan. Valitettavasti olen eri mieltä asioista ja itse hyväksyn sen, että olemme poliittisista asioista eri mieltä.

Hän on innostunut seuraamaan Amerikan politiikkaa ja kannattaa Trumppia. Minua nuo asiat ei niinkään kiinnosta, mutta pidän ympäristöasioita tärkeinä ja sekös häntä ärsyttää. Olen "kommari" ja "tekopyhä" jne. Minusta tuo on erittäin mustavalkoinen ajattelutapa. Pidän häntä kapeakatseisena. Itse opin jo lapsena sen, että kaikki eivät voi olla kanssani samaa mieltä ja se on hyväksyttävä ja voin silti elää sovussa kaikkien kanssa. Ja en muutenkaan näe asioita noin mustavalkoisesti...

No tilanne kuitenkin rauhoittui, mutta kai tämäkin asia jäi kalvamaan hänen mieltään.

Pari poikaystävää on ollut juoppoja ja niitä alkoi aina perjantaisin viimeistä mään ärsyttämään joku asia ja oli pakko saada sota aikaan.

Sillä syyllä jäätiinkin sit vähintään viikonlopuksi juomaan eikä vastattu puhelimeen kun "akka on niin pska" vaikka itse on aloittanut huudon. Normaali ihminen ilmoittaa tunteensa puheen muodossa ja niistä keskustellaan, ei huudeta.

Et varmaan kuule hänestä vähään aikaan, valmistaudu että on äkäinen myös kun tulee takaisin ja vierittää juomisensa sun syyksi.

Aika velikultia tommoset.

Vähän vaikuttaa, että keksii tekosyyn suuttua, jotta voi tehdä.. jotain, oikeuttaa itselleen jotain. Mutta mitä..

Vaikutat siltä samalta, joka teki aikaisemmin aloituksen siitä, että miehensä suuttuu kun hän vaan kävi päivittäin läpi miehen vikoja ja heikkouksia.

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sori että sanon suoraan, mutta kuulostatte molemmat hyvin epäkypsiltä. Sinä holhoat ja kyttäät ja huomauttelet ja nalkutat, ja mies temppuilee kuin teini ja saa raivareita kuten murrosikäinen äidilleen. Teidän pitäisi nyt molempien aikuistua, keskustella asioista rauhallisesti, antaa toisillenne tilaa ja aikaa. Hyväksykää toisenne sellaisina kuin olette ja opetelkaa kommunikoimaan ilman draamaa.

Olet kyllä ihan oikeassa, riitelemme aivan käsittämättömän lapsellisista asioista. Minulle tulee tämä olo itsellekin riidellessämme, että olemme kuin kaksi lasta.

En tiedä miksi ajaudumme aina tähän hänen lähtiessään johonkin. Hän tuntuu hyvin herkästi tarttuvan aina johonkin mitä olen sanonut, vaikka koitan sen kuinka hyväntahtoisesti esittää. Mietin, että purkautuuko siinä jokin hänen "lähtöstressi" minuun... Vai onko nuo oikeasti syitä räjähtää noin kovasti..

Hyvin osaat tilannetta analysoida.

Sinuna ottaisin asian nätisti esille, kun mies tulee kotiin. Sano, että sinua loukkasi syvästi se, mitä hän laukoi lähtiessään, mutta että voit myös ymmärtää sen, että sinun oma äitimäinen hössötyksesi ja ohjeistuksesi on ärsyttävää.

Sano, että sinusta tuntuu, että aina kun hän lähtee kaveriensa kanssa ulos, te riitelette. Kysy, mitä mieltä hän on, onko noin ja olisiko asialle tehtävissä jotakin. Voi olla, että se erohetki stressaa myös sinua, ja siksi hössötät ja neuvot miestä kuin pientä lasta.

Ihan simppeli keino välttää noita on, että sinä sovitusti lähdet kotoa vaikka kauppaan tai kävelylle siksi aikaa, kun mies tekee lähtöä. Sanot, että "hei, moneltako sä lähdet sinne mökille/baariin, sopiiko jos lähden sitten neljältä asioille, niin ei saada taas yhdessä lähtöriitaa aikaan?"

Toisin sanoen korostat, että sinäkin sitä riitaa olen luomassa ja yhteisellä päätöksellä pyritte siitä eroon. Asialle voi jonkin ajan kuluttua jopa vitsailla, "meillä nyt on vähän tätä..."

Tai sitten ei, riippuen vähän kuinka arka asia on miehellesi.

Meillä on sovittu kotona, että kun tulen iltahukista töistä, en varttiin juttele miehelle mitään. Asetun ensin kotiin. Muuten helposti töistäpaluustressissä alkaisin nalkuttaa jostakin tekemättömästä kotityöstä tai valittaa töissä tapahtuneista. Pysyy simppelillä keinolla rauha maassa!

Aina parisuhteessa on kitkakohtansa. Ne pitää vaan tunnistaa ja keksiä keinot välttää niitä.

Kiitos vastauksestasi. Tämä on ihan hyvä neuvo ja täytyy kokeilla tätä poissaoloa hänen seurastaan silloin, kun hän tekee lähtöään. Koska näin usein olemme jo ajautuneet samankaltaisiin riitoihin.

Haluan ottaa asian vielä puheeksi hänen palattuaan. Toivon, että pystymme sitten juttelemaan ilman että kenenkään tarvitsee räjähtää.. Olen minä pariterapiaakin miettinyt, koska välillä tuntuu, ettemme millään pysty ymmärtämään toisiamme, väliin tarvittaisiin joku "suomentaja"

Vierailija kirjoitti:

Pari poikaystävää on ollut juoppoja ja niitä alkoi aina perjantaisin viimeistä mään ärsyttämään joku asia ja oli pakko saada sota aikaan.

Sillä syyllä jäätiinkin sit vähintään viikonlopuksi juomaan eikä vastattu puhelimeen kun "akka on niin pska" vaikka itse on aloittanut huudon. Normaali ihminen ilmoittaa tunteensa puheen muodossa ja niistä keskustellaan, ei huudeta.

Et varmaan kuule hänestä vähään aikaan, valmistaudu että on äkäinen myös kun tulee takaisin ja vierittää juomisensa sun syyksi.

Aika velikultia tommoset.

Jotenkin kuulostaa niin tutulta... :/ Ja tätä itsekin pelkään, että minä olen nyt sitten "syy" ryypätä ihan kunnolla ja varmasti hän vihoittelee vielä palattuaan mökiltä.. Toivottavasti ei pui siellä suhdettamme kovaan ääneen muiden kanssa. Ja voin jo kuvitella minkä kuvan hänen kaverinsa minusta saavat jos hän siellä avautuu riidoistamme..

Vierailija kirjoitti:

Vähän vaikuttaa, että keksii tekosyyn suuttua, jotta voi tehdä.. jotain, oikeuttaa itselleen jotain. Mutta mitä..

Niinpä.. En usko, että pettäisi. Mutta voi tehdä jotain mistä minä en pitäisi.

En tiedä.. Onko teillä kokemusta, onko kumppaninne sitten tehneet jotain typeryyksiä?

Minua ei todellakaan kiinnosta mieheni tavarat enkä tosiaan holhoa häntä! Kyllä aikuinen ihminen tietää miten säilyttää tavaroitaan... Jos menee hukkaan, niin sittenpä menee, hänen on tavaransa.

Onpas taas vastauksia. Tuntuu, että monen kommentoijan mielestä nainen ei saisi sanoa miehelle mitään, mutta mies taas voi haukkua ja räyhätä ihan kuinka paljon vain. Naisen pitäisi varoa sanojaan, mies taas voi päästellä menemään ihan miten vain.

Nyt kun aloittaja kirjoitat lisää tilanteestasi, niin täytyy sanoa, että kylläpä kuulostaa kamalalta suhteelta. Mies vaikuttaa muutenkin hyvin jyräävältä ja epäkunnioittavalta persoonalta ja kuten jo sanottua, on pelottavaa, että hän raivostuu tuollaisesta asiasta noin paljon. Teillä on myös täysin erilaiset arvomaailmat. Onko teillä ylipäänsä mitään yhteistä? Minun on hyvin vaikea ymmärtää, miksi haluaisit olla tuossa suhteessa. Mitä siitä saat? Vaikuttaa siltä, että parisuhteesi vain huonontaa elämänlaatuasi. Etkö haluaisi olla onnellinen ja sellaisen ihmisen kanssa, joka arvostaa sinua ja jonka kanssa arvomaailmat kohtaavat?

Kuulostaa kyllä siltä, että parisuhteessanne on vakavia ongelmia. 

Aloittaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän se etukäteen muistuttelu mitään auta, hän tietää jo aikuisena ihmisenä, ettei tavaroitaan pidä unohdella, eikä hukata. Mutta jos sitten käy niin viikonlopun aikana, ei se kotona tehty muistuttelu mitään auta. Ei se auta lapsillakaan. 

Täytyy yrittää päästä eroon tästä tavasta, että muistuttelen häntä itsestäänselvyyksistä. En vain ymmärrä, miten siitä voi noin kovasti räjähtää. Minulle vain tulee se tunne, että hän suuttuu melkein mistä tahansa mitä sanon hänelle hänen lähtiessään johonkin. Sitten hän syyttää minua siitä, että hän myöhästyy ja lähtee pahalla päällä pois. En kai minä nyt oikeasti halua, että hän lähtee kotoa pois pahalla mielellä. Päin vastoin!

Hän suuttui minulle jo ennen tätä varsinaista lähtöriitaa siitä, että tartuimme erään televisiosarjan erääseen "ympäristönsuojelu-kohtaukseen" ja minä puolustin siinäkin mainittua kierrätysmuovia. Hänen mielestään kun kierrätysmuovi, ilmastonmuutospuheet ym. ym. ovat vain tekopyhää "vasemmistohömpötystä" ja häntä ärsyttää, että minä puolustan niitä asioita. Hän sanoi, että pääsee kohta onneksi järkevämpään seuraan (sinne bileisiin), eikä tarvitse kuulla tuota hömpötystä.

Minua taas ärsyttää, että kumppanina minulla ei saisi olla omia mielipiteitä, minun pitäisi olla hänen mielestään hänen puolellaan ja puolustaa Trumppia, oikeistolaisia ym hänen kiinnostuksen kohteitaan. Valitettavasti olen eri mieltä asioista ja itse hyväksyn sen, että olemme poliittisista asioista eri mieltä.

Hän on innostunut seuraamaan Amerikan politiikkaa ja kannattaa Trumppia. Minua nuo asiat ei niinkään kiinnosta, mutta pidän ympäristöasioita tärkeinä ja sekös häntä ärsyttää. Olen "kommari" ja "tekopyhä" jne. Minusta tuo on erittäin mustavalkoinen ajattelutapa. Pidän häntä kapeakatseisena. Itse opin jo lapsena sen, että kaikki eivät voi olla kanssani samaa mieltä ja se on hyväksyttävä ja voin silti elää sovussa kaikkien kanssa. Ja en muutenkaan näe asioita noin mustavalkoisesti...

No tilanne kuitenkin rauhoittui, mutta kai tämäkin asia jäi kalvamaan hänen mieltään.

Minunkin miehellä on välillä aika mustavalkoinen ajatusmaailma ja saattaa välillä olla kyllä aivan eri mieltä minun kanssani ja empatiakyky on vähän hakoteillä... Kuitenkin arvostamme toistemme mielipiteitä eikä ehdoin tahdoin saada mitään riitaa/väittelyä aikaiseksi joistain asioista. Parempi siis kummankin olla hiljaa, jos tulee ajatus, että jaaha tuo on sellainen asia mistä ollaan, kuin yö ja päivä.

Vierailija kirjoitti:

Onpas taas vastauksia. Tuntuu, että monen kommentoijan mielestä nainen ei saisi sanoa miehelle mitään, mutta mies taas voi haukkua ja räyhätä ihan kuinka paljon vain. Naisen pitäisi varoa sanojaan, mies taas voi päästellä menemään ihan miten vain.

Nyt kun aloittaja kirjoitat lisää tilanteestasi, niin täytyy sanoa, että kylläpä kuulostaa kamalalta suhteelta. Mies vaikuttaa muutenkin hyvin jyräävältä ja epäkunnioittavalta persoonalta ja kuten jo sanottua, on pelottavaa, että hän raivostuu tuollaisesta asiasta noin paljon. Teillä on myös täysin erilaiset arvomaailmat. Onko teillä ylipäänsä mitään yhteistä? Minun on hyvin vaikea ymmärtää, miksi haluaisit olla tuossa suhteessa. Mitä siitä saat? Vaikuttaa siltä, että parisuhteesi vain huonontaa elämänlaatuasi. Etkö haluaisi olla onnellinen ja sellaisen ihmisen kanssa, joka arvostaa sinua ja jonka kanssa arvomaailmat kohtaavat?

Olemme olleet kolmisen vuotta yhdessä ja tämä, että arvomaailmamme eivät yhtään kohtaa, olivat alkuun se syy miksi mietin pitkään tuleeko tästä suhteesta mitään ja minä myös oikeasti pelkäsin häntä. Kuulostaa varmaan hullulta, että silti olen hänen kanssaan yhdessä. Tässä on paljon myös kuitenkin sellaisia tekijöitä, joiden vuoksi olen hänen kanssaan ja kaikesta en voi avautua täällä.

Kaikesta huolimatta minulle kehkeytyi vahvoja tunteita häntä kohtaan, kuin myös hänellä minua kohtaan.

Hän on tuollainen kuvaamasi jyrääjä ja avoimesti sovinisti. Hän on sanonut, että vihaa kaikkia maailman naisia paitsi minua. Ja tällä hetkellä minuakin..

(Olen saanut sen kuvan hänestä, että kovan pinnan alla on kuitenkin hyvin herkkä mies, helposti rakastuva, jota onkin sitten aikoinaan käytetty hyväksi, petetty ystävän kanssa ja jätetty... Siitä johtunee tämä "naisviha"..)

Erilaiset arvomaailmat aiheuttavat riitoja, ne tulevat useimmiten hänen puoleltaan. Välillä on taas pitkiä kausia, että menee hyvin ja silloin kumpikaan ei suutu herkästi. Välillä olen onnellinen, välillä onneton.. En vain jaksa aloittaa koko prosessia taas alusta.. Jäädä sinkuksi, kärsiä ero, etsiä uutta miestä, tutustua, rakastua.. Takana on pitkiä suhteita, ikäviä eroja. Yritän nyt pysyä tässä suhteessa vaikka välillä vaikeaa onkin. On hänessä ne hyvätkin puolensa..

Viime aikoina on vaan kovin usein riidan päätteeksi tullut hänen puoleltaan eropuheita. Kun tilanne on rauhoittunut ja otan puheeksi sen, että tarkoittiko hän eroa tosissaan, hän suuttuu uudelleen... Kauhea riitelykierre

Aloittaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas taas vastauksia. Tuntuu, että monen kommentoijan mielestä nainen ei saisi sanoa miehelle mitään, mutta mies taas voi haukkua ja räyhätä ihan kuinka paljon vain. Naisen pitäisi varoa sanojaan, mies taas voi päästellä menemään ihan miten vain.

Nyt kun aloittaja kirjoitat lisää tilanteestasi, niin täytyy sanoa, että kylläpä kuulostaa kamalalta suhteelta. Mies vaikuttaa muutenkin hyvin jyräävältä ja epäkunnioittavalta persoonalta ja kuten jo sanottua, on pelottavaa, että hän raivostuu tuollaisesta asiasta noin paljon. Teillä on myös täysin erilaiset arvomaailmat. Onko teillä ylipäänsä mitään yhteistä? Minun on hyvin vaikea ymmärtää, miksi haluaisit olla tuossa suhteessa. Mitä siitä saat? Vaikuttaa siltä, että parisuhteesi vain huonontaa elämänlaatuasi. Etkö haluaisi olla onnellinen ja sellaisen ihmisen kanssa, joka arvostaa sinua ja jonka kanssa arvomaailmat kohtaavat?

Olemme olleet kolmisen vuotta yhdessä ja tämä, että arvomaailmamme eivät yhtään kohtaa, olivat alkuun se syy miksi mietin pitkään tuleeko tästä suhteesta mitään ja minä myös oikeasti pelkäsin häntä. Kuulostaa varmaan hullulta, että silti olen hänen kanssaan yhdessä. Tässä on paljon myös kuitenkin sellaisia tekijöitä, joiden vuoksi olen hänen kanssaan ja kaikesta en voi avautua täällä.

Kaikesta huolimatta minulle kehkeytyi vahvoja tunteita häntä kohtaan, kuin myös hänellä minua kohtaan.

Hän on tuollainen kuvaamasi jyrääjä ja avoimesti sovinisti. Hän on sanonut, että vihaa kaikkia maailman naisia paitsi minua. Ja tällä hetkellä minuakin..

(Olen saanut sen kuvan hänestä, että kovan pinnan alla on kuitenkin hyvin herkkä mies, helposti rakastuva, jota onkin sitten aikoinaan käytetty hyväksi, petetty ystävän kanssa ja jätetty... Siitä johtunee tämä "naisviha"..)

Erilaiset arvomaailmat aiheuttavat riitoja, ne tulevat useimmiten hänen puoleltaan. Välillä on taas pitkiä kausia, että menee hyvin ja silloin kumpikaan ei suutu herkästi. Välillä olen onnellinen, välillä onneton.. En vain jaksa aloittaa koko prosessia taas alusta.. Jäädä sinkuksi, kärsiä ero, etsiä uutta miestä, tutustua, rakastua.. Takana on pitkiä suhteita, ikäviä eroja. Yritän nyt pysyä tässä suhteessa vaikka välillä vaikeaa onkin. On hänessä ne hyvätkin puolensa..

Viime aikoina on vaan kovin usein riidan päätteeksi tullut hänen puoleltaan eropuheita. Kun tilanne on rauhoittunut ja otan puheeksi sen, että tarkoittiko hän eroa tosissaan, hän suuttuu uudelleen... Kauhea riitelykierre

Itse en kyllä tuollaista miestä katseli. Vai, että oikein vihaa naisia... :D kuulostaa oikein unelmamieheltä... Varmasti on myös tyypillinen ahdasmielinen öyhömöyhö, joka vihaa kaikkea "normaalista" poikkeavaa.

En puolustele miestäsi, mutta mieti onko huolehtimisessasi myös ripaus mustasukkaisuutta ja omistushalua, itseltäsikin salassa? Tarkistat ja "kiristät solmuja" ennen lähtöä, jotta hän ei saisi päähänsä tehdä "jotain"?

Mies tietää tämän ja alkaa tehdä tätä "irtiottoa" jo hyvissä ajoin ennen lähtöä, ja mahdollisimman häijysti, jotta voisi sitten lähteä "oikeutusti" hyvällä omantunnolla? Tuntuu että tämä periaatteellinen vastustaminen ja haastaminen on laajentunut myös muihin tilanteisiin, ihan murkkuikäiseen tyyliin, jossa kaikkea pitää vastustaa ja olla eri mieltä.

Onko aina ollut näin? Pystyisittekö keskustelemaan asiasta? Tuntuu ikävältä että kommunikaationne lähtee aina kulkemaan samoilla raiteilla kohti samaa katastrofia.

Mitä enemmän ap kertoo suhteesta niin sitä enemmän ihmettelen miksi hän edelleen seurustelee tuon miehen kanssa. Se on vähän kuin kerjäisi verta nenästä...

Suosittelen käyttämään vähintään tupla ehkäisyä mutta mielummin kolminkertaista ehkäisyä. Tuollaisen miehen kanssa ei kannata ainakaan lisääntyä. Mies tulisi kohtelemaan lapsensa äitiä hyvin epäreilusti koska vihaa kaikkia naisia. Todennäköisesti myös lapsi kärsisi tilanteesta koska vanhemmat riitelevät järjettömästi ja isä ei olisi turvallinen.

Vierailija kirjoitti:

Mitä enemmän ap kertoo suhteesta niin sitä enemmän ihmettelen miksi hän edelleen seurustelee tuon miehen kanssa. Se on vähän kuin kerjäisi verta nenästä...

Suosittelen käyttämään vähintään tupla ehkäisyä mutta mielummin kolminkertaista ehkäisyä. Tuollaisen miehen kanssa ei kannata ainakaan lisääntyä. Mies tulisi kohtelemaan lapsensa äitiä hyvin epäreilusti koska vihaa kaikkia naisia. Todennäköisesti myös lapsi kärsisi tilanteesta koska vanhemmat riitelevät järjettömästi ja isä ei olisi turvallinen.

Ei huolta! Ei meillä ole seksiä juurikaan. Jos vielä enemmän avaan suhdettamme, niin seksin puute on ollut suhteemme isoin ongelma. Ongelma nimenomaan minulle. Olen yli kolmekymppinen nainen ja varustettu täysin normaalein seksihaluin. Mieheni taas on ollut haluton jo pitkän aikaa ja voin sanoa olevani puutteessa. En ikinä olisi uskonut, että joudun suhteeseen jossa mies on haluton ja minä joudun elämään puutteessa.

Minulla on se olo, että tämän miehen kanssa en voi lisääntyä ja jään lapsettomaksi.