Katsotteko joka kerta muita ihmisiä silmiin? Taidan kuulua omituisten otusten kerhoon jotka välttelevät muiden katseita
Täällä oli joskus ketju samasta aiheesta mutta en löytänyt sitä. Muistaakseni ketjussa kysyttiin miksi ette katso kadulla vastaantulijoita silmiin. En oikein tiedä mistä tämä tapa on peräisin, kadulla tuijotan maisemia tai katua, kaupassa tuotteita/hyllyn välejä. Kaupan kassalla saatan nopeasti vilkaista kassamyyjää silmiin mutta koko toimenpiteen ajan en pysty katsomaan myyjää silmiin ja pelkään että annan itsestäni tylyn kuvan vaikken sitä ole. Hullua! mutta parikymppisenä työskentelin hetken kassamyyjänä ja työssä pahinta oli ihmisten kohtaaminen ja silmiin katsominen. Jos näen kaupassa komean sinkkumiehen niin järkeni sanoo toista mutta alaruumis pyytää juoksemaan karkuun. Noloa, mutta minkäs sille voi. Olen mukava nainen ja tämän takia sinkku. :(
Kommentit (16)
Sama juttu, nuorena olin piinallisen ujo, väistelen viimeiseen asti suoraa katsekontaktia. Nykyisin katson palvelutilanteessa silmiin, mutta en kylläkään kadulla vastaantulijoita.
Olen hieman oppinut silmiinkatsomista, mutta keskittymistä se vaatii.
Nuorena se oli minulle suorastaan mahdotonta.
Mihin silmiin katsomista tarvitaan?
Siis mikä vastaantulija juttu tämä on että Suomessa pitää kohdata kaikki jotka vastaan tulevat?
Ulkomailla et todellakaan tekisi tätä! Siellä on ruma juttu.
Minua itse ärsyttää kun vastaantulevat tujittavat kylmällä ja arvostelevalla katseella, pyöräilijät ovat pahimmat.
Vierailija kirjoitti:
Mihin silmiin katsomista tarvitaan?
Saadaan yhteenkuuluvuudentunne ja luotettavuus molempien välille, arvelisin.
En todellakaan tuiojta vastaantulijoita silmiin, moykkamainen tapa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin silmiin katsomista tarvitaan?
Saadaan yhteenkuuluvuudentunne ja luotettavuus molempien välille, arvelisin.
Eivät nuo pelkällä katseella synny.
Minä en juurikaan katso ihmisiä silmiin. Uskon, että se on hankaloittanut työnsaantiani, katseeni herpaantuu helposti vaikka kattoon ja saattaa antaa haastattelijalle kuvan, että välttelen jotain, valehtelen tms. Vaikka oikeasti kyse on vain hermostumisesta "katseen alla" olemiseen.
Kaduilla en juuri katso ihmisiä, koska tunnistan hyvänpäiväntuttuja harvoin huonon näköni takia. Joten katselen taas mielummin muualle :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin silmiin katsomista tarvitaan?
Saadaan yhteenkuuluvuudentunne ja luotettavuus molempien välille, arvelisin.
Eivät nuo pelkällä katseella synny.
Tarkoitinkin tilannetta jossa kaksi henkilöä keskustelee, esim myyjä ja asiakas.
Ihan sama juttu kuin AP:lla. Olen viimein hyväksynyt, että tulen olemaan lopun ikääni yksin. Kyllä se näinkin menee.
-M28
Ei todellakaan ole normaalia katsoa kadulla vastaantulijoita silmiin.
Muodollisissa tilanteissa katsotaan, mutta puheeseen on helpompi keskittyä, jos katsoo muualle.
Aha, veikkaan että ap:lla löytyy kuitenkin kuin ihmeen kautta muksu tai muutamakin.
Asperger ja karsastus, silmiinkatsominen on sekä psyykkisesti että fyysisesti (lähes) mahdotonta.
N44v
Vierailija kirjoitti:
Aha, veikkaan että ap:lla löytyy kuitenkin kuin ihmeen kautta muksu tai muutamakin.
Ja tämän päättelit mistä? Yllätyksenä kerron, että olen lapseton. ap
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan ole normaalia katsoa kadulla vastaantulijoita silmiin.
Muodollisissa tilanteissa katsotaan, mutta puheeseen on helpompi keskittyä, jos katsoo muualle.
No tuu Helsinkiin, niin täällä varsinkin naiset ja vanhemmat miehet oikein jäävät jopa odottamaan että katsot takaisin.
Suomalaiset ovat aivan sairaita.
En minäkään nuorempana uskaltanut katsoa vastaantulijoita silmiin. Ujohko luonne ollut silloin ja vieläkin, vaikka olen yrittänyt kohdata ihmisiä silmiin katsoen. Toki on ihmisiä joita katson silmiin ja he eivät edes vaivaudu katsomaan takaisin. Muutenkin nyky aikana on aika tavatonta, että katsottaisiin edes toisia ihmisiä silmiin. Siellä kännyssä kaikki kiinnostava on nykyisin. Harmillista.