Olisiko täällä joku, jolta saisi neuvoja elämään?

Hanki itsellesi treffejä? Lähde ulos tanssahtelemaan ja tapaa uusia ihmisiä.

Nuorten kriisipiste, sinne voit mennä ilman lähetettä. Suosittelen.

Syötkö monipuolisesti, terveellisesti? D-vitamiini ja hyviä rasvoja?

Hienoa, että olet aloittanut liikunnan, jatkat sitä.

Nukutko riittävästi?

Voisit olla omalle terveysasemalle yhteydessä ja käydä juttelemassa terveydenhoitajan kanssa?

Helsingissä on paljon tekemistä, osa jopa ilmaista. Museot, näyttelyt, kansalaisopistoistoilla mielekkäitä kursseja.

Hmm, musta tuntuu, että sulla on ongelmaa perusturvallisuudentunteen kanssa. Että se tekee ton olon. Ja, että olet lievästi yksinäinen. Mutta kuitenkin on ihmisiä ympärillä ja parisuhde.

Tuo on täysin normaalia. Elämä vaan on tuollaista nykyisin.

Onko sulla jokin oma mielenkiinnon kohde? Sellanen voimaannuttava harrastus esim. valokuvaus, kuorolaulu tms. Sitä kautta voi saada ajan myötä ystäviä.  Kuulostaa myös rankalta tuo elämänvaihe kun käy töissä ja opiskelee.  Stressaantuneena voi olla vaikeaa huomata ihanat asiat ympärillä. 

Ehkä jonkinlainen maisemanvaihdos, hyvin nukkuminen, syöminen ja liikkuminen auttaisi jaksamaan. Hengitysharjoitukset ovat myös nopea tapa helpottaa stressiä. 

Olet vielä nuori ja elämään ehtii mahtua monenlaisia vaiheita, sekä hyviä että haastavampia aikoja. 

mene seurakuntaan, kirkkoon, tai muihin hengellisiin tilaisuuksiin, löydät elämän tarkoituksen.

Vierailija kirjoitti:

Hmm, musta tuntuu, että sulla on ongelmaa perusturvallisuudentunteen kanssa. Että se tekee ton olon. Ja, että olet lievästi yksinäinen. Mutta kuitenkin on ihmisiä ympärillä ja parisuhde.

Mitähän tuolle voisi tehdä?

Luontosuhde puuttuu? Elämä tuntuu vain suorittamiselta. Ihminen ei ole biologisesti sopeutunut kaupunkielämään. Metsään ja puutarhoihin kävelemään, vaikka kasvitieteelliseen puutarhaan.

Mulle tuli mieleen ystävien etsintä netistä, lemmikki ja vapaaehtoistyö jonkin ihmisryhmän hyväksi.

Ehkäpä jokin mielialaan vaikuttava ssri- lääkitys voisi olla kokeilun arvoinen.

Sun pitää ihan itse miettiä se, mikä on sulle merkittävää ja mitä sinä itse haluat elämääsi.. ja sen jälkeen toteuttaa se. Ei sitä kukaan toinen voi kertoa. Jollekin on merkittävää mennä Afrikkaan lähetyssaarnaajaksi, jollekin on merkittävää olla mukana hyväntekeväisyydessä, jollekin hengellisyys, jollekin urheilu, jollekin oma kauneus, jollekin ystävät jne. Ihan itse sun on itsesi kanssa asiasta keskusteltava.

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli mieleen ystävien etsintä netistä, lemmikki ja vapaaehtoistyö jonkin ihmisryhmän hyväksi.

Ehkäpä jokin mielialaan vaikuttava ssri- lääkitys voisi olla kokeilun arvoinen.

Ei kannata lääkkeellä lääkitä. Lääkkeisiin jää helposti koukkuun ja aiheuttavat sivuoireita. Ap tarvitsisi jotain kivaa ja hauskaa elämäänsä. Onko parisuhde kunnossa, vai onko siinä ongelmia? Onko tulevaisuudelle tavoitteita, haaveita, näkemystä?

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää ihan itse miettiä se, mikä on sulle merkittävää ja mitä sinä itse haluat elämääsi.. ja sen jälkeen toteuttaa se. Ei sitä kukaan toinen voi kertoa. Jollekin on merkittävää mennä Afrikkaan lähetyssaarnaajaksi, jollekin on merkittävää olla mukana hyväntekeväisyydessä, jollekin hengellisyys, jollekin urheilu, jollekin oma kauneus, jollekin ystävät jne. Ihan itse sun on itsesi kanssa asiasta keskusteltava.

Ap kysyi neuvoja varmaan siksi, että ei tiedä. Vinkkejä, vaihtoehtoja, ideoita, keskustelua. On hyvä ajatus keskustella asiasta yhdessä eri ihmisten kanssa, eikä todellakaan vain itsekseen jumittaa umpikujassa...

Luet sitä raporttia uudestaan ja uudestaan, että täällä asuu maaliman onnellisin kansa.

Zinc

https://www.meetup.com/cities/fi/helsinki/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli mieleen ystävien etsintä netistä, lemmikki ja vapaaehtoistyö jonkin ihmisryhmän hyväksi.

Ehkäpä jokin mielialaan vaikuttava ssri- lääkitys voisi olla kokeilun arvoinen.

Ei kannata lääkkeellä lääkitä. Lääkkeisiin jää helposti koukkuun ja aiheuttavat sivuoireita. Ap tarvitsisi jotain kivaa ja hauskaa elämäänsä. Onko parisuhde kunnossa, vai onko siinä ongelmia? Onko tulevaisuudelle tavoitteita, haaveita, näkemystä?

Siis lääkkeet voisivat olla hyvä vaihtoehto toki. Ennen olin todella niitä vastaan, mutta enpä ollut silloin vielä kokenut mitään tällaista. Parisuhde on pitkä, ollaan oltu 10v yhdessä. En tiedä onko kunnossa. Päällisin puolin kai näyttää hyvältä, meillä ei vaan oo yhteyttä. Ollaan yleensä eri huoneissa, mies pelaa. Me ei juuri pussailla, mä nauran hänen jutuille mut hän ei minun. Harvemmin nauretaan yhdessä. Tää on mun eka parisuhde ja mitäs jos erottais, sitten olisin vielä enemmän yksin? Sit jos meen jonnekkin, esim. Salille, mies soittelee et millon tuut ja kun oon kotona ei ees puhuta mitään.

Tällä hetkellä en edes osaa suunnitella tulevaisuutta. En nää sitä itselleni. Onhan tuo parisuhdekin kahden kauppa, mun huono mieliala vaikuttaa tietysti siihen. Voi tietysti olla, että huono parisuhde masentaa?

Vierailija kirjoitti:

Hmm, musta tuntuu, että sulla on ongelmaa perusturvallisuudentunteen kanssa. Että se tekee ton olon. Ja, että olet lievästi yksinäinen. Mutta kuitenkin on ihmisiä ympärillä ja parisuhde.

Voi olla Joo. Mitähän sille voisi tehdä, jokuhan kysyi sitä täällä. En luota helposti ihmisiin. Välillä tuntuu kuin olisin jonkun kuoren sisällä.

Vierailija kirjoitti:

mene seurakuntaan, kirkkoon, tai muihin hengellisiin tilaisuuksiin, löydät elämän tarkoituksen.

Samaa suosittelen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli mieleen ystävien etsintä netistä, lemmikki ja vapaaehtoistyö jonkin ihmisryhmän hyväksi.

Ehkäpä jokin mielialaan vaikuttava ssri- lääkitys voisi olla kokeilun arvoinen.

Ei kannata lääkkeellä lääkitä. Lääkkeisiin jää helposti koukkuun ja aiheuttavat sivuoireita. Ap tarvitsisi jotain kivaa ja hauskaa elämäänsä. Onko parisuhde kunnossa, vai onko siinä ongelmia? Onko tulevaisuudelle tavoitteita, haaveita, näkemystä?

Siis lääkkeet voisivat olla hyvä vaihtoehto toki. Ennen olin todella niitä vastaan, mutta enpä ollut silloin vielä kokenut mitään tällaista. Parisuhde on pitkä, ollaan oltu 10v yhdessä. En tiedä onko kunnossa. Päällisin puolin kai näyttää hyvältä, meillä ei vaan oo yhteyttä. Ollaan yleensä eri huoneissa, mies pelaa. Me ei juuri pussailla, mä nauran hänen jutuille mut hän ei minun. Harvemmin nauretaan yhdessä. Tää on mun eka parisuhde ja mitäs jos erottais, sitten olisin vielä enemmän yksin? Sit jos meen jonnekkin, esim. Salille, mies soittelee et millon tuut ja kun oon kotona ei ees puhuta mitään.

Tällä hetkellä en edes osaa suunnitella tulevaisuutta. En nää sitä itselleni. Onhan tuo parisuhdekin kahden kauppa, mun huono mieliala vaikuttaa tietysti siihen. Voi tietysti olla, että huono parisuhde masentaa?

Itse lähtisin etsimään perimmäistä ongelmaa. Jos se on esim. huono parisuhde, ei se lääkitys sitä paranna. Just oli viikon sisällä ylellä uutinen, miten vaikeaa on, kun ei pääse mielenterveyslääkkeistä eroon. Tunnustele, mikä tai mitkä ovat perimmäisiä ongelmiasi.

Kieltämättä sinun elämä kuulostaa tyhjältä, ahdistavalta, näköalattomalta ja elät ilman että olemassaolollasi olisi mitään tarkoitusta. Tuhlaat elämääsi. Saat jopa minut tuntemaan itseni etuoikeutetuksi suhteesi vaikka olen keski-ikäinen, parisuhteeton ja työkyvyttömyyseläkkeellä. Sentään elämäni ei ole yhtä suossa kuin sinun. Olet syystäkin surkeana. Elät tyhjää elämää. Kannattaisi varmaan alkaa tehdä ja olla sitä mitä oikeasti haluat.