Kuka on Jenni -dokumentti

Tämä oli jotenkin synkkä ja surullinen.

Jos se elämää helpottaa, että pukeutuu naiseksi, niin eipä ole minulta pois ja on tietenkin hyvä asia. Itselleni vaikea ymmärtää tämmöinen.

Hieman aavistelen kyllä, että asian "erikoisuus" tai "tabu-luonne" on silti osa sitä hyvänolon tunnetta, jonka sitä harrastavat asiasta saavat. Muuten asiaa ei mielestäni tarvitsisi niin paljon korostaa, eli vetää mitenkään överiksi, vaan se olisi luonnollinen asia transseksuaaleille ja transvestiiteille itselleenkin. Useinhan noissa vedetään meikkaus ja pukeutuminen niin räikeiksi ja yli, ettei lopputulos ole mitenkään klassisen naisellinen.

No, jokainen meikkaa niinkuin parhaaksi näkee. Tai on meikkaamatta.

Hän vaikutti mukavalta ja sympaattiselta ihmiseltä. ja ROHKEALTA! Kyllä varmasti saa kuulla kaikenlaista huutelua kun Jenninä kulkee julkisesti. Surullinen olo tuli. Se naisystävä oli outo ja tuli huonot vibat hänestä. Tuntui, että halusi kontrolloida kilttiä ja hyväntahtoista ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Jos se elämää helpottaa, että pukeutuu naiseksi, niin eipä ole minulta pois ja on tietenkin hyvä asia. Itselleni vaikea ymmärtää tämmöinen.

Hieman aavistelen kyllä, että asian "erikoisuus" tai "tabu-luonne" on silti osa sitä hyvänolon tunnetta, jonka sitä harrastavat asiasta saavat. Muuten asiaa ei mielestäni tarvitsisi niin paljon korostaa, eli vetää mitenkään överiksi, vaan se olisi luonnollinen asia transseksuaaleille ja transvestiiteille itselleenkin. Useinhan noissa vedetään meikkaus ja pukeutuminen niin räikeiksi ja yli, ettei lopputulos ole mitenkään klassisen naisellinen.

No, jokainen meikkaa niinkuin parhaaksi näkee. Tai on meikkaamatta.

Tässä tapauksessahan henkilö ei mielestäni mitenkään vetänyt överiksi kumpaakaan rooliaan, oli se sitten mies tai nainen. Hän oli jotenkin “aidon” oloinen molemmissa rooleissaan. Hämmästyttävää dokkarissa oli se, että hän oli mielestäni “aito oma itsensä” molemmissa rooleissa. Eli ei esittänyt mitään, vaan hänellä oli aidosti nämä kaksi eri persoonaa.

Dokkaria katsoessa tuli surullinen fiilis siitä kuinka tuomitseva yhteiskunta on erilaisuutta kohtaan. Pitäis antaa kaikkien kukkien kukkia, niin kauan kun ei kukaan tee toiselle pahaa. Me ihmisinä ollaan todella “ehdollistettuja” rooleihimme... eli käyttäydymme niin kuin kuvittelemme, että pitäis käyttäytyä esim sukupuolen perusteella.

Todella hyvä dokumentti. Todella lämmin, aito ja sympaattinen kuva tuli ihmisestä. Enkä voi olla ihailematta hänen rohkeutta. Ainoastaan dokumentin lopusta jäi vähän outo ja surullinen fiilis.

Ihmetyttää, että tämä kiinnostaa niin pientä vähemmistoä tällä palstalla.

Vierailija kirjoitti:

Tämä oli jotenkin synkkä ja surullinen.

Lopussa lohdullinen.

Vierailija kirjoitti:

Hän vaikutti mukavalta ja sympaattiselta ihmiseltä. ja ROHKEALTA! Kyllä varmasti saa kuulla kaikenlaista huutelua kun Jenninä kulkee julkisesti. Surullinen olo tuli. Se naisystävä oli outo ja tuli huonot vibat hänestä. Tuntui, että halusi kontrolloida kilttiä ja hyväntahtoista ihmistä.

Se nainenhan tasapainotti häntä.

Naisystävä oli ehkä oikeassa analyysissaan siitä miksi toinen persoona on kehittynyt. Lapsuuden traumoista johtuvaa. Hän kuitenkin selkeästi oli suhteessa pelkästään Jennin takia. Ei tykännyt yhtään kun mies olikin oma itsensä. Eli tyydytti jotain omia intressejään Jennin kautta, ei niinkään ollut ihmisestä itsestään kiinnostunut. Ajattelin dokkaria katsoessa, että hänestähän vasta saisi mielenkiintoisen dokkarin aikaiseksi. Miksi on niin kova tarve saada toinen ihminen täysin kontrolloitavaksi?

Henkinen trauma taustalla. Kyllähän ihmisiltä näitä traumoja löytyy.

Tuskin paha ihminen muta tuskin kukaan toivoo omasta pojasta.

Vähän raukka olo tuli.

Miksi henkisiä sairauksia nykyään hehkutetaan.

Kyllähän tuollaista on vaikka nyt ne eri roolit ei olisi eri sukupuolissa. Ihmisessä voi olla useita hyvin erilaisia persoonia. Vakavimmillaan se on sairaus mutta useimmiten vain jonkinlaista oman identiteetin heikkoutta.

Todella mielenkiintoinen dokumentti. Ihana!

Tykkäsin sekä Tonysta, että Jennistä. Voin hyvin nähdä, miten tuollainen kehittyy.

Mietin, että vaikka tässä oli kyse muusta, niin ehkä voisi varoen vetää yhtymäkohtia transvestitismiin ja transseksuaalisuuteen. Tarvetta itsensä muuttamiseen ei ehkä olisi, jos yhteiskunta hyväksyisi monipuolisemman mieheyden ja naiseuden. Että on ihan kunnon mies vaikka tykkäisi pinkistä ja glitteristä ja olisi herkkäsieluinen. Ja nainen on nainen silloinkin kun ei suostu perinteiseen naiselle varattuun muottiin.

Nykyisen sukupuolenmuutos buumin takanahan uskotaan ainakin osittain olevan sen, että omaa sukupuolta ei koeta oikeaksi juuri siihen liittyvien odotusten ja stereotypioiden takia. Ja sen sijaan, että toimittaisiin näitä vastaan ja laajennettaisiin käsityksiä, halutaan vaihtaa sukupuoli, kun toisen sukupuolen perinteinen muotti näyttäisi itselle sopivammalta.

Jennin kautta Tony pääsi toteuttamaan sellaista puolta, jota Tonyn, aikuisen heteromiehen, ei sopinut toteuttaa.

Hyvä hänelle, mutta surullista miettiä kuinka paljon ihania, hassunhauskoja ja voimauttavia, ihan harmittomia juttuja me itseltämme kielletään, kun "eihän nyt semmoista voi tehdä/pukea päälleen kun olen tän ikäinen/tätä sukupuolta/tän kokoinen/tän näköinen....". :(

Raskas ja liian pitkä dokumentti, jossa ei oikein ollut sisältöä varttia enempää. Oli vaikeaa kuunnella henkilön puhetulvaa hänen puhevikansa takia.

Heti alkusekunneista lähtien tuli huonot vibat Hetasta kun kertoi, että on tutustunut monenlaisiin trans. yms. muihin ihmisiin, mutta Tony/Jenni "otus" on kuin lottovoitto. Todella hyökkäävä ja kotrolloiva tyyli näennäisen kuivan huumorin varjolla. Vielä lopun "onneksi olet päässyt siitä ämmäilystä eroon"...huh huh.

Jos joku tässä dokkarissa kummajainen oli niin kyllä se oli tämä naisystävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä oli jotenkin synkkä ja surullinen.

Lopussa lohdullinen.

No ei kyllä, kun luki että oli riivinraudan kanssa matkalle mennyt... Toivottavasti jossain vaiheessa tajus kuitenkin pistää poikki tuon suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Naisystävä oli ehkä oikeassa analyysissaan siitä miksi toinen persoona on kehittynyt. Lapsuuden traumoista johtuvaa. Hän kuitenkin selkeästi oli suhteessa pelkästään Jennin takia. Ei tykännyt yhtään kun mies olikin oma itsensä. Eli tyydytti jotain omia intressejään Jennin kautta, ei niinkään ollut ihmisestä itsestään kiinnostunut. Ajattelin dokkaria katsoessa, että hänestähän vasta saisi mielenkiintoisen dokkarin aikaiseksi. Miksi on niin kova tarve saada toinen ihminen täysin kontrolloitavaksi?

Oli vai muka vain Jennin takia suhteess? Sehän sanoi Tonylle että "sit voit lopettaa sen ämmäilyn" ja kovin negatiiviseen sävyyn puhui siitä lopussa.

Vierailija kirjoitti:

Mietin, että vaikka tässä oli kyse muusta, niin ehkä voisi varoen vetää yhtymäkohtia transvestitismiin ja transseksuaalisuuteen. Tarvetta itsensä muuttamiseen ei ehkä olisi, jos yhteiskunta hyväksyisi monipuolisemman mieheyden ja naiseuden. Että on ihan kunnon mies vaikka tykkäisi pinkistä ja glitteristä ja olisi herkkäsieluinen. Ja nainen on nainen silloinkin kun ei suostu perinteiseen naiselle varattuun muottiin.

Nykyisen sukupuolenmuutos buumin takanahan uskotaan ainakin osittain olevan sen, että omaa sukupuolta ei koeta oikeaksi juuri siihen liittyvien odotusten ja stereotypioiden takia. Ja sen sijaan, että toimittaisiin näitä vastaan ja laajennettaisiin käsityksiä, halutaan vaihtaa sukupuoli, kun toisen sukupuolen perinteinen muotti näyttäisi itselle sopivammalta.

Osalla ehkä  noin, mutta monen kohdalla ei tuokaan mitään auttaisi. Ei se kaikilla ole siitä kiinni että mistä miesten tai naisten sallitaan tykätä ja mistä ei, se on kuule vähän syvempää kuin joku glitteristä ja pinkistä tykkääminen oikeilla transsukupuolisilla yleensä. 

Tuli taas tv:stä.

Yksi parhaita dokumentteja, mitä olen nähnyt. Ihana vilpitön ja hyväntahtoinen ihminen, ei mikään synkistelijä ja uhriutuja, eikä ottanut itseään vakavasti. Osaisipa itsekin olla samanlainen.

Toisaalta dokumentti todisti, että kukaan ei ole immuuni sille, mitä muut itsestään ajattelevat. Jenni sanoi, että ei häpeä, ei ole mitään hävettävää, eikä välitä, mutta Toni myönsi, ettei se ihan niinkään ole, ollut.

Se rantakohtaus Espanjassa... tuollaista käytöstä on paljon.

Mutta se ilahdutti, kuinka hyvin taksifirma ja esimies Jennin otti vastaan.

Mitäköhän heille tänään kuuluu?