Lue keskustelun säännöt.
Olen niin raivona laiskaan 11v lapseen
08.02.2020 |
Mitään ei tee ilman että pitää käskeä 150 kertaa, eikä tee sittenkään. Laiska, jättää tavarat käsistään minne sattuu, oma huone järkyttävä läävä, ei saa vietyä likaisia vaatteita pyykkiin, ym. Jatkuva riita asioista, mitä tuon ikäisen pitäisi jo tehdä ja osata tehdä. Ei vaan tee. Ja todella en tee hänen puolestaan.
Itkettää ja suututtaa jatkuva riitely, kun ei tee hommiaan.
Ja etuudet lähteneet: ei peliaikaa, eikä katso telkkaria ja nyt tänään päätin, että minä en enää vie harrastukseen (ei pääse sinne muuten kuin kuskaten), koska hommat ei suju.
Kommentit (74)
Rangaistusten vaihto palkitsemiseen auttaa paljon. Meillä on myös 11v, joka ei saa huonetta siivottua jos ei vieressä sano mitä pitää siivota. ADHD-lääkityksestä huolimatta. Riitely ei auta, joten en huuda tai paasaa, menee vain päivä pilalle kaikilta. Muistuttelen yksi sanaisesti vähän väliä mitä piti tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhimman lapsen kanssa meinas mennä hermot tuollaisessa tilanteessa. Tajusin sitten vasta että kyse oli esimurrosikää tai jotain. Tilanne korjaantui vuoden tai puolentoista vuoden taistelujen jälkeen. Toisen kanssa pyysin tuossa vaiheessa tekemään vain pakollisimmat asiat muiden annoin mennä ohi kommentoimatta. Nyt on alkanut hommat taas sujua normaalisti viimeisen kolmen kuukauden ajan eli aika auttoi vaikka en rähissytkään.
Eli minun ideani olisi
- koeta jutella rauhallisesti lapsen kanssa ettei ole mitään pahempaa ongelmaa taustalla kuten masennusta, kiusaamista ym. Jos ei onnistu niin kysy voisiko koulukuraattori tai joku jutella ja varmistaa ettei isompia ongelmia,
- valitse taistelusi, laske vaatimusten rimaa. Pidä kuitenkin kiinni tärkeimmistä asioista esim hoitaa koulun ja huone siivotaan esim kerran viikkoon.
- ota huumori avuksi. Meillä esikoinen erityisesti vastasi aina pyyntöihin ”kohta”. Kun kyllästyin niin yhden päivän vastasin samalla tavalla kaikkiin esikoisen kysymyksiin. Lopulta kaikki naurettiin aina hyväntahtoisesti jos joku perheessä käytti sanaa ”kohta”. Tänään huomautin nuorimmalle sukista olkkarin lattialla ja tämä naureskeli kasvattavansa olkkarin lattialle sukkapuita minulle. Minä totesin että aha nyt nuoriakin on alkanut levittää ”reviirimerkkejään” ympäriinsä.
- minä olen ollut kiitollinen siitä että murkkuiästä on tähän asti päästy likaisilla huonoilla, lojuvilla vaatteilla ja astioilla ym. Annan armoa ja pidän kiinni tärkeimmistä säännöistä. Onneksi kaikkien lasten kanssa on säilynyt keskusteluyhteys myös murkkuiässä. Ja tietävät että vaikka kuinka itseäkin harmittaa unohtelu ja se ettei vaan tahdo jaksaa niin kotona on turvallista eikä maailma kaadu pikku unohduksiin ja väliaikaiseen saamattomuuteen.
Ja nytkin vanhin on isänsä kanssa tekemässä polttopuita ja keskimmäinen kantoi puita sisään ym ja nuorin leipoi. Ketään ei tarvinnut pakottaa töihin vaan pieni pyyntö riitti. Ja toki saivat itsekin vaikuttaa milloin ja miten asiat tehdään.
Minä kyllä harkitsisin että kannattaako rangaista lopettamalla harrastus? Voiko sitä aloittaa helposti uudestaan ? Jos esim jääkiekko ym niin opetat huonoa käytöstä lopettamalla kesken kauden joka voi vaikeuttaa muiden joukkueen jäsenten tilannetta. Ja haluatko että teinisi viettää jatkossa tuonkin harrastesajan esim kauppojen edustama hengailemassa ja polttamassa ym?
Onneksi on "kohtalotovereita".
Nyt vaan kun katsoin YLE Areenasta Logged In sarjaa, joka kertoi syrjäytyneitä nuorista, iski ahdistus, että omasta lapsesta tulee sellainen, ellei ryhdistäydy.
Ap
Esimurrosikä.
Meillä 12.5 v. Tyttö, ja tilanne ollut 1.5 vuotta sama:
- viikon pyykit tuodaan huoneesta sunnuntai iltaisin pyykkikoriin. Pesen pyykit lauantaisin.
- vaatteita ei katsota illalla valmiiksi, vaan aamulla etsitään niitä kiireessä.
- aamuisin ei herätä oman puhelimen hälytykseen, vaan odotetaan, että vanhempi tulee herättämään monta kertaa
- "milloin pesit hiukset" kysymykseen vastataan "en muista"
- peti aina auki
- roskat, oman huoneen lattialla, ei roskiksessa
- kaapinovet auki
- koulupöytä täynnä tavaraa, läksyt tehdään keittiönpöydällä, joka on täynnä koulukirjoja, kun pitäisi syödä
Koulusta huolehtii ja harrastuksestaan. Se riittänee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan järkyttävä äiti. Mikset anna sen lapsen olla! Miksi ihmeessä huudat ja otat laitteet pois. Tuo harrastuksen kieltäminen on kaiken huippu.
Oikeasti säälin näitä kiusattuja lapsia.
Vaikutat ihan kamalalta vanhemmalta. Säälittää todella lapsesi. Kiva lapsuus blbfllö varmaan raivoamista kuunnellen.
En siedä kaltaisiasi typeriä aikuisia, siis huudat ja valitat lapselle päivästä toiseen ja ihmettelet kun mikään ei muutu. Aikuinen hyvänen siks sentään. Silloin sinä muutat käytöstäsi ja etsit keinon muuttaa asioita.
Pilaat lapsen elämän, häpeä itseäsi, et ole kypsä vanhemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rangaistusten vaihto palkitsemiseen auttaa paljon. Meillä on myös 11v, joka ei saa huonetta siivottua jos ei vieressä sano mitä pitää siivota. ADHD-lääkityksestä huolimatta. Riitely ei auta, joten en huuda tai paasaa, menee vain päivä pilalle kaikilta. Muistuttelen yksi sanaisesti vähän väliä mitä piti tehdä.
Miksi pitäisi palkita? Eihän aikuisiakaan kukaan palkitse siitä, että tekee kotityöt. Ne on vaan asioita, jotka on pakko tehdä, huvitti tai ei.
Ap, olet jo kokeillut rangaistuksia, ja ne eivät toimi. Miksi hakkaat päätäsi seinään ja aina vaan yrität toimimatonta konstia eli aina vaan tiukempia rangaistuksia?
Ei se kurilla oikene, tarvitaan pitkämielisyyttä, yhdessä tekemistä ja kannustusta. Jos esimerkiksi viikonloppuna ehdotat jotakin lapselle mieluista, esimerkiksi leffaan tai uimaan menoa, mutta vasta sitten, kun on kaikki yhdessä siivottu, lapsi oman huoneensa, niin kas kummaa se huone kyllä siivotaan ilman isompia taisteluita.
Ok, joitain lapsia pitää muistutella, mutta noin pääsääntöisesti äidin nalkutus muuttuu hyvin nopeasti äänimatoksi, josta ei enää piitata. Ja esimurrosikäinen osaa kyllä valtataistelun, siinä jää äiti äkkiä toiseksi.
Jos kumminkin päätät käyttää rangaituksia, niin mieti ne paremmin. Sinuna en rankaisisi laiskaa lasta sillä, että saa jäädä kotiin makoilemaan vielä siitäkin. Sehän on kuin puoliksi palkinto! Rankaise mieluummin pelikoneeen tai luurin takavarikolla siksi aikaa, että pakollinen tehtävä on tehty, jonka jälkeen sen saa sen kummemmitta saarnoitta takaisin. Pidä ensin palaveri, jossa sanot, että nyt riittää nalkutus. Hänellä on viikossa nämä ja nämä tehtävät, ja niistä ei enempää enää muistutella, mutta jos esimerkiksi lauantaina ei siivota huonetta sisältäen likaisten astioiden ja vaatteiden tuominen pesuun, luuri lähtee takavarikkoon la klo 17, ja sen saa takaisin vasta maanantaina kouluun lähtiessä. Luulisi tuon jo kirpaisevan esiteiniä.
Jossakin määrin sinun tosiaan kannattaa valita taisteluita. Ei se maailma sekaiseen huoneeseen kaadu. Ja jos vaatteita ei tuoda pesuun, kulkekoon likaisissa. Hän tietää kyllä, että siistiä saa päälle tuomalla vaatteet pyykkikoriin. ONHAN se ikävää, että yksi huone on sekaisin, mutta so what? Siihen ei kukaan kuole, kasvattaapa äiteenkin itsehillintää ja sietokykyä. 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rangaistusten vaihto palkitsemiseen auttaa paljon. Meillä on myös 11v, joka ei saa huonetta siivottua jos ei vieressä sano mitä pitää siivota. ADHD-lääkityksestä huolimatta. Riitely ei auta, joten en huuda tai paasaa, menee vain päivä pilalle kaikilta. Muistuttelen yksi sanaisesti vähän väliä mitä piti tehdä.
Miksi pitäisi palkita? Eihän aikuisiakaan kukaan palkitse siitä, että tekee kotityöt. Ne on vaan asioita, jotka on pakko tehdä, huvitti tai ei.
Siksi, että nyt puhutaan varhaisteinistä, ei aikuisesta. Ja kyllä palkinnot aikuistakin motivoivat enemmän kuin se, että joku sinua rapsisi nilkoille ruoskalla. Aikuista vaan palkitsee se siisti koti, lasta ei.
Lapset ja lemmikkieläimet on helpointa kouluttaa samalla lailla. Palkitsemalla halutunlaisesta käytöksestä. Palkito voi olla yhteistä kivaa tekemistä.
Ohis
Muuten samaa mieltä Ap mutta vie kuitenkin harrastukseen. Mulla 11-v. tyttö ja on niin turhauttavaa kun joutuu jankuttamaan samoista asioista. Koulu kuitenkin sujuu ja kavereita on joten olen yrittänyt hiukan katsoa läpi sormien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on oikea esimerkki kyykyttäjävanhemmasta
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/03/30/vuorovaikutuskouluttaja-elina-…
Ihminen on luonnostaan laiska. Minulla oli sotkuinen huone 16-vuotiaaksi asti, siivosin huoneeni vain kun oli koko talon siivouspäivä eli kerran kuussa. Ja vieraita varten tietysti.
Ei se ole niin vaarallista, että teini ei jaksa pitää järjestystä yllä joka päivä. Pyykit keräsin itse lattialta pesukoneeseen kun tajusin ettei puhtaita ole. Kouluvaatteiden etsiminen aamuisin ei ollut ongelma, vaikka siihen pari minuuttia pitempään meneekin jos tavarat on hujanhajan. Saastaa ei kertynyt koska kunnon siivous oli kuukausittain. Vähemmälläkin hössötyksellä pärjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi on "kohtalotovereita".
Nyt vaan kun katsoin YLE Areenasta Logged In sarjaa, joka kertoi syrjäytyneitä nuorista, iski ahdistus, että omasta lapsesta tulee sellainen, ellei ryhdistäydy.
Ap
Kotitöiden tekemättä jättäminen ei syrjäytä.
Itse olette kasvattaneet laiskamadon.
On parasta antaa sen nuoren olla.
Tämä ap on selkee mulkku!
Lapsien ei kuulu tehdä aikuisten työtä, vaan kasvaa omaan tahtiin.
Jos tuosta tulee miljonäärijääkiekkoilija niin sinä et saa häneltä kyl senttiäkään ikinä, ihan varma.
Ap on tod näkösesti elämäntapasiivooja, aina löytyy jotain valittamisen aihetta vaikka oliskin siivonnu omansa.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi on "kohtalotovereita".
Nyt vaan kun katsoin YLE Areenasta Logged In sarjaa, joka kertoi syrjäytyneitä nuorista, iski ahdistus, että omasta lapsesta tulee sellainen, ellei ryhdistäydy.
Ap
Harrastukset ehkäisevät syrjäytymistä, mietipä sitä ennen kuin viet sen pojalta.
Sama täällä. Ja sama ikä. Hohhoijaa :/