Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äidit, vaatikaa isää myös jäämään lapsen kanssa kotiin edes muutamaksi kuukaudeksi!
13.02.2020 |
Kun lapsi täytti vuoden, menin itse töihin ja isä jäi vielä kotiin lapsen kanssa. Ihan paras ratkaisu meillä!
Oltiin jo melkein eron partaalla, aloin itse olla niin väsynyt tekemään lähes kaiken yksin. Mies ei tuntunut ollenkaan ymmärtävän miten hektistä välillä kotona oleminen voi olla (meillä kaksi vanhempaakin lasta), ajatteli että tyyliin istun päivän pitkät ja järjestelen jotain vaatekaappeja ja mietin uutta sisustusta. Hän ei myöskään ymmärtänyt että vaikka olen kotona, en jaksa viiden ihmisen sotkuja siivota aina lähes yksin, lapset kun vielä sen verran pieniä että ei heistä ihan hirveästi ole apua.
Nyt oltuaan reilu kuukauden kotona hän myöntää että on yllättävän täynnä hommaa päivät, mutta on silti tosi hyvin hoitanut kaiken, en voi yhtään valittaa. Tuntuu että jaksaa jopa paremmin esim leikkiä lapsen kanssa.
Joten suosittelen tosiaan kaikkia naisia antamaan miehelle mahdollisuus/vaatimaan että mies jää kotiin edes hetkeksi. Itse kun aiempien perhevapaiden aikana pidin itsestäänselvyytenä että itse jään kotiin koko ajaksi ja niin taisi pitää mieskin.
Kommentit (62)
Muuten hyvä mutta ihan väärin ruveta vaatimaan. Vaatimalla ja pakottamalla ei toinen hyvällä suostu, missään asiassa. Suostuisitko sinä johonkin jos mies alkaisi vaatimalla vaatia, kyllä siinä niskakarvat nousee pystyyn. Mutta juu, taitavasti keskustelemalla ja tomerana saa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä järkeä tuossa on, koska lapsenhoito sujuu naiselta paremmin.
Raavas hyväpalkkainen mies jää kotiin leikkimään kotia, ja äiti käy töissä.
Jotain järkeä näihin lapsijuttuhinkin.
MIKSI???? Sinä olit vain keskenkasvuinen.
Meillä tuli vaimolle yllätyksenä se, että lasten harrastuksiinkuskaaminen on hänen hommansa, kun minä olen koti-isänä. Hän oletti, että saa olla illat kuopuksen kanssa ja minä kuljetan kahta vanhempaa paikasta toiseen, mutta halusin tasan samanlaisen paketin kuin mikä hänellä oli perhevapailla ollut. Vaimo oli kolmessa kuukaudessa täysin räytynyt siihen, että omaa aikaa oli todella vähän, koska lapsia piti koko ajan viedä tai hakea. Tai siltä hänestä tuntui. Luonnollisesti minä pidin kiinni siitä, että keskiviikko oli harrastuspäiväni (niin se oli ollut "kotivaimollakin") enkä joustanut siitä lainkaan.
Kovemmalle minun kotikuukauteni vaimolle otti kuin minulle!
Työnantajat ottavat vähän huonosti sen jos avainpelaajat ova kuukausia poissa. Pätee tietysti naisiin yhtä lailla kuin miehiin, mutta kyllä vähintään takaraivossa on pomolla että ” Vi t t uako se Jaska nyt rupesi kotia leikkimään...”
Naiselle tuo on helpompi hyväksyä.
Kulttuurinen malli, joka ei ihan pian ole katoamassa - oltuaan olemassa jotakuinkin yhtä kauan kuin ihmislaji.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei suostunut, hänen tulonsa on yli 5500e/kk ja mun tulot osa-aikatyöstä 800e/kk + soviteltu työkkäri :)
Meillä mies oli koti-isä molempien lasten kanssa jo 80-luvulla ja menin töihin kun lapset oli 10kk ja se teki meille kaikille tosi hyvää.
Nyt lapset ovat jo aikuisia ja lasten ja isän välit ovat läheiset ja lämpimät ja edelleen vastuu perheestä ja kotitöistä jaetaan puoliksi.
Ja kaikki ystävåpiirissäni olleille miehille koti-isänä ole teki hyvää ja paransi parisuhdetta ja ollaan edelleen yhdessä.
Minusta jokaisella miehellä on oikeus lapsensa hoivaan ja koti-isyyteen.
Ja miehelle se on jopa meriitti työelämässä, toisin kuin naiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minusta yhden lapsen kanssa kotona oli äärimmäisen lokoisaa ja suorastaan tylsää. Eli sen takia että pitäisi jotenkin näyttää mtien kotona räytyy ei kyllä ole oikea motiivi.
Kyllä olisi tullut kalliiksi palkata miehen tilalle monesti kuukaudeksi työntekijä. Ei yrittäjä voi olla kuukausi kaupalla kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies oli koti-isä molempien lasten kanssa jo 80-luvulla ja menin töihin kun lapset oli 10kk ja se teki meille kaikille tosi hyvää.
Nyt lapset ovat jo aikuisia ja lasten ja isän välit ovat läheiset ja lämpimät ja edelleen vastuu perheestä ja kotitöistä jaetaan puoliksi.
Ja kaikki ystävåpiirissäni olleille miehille koti-isänä ole teki hyvää ja paransi parisuhdetta ja ollaan edelleen yhdessä.
Minusta jokaisella miehellä on oikeus lapsensa hoivaan ja koti-isyyteen.
Ja miehelle se on jopa meriitti työelämässä, toisin kuin naiselle.
Tästä saa nyt vähän sen kuvan että isällä ja lapsella on hyvät ja lämpimät välit vain jos se isä on ollut kotona hoitamassa niitä muksuja. Ja että jos näin on niin erojakaan ei helposti tuu kun parisuhde paranee.
No, ei se nyt ihan näin mene. Ei sinnepäinkään. Mutta juu juu, en tarkoita etteikö se hyvä asia ole kun isäkin siellä kotona on ja huseeraa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä tuli vaimolle yllätyksenä se, että lasten harrastuksiinkuskaaminen on hänen hommansa, kun minä olen koti-isänä. Hän oletti, että saa olla illat kuopuksen kanssa ja minä kuljetan kahta vanhempaa paikasta toiseen, mutta halusin tasan samanlaisen paketin kuin mikä hänellä oli perhevapailla ollut. Vaimo oli kolmessa kuukaudessa täysin räytynyt siihen, että omaa aikaa oli todella vähän, koska lapsia piti koko ajan viedä tai hakea. Tai siltä hänestä tuntui. Luonnollisesti minä pidin kiinni siitä, että keskiviikko oli harrastuspäiväni (niin se oli ollut "kotivaimollakin") enkä joustanut siitä lainkaan.
Kovemmalle minun kotikuukauteni vaimolle otti kuin minulle!
Meillä lapset kulkevat itse harrastuksiinsa. Emme olisi edes suostuneet rahoittamaan harrastusta, johon pitää kuskata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein isän kotiin jääminen hoitamaan lapsia on myös taloudellisesti kannattavampaa kuin äidin, jos miehellä isompi palkka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tuli vaimolle yllätyksenä se, että lasten harrastuksiinkuskaaminen on hänen hommansa, kun minä olen koti-isänä. Hän oletti, että saa olla illat kuopuksen kanssa ja minä kuljetan kahta vanhempaa paikasta toiseen, mutta halusin tasan samanlaisen paketin kuin mikä hänellä oli perhevapailla ollut. Vaimo oli kolmessa kuukaudessa täysin räytynyt siihen, että omaa aikaa oli todella vähän, koska lapsia piti koko ajan viedä tai hakea. Tai siltä hänestä tuntui. Luonnollisesti minä pidin kiinni siitä, että keskiviikko oli harrastuspäiväni (niin se oli ollut "kotivaimollakin") enkä joustanut siitä lainkaan.
Kovemmalle minun kotikuukauteni vaimolle otti kuin minulle!Meillä lapset kulkevat itse harrastuksiinsa. Emme olisi edes suostuneet rahoittamaan harrastusta, johon pitää kuskata.
Vauvauintiinkin itse ryömivät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mielestäni taas hoitovapaalla oleminen oli todella vapaata, vaikka oli kaksi kotihoidettavaa ja yksi eskarilainen. Toki lapseni ovat perushelppoja ja ollaan melko minimalistisia (=helppo pitää koti siistinä).
Työni vastapainona on vastuullista asiantuntijatyötä. Pidän työstäni, mutta kyllä se työtä on ja kotona oleminen taas oli lomaa. Olisin toki puolisollenikin suonut hoitovapaan pitämistä, mutta hän ei niin kokenut sitä omakseen. Hänen mielestään taas päivä vastuussa lapsista on rankempaa kuin työpäivä. Osasi kyllä arvostaa kotiäitiyttäni ihan kokeilemattakin sitä. Miksei oltaisi saatu valita kumpikin itsellemme mukavampia rooleja?
Nainen tekee miehen kanssa lapsen, nykyään täysin tietoisestijoka ei halua edes muutamaa uukautta hoiutaa vastasyntynyttä vauvaansa!! Ihmettelen naisten järjen juoksemattomuutta suuresti! Onko mies siis otettu siittämään lapsi vain siksi, että tällä on hyväpalkkainen työ, josta ei voi olla muutamaa kuukautta koko uran aikana pois? Siltä se nyt näyttää. Jos taas mies on niin avuton nössö, ettei osaa mitään lastenhoitohommia, on koko lapsenteko ollut virhetikki! Ei kenenkään palkka ole muutaman kuukauden ajan niin ratkaisevassa asemassa, ettei voisi pärjätä pienemmällä vanhempainvapaan summalla! Kaikki tämä aiheuttaa sitten avioeroja, joista kärsii etenkin se lapsi. Yksinhuoltajista jopa neljännes on köyhyysrajalla, kun se nainen huolehtii lapsen menoista enemmän kuin mies eron jälkeen. Naisen urakehitys on huonompi, palkka huonompi ja eläke huonompi hautautumalla kotiin lapsen kanssa. Järjetöntä! Jopa ennen vanhaan oli luontevaa, että nainen meni töihin, kun ei ollut mahdollisuutta jäädä vuosikausiksi kotiin veronmaksajien rahoilla. Saivat kuitenkin täysipäivisiä ihmisiä kasvatettuja. Kaikilla ei ollut myöskään isovanhemmatkolhoosia apuna vaan asuttiin kaupunkien lähiöissä uusissa betonikuutioissa. Nykyään ollan asenteellisesti niin konservatiivisia, että on palattu todella kauas modernista maailmasta, ainakin Suomessa! 1960-1970-luvun nuoret naiset ovat tästä ihmeissään nyt vanhempana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tuli vaimolle yllätyksenä se, että lasten harrastuksiinkuskaaminen on hänen hommansa, kun minä olen koti-isänä. Hän oletti, että saa olla illat kuopuksen kanssa ja minä kuljetan kahta vanhempaa paikasta toiseen, mutta halusin tasan samanlaisen paketin kuin mikä hänellä oli perhevapailla ollut. Vaimo oli kolmessa kuukaudessa täysin räytynyt siihen, että omaa aikaa oli todella vähän, koska lapsia piti koko ajan viedä tai hakea. Tai siltä hänestä tuntui. Luonnollisesti minä pidin kiinni siitä, että keskiviikko oli harrastuspäiväni (niin se oli ollut "kotivaimollakin") enkä joustanut siitä lainkaan.
Kovemmalle minun kotikuukauteni vaimolle otti kuin minulle!Meillä lapset kulkevat itse harrastuksiinsa. Emme olisi edes suostuneet rahoittamaan harrastusta, johon pitää kuskata.
No meillä ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies oli koti-isä molempien lasten kanssa jo 80-luvulla ja menin töihin kun lapset oli 10kk ja se teki meille kaikille tosi hyvää.
Nyt lapset ovat jo aikuisia ja lasten ja isän välit ovat läheiset ja lämpimät ja edelleen vastuu perheestä ja kotitöistä jaetaan puoliksi.
Ja kaikki ystävåpiirissäni olleille miehille koti-isänä ole teki hyvää ja paransi parisuhdetta ja ollaan edelleen yhdessä.
Minusta jokaisella miehellä on oikeus lapsensa hoivaan ja koti-isyyteen.
Ja miehelle se on jopa meriitti työelämässä, toisin kuin naiselle.
Tästä saa nyt vähän sen kuvan että isällä ja lapsella on hyvät ja lämpimät välit vain jos se isä on ollut kotona hoitamassa niitä muksuja. Ja että jos näin on niin erojakaan ei helposti tuu kun parisuhde paranee.
No, ei se nyt ihan näin mene. Ei sinnepäinkään. Mutta juu juu, en tarkoita etteikö se hyvä asia ole kun isäkin siellä kotona on ja huseeraa.
Kyllä se parisuhde paranee, kun ei tarvitse riidellä ja kinastella, miten paljon aikaa lastenhoito vie tai kodin siisteyden ylläpito. Tai joku neuvolassa käynti.
Meillä edelleen kotitöiden jaetaan puoliksi ja molemmat pitävät itsestäänselvyytenä, eikä miestä tarvitse "pyytää" hoitamaan kaupassa käyntiä ja mikä parasta, osaa jääkaappiin katsomalla itse tehdä kauppalistan.
Olin kuolla nauruun, kun tältä palstalta luin, kuinka nykynaiset opettavat miestä käymään kaupasta ja siinä keskustelussa naista pyydettiin ottamaan kuva
maitopurkista ja ketsuppipullosta kännykällä ja lähettämään sen hänelle kännykkään jotta mies selviintyisi kauppaostoksista. Minä voisin tuon tehdä alle alakouluikäiselle lapselle, mutta en enää 12v.
Jotenkin moni nykynainen on kaapannut lapsensa ja kotinsa ja heiluttaa yksin puikkoa ja mies on lapsipuolen asemassa ja syrjästäseuraaja ja perheen yksi lapsi lisää. Ja sitten valitetaan, kun ei yksin jaksa pyörittää lapsiperheen arkea ja halutaan omaa- tai parisuhde aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Kostaminen pakottaminen ja vaatiminen ei ole parisuhteessa koskaan hyviä keinoja. Aikuisen ihmisen pakko"opettaminen" johtaa lopulta vaikeuksiin. Anna lapsen isän olla isä tavallaan, äläkä yritä määrietllä sitä isyyttä hänen puolestaan. Lapsen ja isän välinen suhde on heidän kahden välinen, älä siis sotkeennu siihen. Ja mikä tärkeintä, kun viimeistään parin vuoden päästä eroatte, niin muista nämä sanat, äläk äala kiusaamaan lapsen isää., vaan myönnä oma vastuusi eroon.
Ja isä voi myöntää äidille yksinhuoltajuuden. Niin se meillä meni. Isä ei ehtinyt olla lapsen kanssa, koska oli Tärkeä Yrittäjä, ja pitkien työpäivien vastapainoksi piti rentoutua harrastamalla. Sitten kun tuli ero niin pääsikin itku, kun ei saanut yhteishuoltajuutta, koska ei ollut siihenkään saakka hoitanut lasta.
En tiedä onko mieheni jotenkin luontaisesti fiksu, mutta häntä ei ole koskaan tarvinut opettaa kotitöihin tai lastenhoitoon. Suoraan työpäivän jälkeen alkoi puuhailemaan lapsen kanssa/laittamaan ruokaa/kävi kaupassa lapsen kanssa/teki kotitöitä. Mistään näistä ei ole koskaan riidelty ja avioliittokin on hyvässä vedossa vieläkin yli 20 vuotta myöhemmin. Niin ja isällä sekä lapsella on edelleen hyvä ja lämmin suhde.
Alue: Aihe vapaa
Kostaminen pakottaminen ja vaatiminen ei ole parisuhteessa koskaan hyviä keinoja. Aikuisen ihmisen pakko"opettaminen" johtaa lopulta vaikeuksiin. Anna lapsen isän olla isä tavallaan, äläkä yritä määrietllä sitä isyyttä hänen puolestaan. Lapsen ja isän välinen suhde on heidän kahden välinen, älä siis sotkeennu siihen. Ja mikä tärkeintä, kun viimeistään parin vuoden päästä eroatte, niin muista nämä sanat, äläk äala kiusaamaan lapsen isää., vaan myönnä oma vastuusi eroon.