Ikävimmät ja ihanimmat muistot kouluajoiltasi?
Minulla oli ikävin, kun kuukautiset olivat alkaneet kesken kemian tunnin ja vaaleissa housuissa oli inhottava läntti tunnin jälkeen. Sain jälkikäteen luokan ihanimmalta pojalta lapun, jossa kerrottiin: ”Sulla on muuten ihan ok p*rse, mutta pitäisit rättiä, jos alat vuotaa”. En edes tiedä, oliko se viesti siltä pojalta vai joltakin luokan inhottavista tytöistä, mutta se jäi pysyvästi silti mieleen. Häpeä oli jotain niin järkyttävää, että pitkän aikaa oli vaikea edes lähteä kouluun.
Ihanin muisto oli, kun suudeltiin konekirjoitusluokassa välitunnilla koko koulun komeimman pojan kanssa. Siihen aikaan ysit saivat vielä viettää välitunteja sisällä ja oli konekirjoitusluokka. Suutelutuokio ei johtanut suhteeseen, mutta muistelin sitä vuosikausia. Edelleen muistan sen kihelmöinnin vatsassa.
Kommentit (10)
Vau! Mulle myös oli nuo em. lounastunnit niitä parhaita koulumuistoja.
Kotona ei meillä syöty koskaan yhdessä, eikä äiti ollut mikään mestarikokki. Aika usein koulun jälkeen syötiin mikropitsaa tai valmisruokia silloin kun nälkä yllätti. Koulun ruokailusta jäi mieleen se yhteisöllisyys, kun oltiin yhdessä pöydän ääressä ja juteltiin. Siihen aikaan ei juttelu ollut vielä kiellettyä syödessä. Nyt kun oma lapsi on 2. luokalla, niillä on säännöt, että jokainen keskittyy syömään ja ollaan hiljaa, eikä puhuta ruokaa suussa. Harmi sinänsä, koska ne keskustelut oli just parhaita.
Ikäviä muistoja taas oli riidat. Kun jonkun kaverin kanssa tuli riitaa ja mykkäkoulua. Mulla on aina ollut vaikeuksia kestää toisen vihaa ja on edelleen aikuisenakin.
Ihanimpia muistoja alaluokilta taisi olla lomalle lähdöt (joulujuhla/kuusijuhla, kevätjuhla). Niihin liittyi aina hienot vaatteet ja odottava tunnelma.
Muistan sen vapauden, kun oli saatu todistukset käteen ja oltiin vapaita tekemään mitä vaan. Ei sitä tunnelmaa enää tavoita tällaisena viisikymppisenä kehäraakkina.
Ikäviä muistoja oli myös monta. Pojat haukkuivat laudaksi ja antoivat talvella lumipesuja. Jossain vaiheessa 7.-9. luokalla minulla ei ollut nimeä ollenkaan, huudettiin vain ”lauta”.
Hyvä ystäväni alkoi käyttää päihteitä suht tasaiseen tahtiin 14-15-v. Jos joku nuorempi kuvittelee, että ns. ”päiväkännit” on uusi keksintö, niin eipä ole. 35-40 vuotta sitten oli jo nuoria, jotka lintsasi iltapäiviä koulusta ja vetäisi kiellettyjä juomia. Vanhempien työpäivät oli siihen aikaan pitkiä. Kun tämän hyvän ystäväni äiti ja isä tulivat töistä joskus klo 17-18 välillä, likka oli jo kotona ja selviämässä. Ikinä ei tainnut jäädä edes kiinni. Siihen aikaan ei ollut wilmoja, eikä vanhemmille muutamista pinnaustunneista ollut tapana lankapuhelimella soitella.
Minä väärensin joskus ns. poissaolovihkoon tuon ystäväni vanhempien nimmareita. Sitten jos vihko piti oikeasti näyttää joskus kotona esim. kuumetaudin takia, ne väärennetyt sivut oli helppo repäistä pois, eikä kukaan huomannut mitään. Itsekin pinnasin joskus koulusta, jos oli liikuntaa.
Ihanin koulumuisto:
Pahimman kiusaajani (meidän luokkalainen tyttö) sisko lähti tästä maailmasta oman käden kautta.
Pääsin sanomaan tälle kiusaajalle: ”sen olis pitänyt olla sinä, eikä siskosi”.
Ikävin muisto: peruskoulun alku
Ihanin muisto: peruskoulun loppu
Vierailija kirjoitti:
Ikävin muisto: peruskoulun alku
Ihanin muisto: peruskoulun loppu
Vihreiden äänestäjä. Ruotsin Gretakin lintsasi joka perjantai koulusta.
Vierailija kirjoitti:
Ikävin muisto: peruskoulun alku
Ihanin muisto: peruskoulun loppu
Kai siellä nyt jotain hyvää oli koulun aikanakin? Vaikken viihtynyt itsekään oppitunneilla, niin tykkäsin kuitenkin käsitöistä ja kuvaamataidosta, josta tuli myöhemmin ammatti. Ilman koulua tuskin olisin huomannut olevani lahjakas piirtämään ja maalaamaan, enkä olisi uskaltautunut hakeutumaan kuvataidekouluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävin muisto: peruskoulun alku
Ihanin muisto: peruskoulun loppuVihreiden äänestäjä. Ruotsin Gretakin lintsasi joka perjantai koulusta.
Pari kertaa olen vihreitä äänestänyt, tosin äänestän aina ihmistä enkä puoluetta. Minua kiusattiin koko peruskouluaika, joten sieltä ei mukavia muistoja juuri ole. Lukion ja amk:n olen sittemmin käynyt, ja töissäkin käyn, eli en nyt ihan syrjäytynyt taida olla.
T: nro 5
Ikävimpiin muistoihin kuuluu ala-asteen eli koulun alkaminen. Olin eksyksissä ja nieleskelin itkua koko ensimmäisen päivän. Oli helpottavaa, kun pääsi takaisin kotiin. Toisaalta oli hirveää vähitellen tajuta, että koulu jatkuu siitä eteenpäin hamaan tulevaisuuteen.
Ihanimmat koulumuistot ovat yläasteelta, kasiluokan toukokuulta. Oppilaat saivat luvan viettää välitunnit läheisellä luontoalueella, koulun pihan ulkopuolella. Se oli ihan kuin olisi ollut piknikillä. Kaikki oppilaat olivat hyväntuulisia ja ystävällisiä toisilleen. Siihen aikaan minulla ja kavereillani oli muutenkin tapana hassutella ja nauraa hillittömästi koko ajan.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Ei paljon ole edes erityisiä muistoja kouluajoilta. Ikävimmät yläasteelta kun luokka oli ihan hirveä. Mukavimmat lukiosta siinä mielessä että sai hyviä numeroita ja yo-kirjoitukset meni hyvin. Muutama hyvä kaveri oli kyllä myös.
Ikävimmästä päästä: täikierre. Niitä ei meinattu saada nujerrettua millään. Täikammat ja täishampoot oli käytössä kyllä. Loppupeleissä meiltä kotoa heitettiin jätelavalle mm. peittoja, tyynyjä, patjoja, mattoja. Luulen, että täit saatiin pois jo aiemmin, mutta joko minä tai pikkusiskoni saatiin tartunta uudestaan koulusta.
Mukavimpia muistoja oli ruokatauot. En ole nirso ruuan suhteen. Rakastin mm. koulun lasagnea, kanaviillokkia, lihapullia, makaronilaatikkoa, uunimakkaraa ja tietenkin salaatteja.